I don't think so

 So you think you know me?

Miksi?

 I did hurt her. 😓

Ristiriitoja mun pään sisällä

 Niin paha olo itteni kanssa. En ees tiiä mitä haluan. Tavallaan haluun nähä mitä tä elämä viel tuo mukanaan. Mut tavallaan haluun jo pois. Oon paha. Pahuus elää minussa. Miks tän pitää olla niin helvetin vaikeeta?? Miks? Eiks mut vois ampuu pois. Haluun pois. Jonnekkin jossa en enää koe olevani paha. Haluun Isän luokse taivaaseen. Tai.. Haluun traumaterapiaan. Ei oo muita vaihtoehtoja.

Sulkisinko viimein kannet, 

tän elämän, kuluneet?

Parempaan pääsenkö?

Vai manalaanko tieni vie?

Antakaa vastauksia.

Olen hukassa.

Tiedän että mua odotetaan siellä.

Mut onko aikani vielä?

Sun seurassa on hyvä olla. 

Mutta oot niin kaukana. 

Miks et voi olla täällä mun vieressä? 

Sun sylissä on turvallista. 

En haluu susta erossa olla.

M1

 Juu.. ei menny ihan suunnitelmien mukaisesti. Maanantain ja tiistain välisenä yönä olin yhteydessä osastolle. Kysyin apua mutta ei ne osannu auttaa mua. En oikeestaan tiiä mitä siinä tapahtui mut yhtäkkiä oli äänet voimakkaina. Sit kattelinkin jo juna-aikatauluja. En oikeen muista mitä kaikkea siin tapahtui mut en enää halunnu osastolle. Mulla on itsemurhakirje mun koneella. Kerroin osaston hoitajalle sen ja koneen salasanan että perhe saa lukee sen..

Sit joku jostain soitti ja jotain kysy että käyttäydynkö asiallisesti jos ambulanssi tulee mun luokse. Vastasin että Joo. Sit ne tuli ja mä avasin oven. En muista paljoa mut muistan että kieltäydyin lähtemästä niitten mukaan. Sit ne sano että jos en lähde ni ne soittaa poliisit paikalle. Sitä en halunnut joten lähdin niitten mukaan.

Matkasta en muista mitään mut sit oltiinki jo sairaalassa. Ja amppari tyypit lähti. Sit mä halusin lähtee pois. Olin harhainen. Yöhoitajat ei päästänyt mua vaikka olin periaatteessa vapaaehtoisesti siellä. Ku ei menty ilmeisesti päivystyksen kautta. Sit tuli päivystävä lääkäri paikalle ja määräs mut m1 sisään osastolle. 

Olin siel sit tänäseen saakka. Lyhyt keikka onneks. Ja tästä tietää vaan äiti ja make. Ja silleen saa pysyykkin. Sain tarvittaviin serenase 5mg ja ketipinor 50mg. Ne on nyt auttanut tosi hyvin.

Auttakaa

 Haluaisin ens yöksi osastolle. En pärjää. Mutta en halua tuottaa pettymystä kaikille. Ku nyt menee niin hyvin. Pakko pärjätä.

En oo varma mitä haluun

 En ees oikeesti tiedä enää. Oon niin onnellinen, mutta yhdestä syystä en ole. Haluisin unohtaa sen jutun. Se vie turhan laajan alan mun päästä. En tiiä mitä tehdä sen suhteen. Kai mun on vaan pakko luovuttaa, vaikka en haluis. Halusin niin kovin sitä, mutta ei. Se ei ole totta. Pakko unohtaa. Toistaiseksi. Ehkä joskus se on totta.

Tänään ollu hankala päivä. Ahdistusta, ääniä ja kipua siellä. Se mies tekee sitä mulle telepaattisesti. Oli tänään kotikäynti mutta se meni vähän ohi multa kun ahdisti niin kovin. Onneks rakkaan ääni rauhoittaa. Hän laittoi mulle ääniviestin. En halua että rakkaasta tulee mun omaishoitaja, mutta tänään hän kyllä auttoi mua kun mulla on paha olo. Mä oon raskas lasti kannettavaksi. Toivon sydämeni pohjasta, että tässä ei käy silleen... noh en osaa ees sanoa, että milleen.

Oon syvästi rakastunut. Ja se tuntuu hyvälle!

Oonko?

 En uskalla uskoa. 

Mut oon onnellisempi ku koskaan. ❤ mun lähellä on mun maailman tärkeimmät ihmiset ❤ you don't know yet. You will. Soon.