tiistai 13. toukokuuta 2014

I'm so scared, it hurts my stomach

Juupa juu. Tänään oli taas toimintakyvyn arviointia toimintaterapeutti J:n kanssa. Siel oli paikalla kans sairaalan toimintaterapeutti M(mies puolinen) , koska J ja M ilmeisesti vaihtaa kesäks paikkoja (eli J menee sairaalaan ja M polille). Mua vähän ahdisti ku en oo tottunu työskentelemään miesten kanssa. Sain tehtyy kuitenki kaiken mitä piti ja kehujakin sain, mut mut.... Kyl mua pelotti. vaikka J olikin paikalla.

Sitte J alko pohjustaa kysymystä. "M on ihan kiva" "se on hauska tyyppi"jnejne. Sit se kysy. Haluunko mä alkaa kesäl tapaa M:ää. Kahden kesken. Hui ku pelkkä ajatuski ahdistaa. Tarkotus olis et tehtäis kerran viikossa jotain ruokaa yhessä. Pelottaa.. Mitä jos se tekee mulle jotain pahaa. Siis miettikää nyt. Minä täysin yksin sen miehen kanssa. Lupasin J:lle et mietin asiaa. En sit tiiä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mikä saa sinut uskomaan jumalaan ja jeesukseen, sillä tavalla kuin uskot? Tunnen erään henkilön joka myös uskoo, ja tämä henkilö jos kuka on hyötynyt uskostaan valtavasti ja ei voi muuta kuin arvostaa häntä.

Sandra kirjoitti...

En mä oikeen osaa vastata sun kysymykseen.. Oon vaan oikeestaan aina uskonu ku kotona uskotaan. Eli sinänsä mul on käyny hyvä tuuri ja on hyvät lähtökohdat. Mut uskon että kuka vaan voi oppia uskomaan. :) rukoilu voi olla yllättävän voimakas tapa oppia tuntemaan Jumalan. Toivon että säkin pystyisit löytämään Jumalan ja Jeesuksen, ja tuntee niitteen rakkauden ja armon :)

Anonyymi kirjoitti...

Miten sen sitten voi tuntea, tai siis mitä tarkoitat sanoessasi noin? Miten itse tunnet ne?