Vihdoinkin kotona osastolta. Pääsin oikeestaan jo tiistaina, mut nyt vasta jaksan kirjottaa :D Eihän siin menny ku yli kaks kuukautta....
Vointi on parempi ku aikoihin. Ei juurikaan harhoja tai vastaavaa. On mul joitain epäillyksiä vielä mut ne ei oo niin voimakkaita ku ennen. On ollu tosi kova ikävä kotiin. Tai no.. vanhempien luokse. Täällähän mä olen. Maanantaina olis tarkotus mennä omaan kotiin kokeilemaan et josko pystyis jo alkaa asuu ite....
Täs on tapahtunu kaikenlaista. Olin mm. kaks kertaa sisätautiosastolla ku mul todettiin eka munuaistulehdus. Sen takii olin kolme päivää tiputuksessa. Sit pääsin/jouduin takas osastolle ja olin siel about viikon ni sit jouduin takas sisuksille ja mul oli keuhkokuume. Olin 9 päivää tiputuksessa. Se oli ihan kauheeta. Kuume pahimmillaan 40.5... Sit ne ei saanu melkeen laitettuu mul kanyylii ku mul on niin syvällä noi käden verisuonet. Melkeen joka päivä piti laittaa uusi, ku se lakkas toimimasta. Ja kanyylin laittaminen SATTUU!
Mut muuten siirrettiin yhes vaihees taas toiselle osastolle. Nimittäin kuntoutuspsykoosiosastolle. En olis alunperinkään halunnu sinne. Onneks mun ei tarvinnu kovin kauaa olla siellä ku puhuin itteni ulos. Vähänks mä voisin väitellä itteni tohtoriksi. NOT! :D
Tutustuin osastolla moneen uuteen ihmiseen. Erityisesti jäi mieleen Si. Si on n. 30-vuotias nainen, jolla on kolme lasta. Se oli osastolla manian takia. Vaikkei sitä koskaan hyväksynytkään. Mut joo, Si on tosi kiva. Toisena jäi mieleen opiskelija Sa. Me ollaan nyt facebook kavereita, vaik se ei kai oo ihan sallittuu ;) Mut Sa on myös ihana.
Voisin kirjottaa viel vuoden, mut musta tuntuu et ei kukaan jaksa lukee niin pitkää tekstii, joten mmmmmmmmmmmmmmmo
ps. ostin uuden kännykän, nimittäin samsung galaxy s6 edge. Ihan sika hyvä puhelin! Jee!!!
pps. salasessa uutta!
