Osastolla yhä. Hetken meni jo paremmin mut nyt kaikki kaatu taas niskaan. Tahdon luovuttaa. Ahdistaa liikaa. En kestä tätä viiltämättä. Oon viillelly.. pahastikkin. Suoraan ranteen suonen päälle. Se oli itsemurha yritys. Pieleen mennyt sellainen. Oon yrittäny myös tukehduttaa itteni muovipussilla ja suihkun letkulla kuristaa itteni. Pieleen menny kaikki kerrat. Oon niin paska et en saa itteeni ees hengiltä.
Perjantaina pitäis päästä jo kotiin. En oo kyl läheskään valmis. Mitä teen?
2 kommenttia:
Voimia <3
Toivon sulle rohkeutta kertoa omat mielipiteesi ja ajatuksesi. Onko osastolla joku tyyppi, joka on "ihan kiva" tai jotain vastaavaa? Tarkoitan hoitohenkilökunnasta. Kerro hänelle. Olen tosi pahoillani, jos ketään sellaista ei ole. Olen itsekin kokenut sen, ja ajattelen yhä osaston olevan todella, todella syvältä - niin syvältä kuin se vaan voi olla.
Rohkaisen sinua kertomaan sen, ettet ole vielä valmis kotiutumaan.
Mä yritin tos jo vähän puhuu sairaanhoitaja opiskelijan kanssa. Sanoin etten oo valmis menee kotiin... saas nähä eteneekö asia tätä kautta.
Lähetä kommentti