lauantai 6. kesäkuuta 2020

11 euron arvoinen

11e. Sen arvonen mä oon. Ainakin sen miehen mielestä. Se siis tuhos mut 11 euron viina pulloo vastaan. "Kato nyt, Sandra. Tätä sä joit" 

Tekis hirveesti mieli juua viinaa. Ja viiltää. 

Mun on pakko selvitä ens vuoteen. Sillon pitäis alkaa traumaterapia. Nojaudun nyt siihen. Se on mun kiintopiste. Joku jota odotan.

En saa tappaa itteeni ennen ku oon kääntäny kaikki kortit ja se terapia on mun viimeinen kortti.

Jumala auta mua. Anna mulle voimaa jaksaa siihen saakka. 

Ei kommentteja: