Tältä se näytti

 Nyt näytän kuvan josta kerroin vuosia sitten tässä postauksessa: lue vanha postaus Oon siis piirtänyt ton kuvan joku kymmenen vuotta sitten. 

Tässä kerron mitä näin sieltä äikänluokan ikkunasta sillon ku kirjoitin ton postauksen jonka linkin laitoin tohon. Tä on siis jo kertaalleen kirjoitettu tohon postaukseen jonka linkki tos on:

Silmin kantamattomiin yltävä jono alastomia naisia kävelee kohti puista alustaa lipputangon vieressä. Alustassa on vain reuna kehikko, keskellä on neliön muotoinen reikä. Alustan takimmaisessa sivussa on kiinni tolppa, johon naisen kädet sidotaan kiinni. Vuorossa olevalle naiselle laitetaan valkoinen kankainen side silmille. Alusta ja sen päällä seisova nainen alkavat hiljalleen nousta nosturin varassa kohti taivasta. Nosto kestää minuutteja, mutta kohta naisen jalat ovat lipputangon nupin ylä puolella. Alusta siirtyy ja asettuu siten, että lipputanko on alustassa olevan reijän kohdalla. Laite pysähtyy. Ympärillä olevien alastomien elimiään runkkaavien miesten kiimaiset katseet kohdistuvat ylös ja alhallaa olevat naiset yrittävät kääntää katseensa toisaalle ja sulkea silmänsä, mutta heidät pakotetaan ruoskimalla ja polttelemalla katsomaan uhria, joka voi olla vaikka oma lapsensa.

Kohta ympärillä koittaa suuri hiljaisuus. Tuskan huudot ja itkut hiljenevät ja kaikki katsovat ylös. Nosturi alkaa hiljaa laskea naista alemmas. Kohta nainen tuntee lipputangon reisiensä sisällä. Vielä kymmenen senttiä ja tanko on nyt aivan häpyjen reunalla. Alemmas, alemmas. Lipputanko tunkeutuu naisen sisään. Uhrin poskella kiiltävät kyyneleet. Alemmas, alemmas, naisen reisiä pitkin valuu punaista verta. Alemmas, alemmas, veri muuttuu tummanpunaiseksi, melkein mustaksi. Kyyneleet ovat jo loppuneet, mutta silmistä paistaa tuska. Lipputangon nuppi on jo suurinpiirtein naisen navan kohdalla. Nainen toivoo kuolevansa, mutta hän ei pysty tekemään mitään. Hän tuntee kun lipputanko nousee koko ajan hänen sisällään. Nyt nuppi tulee sydämen kohdalle murskaten matkalla muiden elinten lisäksi myös keuhkot. Nainen ei enää hengitä, mutta hän on yhä tajuissaan. Hän tuntee kivun, vielä kaksi tuskallista minuuttia. Alemmas, alemmas. Nyt lipputangon nuppi paistaa naisen kaulan läpi. Vasta nyt nainen pääsee tuskistaan. Kohta lipputanko alkaa näkyä naisen suusta repien auki hänen leukansa. Ruumis lasketaan alas asti ja seuraava uhri seisoo jo alustalla hiljalleen nousten. Pitkä tuskainen kuolema. Ympärillä naisia ruoskitaan, poltellaan ja raiskataan.

Koulumuistoja

 Mä oon aina ollu oman tien kulkija. Ei mua oo koskaan kiinnostanut et mitä muut musta ajattelee. Oon tehny semmosia asioita joita haluun, sillä tavalla ku haluun. 

Mä rakastin koulua. Läksyt, uuden oppiminen, kaverit. Mä pärjäsin koulussa hyvin. Matikka, enkku ja musa oli kymppejä. Ja ruotsiki jossain kohtaa. Oikeestaan ala-asteella aineet oli liian helppoja. Olin välillä turhautunut kun osasin jo opiskeltavat asiat. Mä sanoin kerran ekaluokkalaisena: "nä on vammasten tehteviä" ku oli liian helppoja. Mä laskinkin ekaluokalla nelosten tehtäviä matikassa. Ja ku olin nelosella, tein M-siskon matikan läksyt. M oli sillon seiskalla. Eli potenssilaskuja. Että mä rakastin läksyjä. Muistan ku mulla oli tapana tehä tehtäväkirjoja eteenpäin. Semmosia joita ei oltu vielä opetettu. Kerran ku meijän piti tokaluokalla lukee kirja ni opettaja sano: "Sä et saa Sandra ottaa kirjaa kotiin ollenkaan ku sä kuitenki luet pidemmälle ku mitä te saatte läksyksi." 

Mulle pitikin aina hommailla lisätehtäviä. Olin aina tehnyt tehtävät ennen muita. Muistan ku aina ku meil oli yläasteella ruotsin koe ni sain tehtyy ajoissa kokeen ni kirjoitin kokeen kääntöpuolelle aina "boring". Sit kerran opettaja tuli kysyy multa että onko mulla tylsää, ja että onko tehtävät liian helppoja. Sanoin että juu ja sainkin sitten vaativampia tehtäviä. 

Yläasteella kerran enkusta tuli läksyksi kirjoittaa semmonen ennustajan ennustus teksti. Mä ja yks A ei oltu sil seuraavalla tunnilla jossa opettaja ilmeisesti luki kaikkien vastaukset. Sit siit seuraavana tuntina opettaja halus lukea mun ja A:n tekstit. Se aloitti mun tekstillä. Luki sen ja oli otettu. En ees tiiä miks. Sit se silmäili A:n tekstiä ja sano ettei aio lukee A:n tekstiä ääneen. Mä sanoin että se on epäreilua et mun teksti luettiin koko luokan edessä ja A:n tekstiä ei. Sit opettaja sanoi että: "Mun mielestä on epäreilua että jotkut osaa kirjoittaa tekstei ja toiset ei." Se olo aika noloa.

Itseasiassa kun mä olin kasiluokalla, mut siirrettiin toiseen luokkaan opiskelee enkkua sen takia ku häiriköin. Se alko silleen että opettaja joutui joka tunti käskemään mua olemaan hiljaa ja rauhottua ku olin niin äänekäs. Sit mut siirrettiin toiseen paikkaan istumaan että en oo kavereitten vieressä. Sit siin alko käydä vähän silleen että opettaja joutui usein laittamaan mut käytävälle opiskelemaan. Kerran enkun tunti oli alkamassa ja astuin luokkaan sisään. Opettaja sanoi: "Sandra, mä en jaksa kattoa sua tänään. Mee käytävälle". Ja siis mä en todellakaan syytä sitä opettajaa. Olin aivan vitun rasittava. Sit siin kävikin niin että mut siirrettiin pysyvästi yhteen ysiluokkaan opiskelemaan. 

Ja siis mul on semmonenki muisto yläasteelta ku olin osastolla sen pari kuukautta. Kävin sairaalakoulua. Ne opettajat oli ihan surkeita. Tein yhen matikan kokeen siel josta sain kympin. Ja siis laskin ylioppilaskokeen tehtäviä ja ihan sikana ekstra tehtäviä. Sit kun palasin omaan kouluun ni sain matikasta todistukseen ysin. Mä menin sit kysyy opettajalta et miksi en saanu kymppiä. Se sano että: "Ei ollu tuntinäyttöä" just joo. Hankala antaa tuntinäyttöö ku en oo paikalla..

Muistan ku olin joku neljännel tai viidennel ni hengailin yhen M:n kanssa. Mun porukat oli oikeesti kieltänyt mua olemasta sen kanssa mut mua ei juurikaan kiinnostanut niitten kiellot. Me oltiin kyl välil huonoo seuraa toisillemme. Mut M oli vaan niin ihana. M:llä meni koulu heikosti. Etenkin englanti. Kerran me mentiin sit tekee enkunkoe auditorioon. M istu mun vieressä. Mä tein eka sivun ja käänsin sen siihen tyhjäl pöydäl joka oli mun ja M:n välissä. M kopio mun vastaukset. Siis mä annoin sen kopsata. Siitä kokeesta M sai jonku yksin. Se oli niin ihanan ylpee itsestään. Sen jälkeen M alko lukemaan enkun kokeisiin. Ja sai seuraavasta kokeesta jonku kasin. Oli ilo olla buustaamassa opiskeluintoa. 

No mut joo. Vähän koulumuistoja. Nä on hyviä asioita joita mun elämässä on ollut. Ei oo enää.

Päin persettä. Mut ainakaan en oo viillelly

 Ahdistaa liikaa. Kaikki. Siis aivan turhatkin asiat. Ääh. Tekee mieli viiltää. Oon lihonnu joku 10 kg viime keväästä. Kun ei saa viiltää ni ruoka auttaa. Oon pienestä pitäen ollu tunne syöjä. Ku vietin sillon 6-vuotiaana päivät yksin kotona ni mä söin. Söin yksinäisyyteen ja suruun. Pelkoon ja vihaan. Mut vaan jätettiin yksin kotiin. Vaikka olin just joutunu seksuaalisen hyväkskäytön uhriksi 5-vuotiaana. Oon todella vihanen mun vanhemmille siitä.. Ja kannan kaunaa. 

Ja mua ei laitettu harrastaa mitään liikuntaa vaikka just sellanen olis kohottanu mun itsetuntoo ja olis myös auttanu painonhallinnassa. Paitsi sillon 8-vuotiaana mun isä laitto mut ja yhen mun siskoista ankaralle dieetille. Sehän se paransikin mun minä-kuvaa. Not. Se dieetti oli siis sellanen et piti juosta verenmaku suussa. Joka ilta punnitus. Jos paino ei ollu laskenu tai oli tullu lisää painoo ni ei saanu iltapalaa. 

Mut se ei auttanu. Mä söin yhä ihan sikana. Piilossa, koulussa, kavereiden luona. 

Koulussa ala-asteella mun ainoo 7 todistuksessa oli liikassa. Muut oli lähinnä 9 ja 10. Mut siihenki on syynsä. Muistan ku koulu alko. Siis ekaluokka. Olin innoissani mukana kaikissa aineissa. Myös liikunnassa. Vaikka olin huono. Mut musta ne leikit oli kivoja. Nii.. sit tuli eka todistus joulun alla. Sillon ei ollu viel numeroita mut oli arvostelut. Siin luki liikunnan kohdalla: yrittämällä enemmän pystyisit parempaan. Siin meni mun liikunta into. 

Ja siis yläasteella liikka oli 5. Sovittiin opettajan kanssa että saan vitosen liikasta jos tuun paikalle. Eli mun ei tarvinnu tehä mitään. Se olis ollu liian ahdistavaa ja nöyryyttävää. Onneks oli niin ihana liikka opettaja. 

Mut juu. Tämmönen vähän erilainen postaus. Tai en muistaakseni oo kauheesti kirjotellu mun painoon ja syömisiin liittyvistä asioista. 

Kuitenki. Öitä nyt!

Hyvää myöhäistä vappua!

Salases uutta...

En oo kirjotellu taas pitkään aikaan, koska kone on ollu vanhempien luona ja mä omas kotona Nellin kanssa. Nyt kun meen kohta taas omaan kotiin ni otan kyl koneen mukaan! Sit tulee varmaan enemmän päivityksiä.

Olin isovanhempien luona viikonlopun ja siis vapun myös. Se oli semmosta relailua ja oleskelua vaan. Käytiin saunassa ja mä sain paljon pepsi maxia <3 kivaa="" oli="" p="" tosi="">
Mul on tullu uus pakkomielle, nimittäin matikka. Teen lukion kakkos kurssin tehtävii iltaisin. Se on nniin ihanaa. Siin on aiheena polynomifunktiot. Rakstan yhtälöiden ratkaisemista. Samalla saan vähän aktivoida aivotoimintaa ja onnistumisen kokemuksia!

Mä ehkä meen ens syksynä kansalaisopistolle hankkimaan tietokoneen "ajokortin"  vai mikä se on... Ja ehkä siiis iiiiiiiiso ehkä haen ens yhteyshaus johonkin erityisoppilaitokseen. En pysty kokopäiväsesti opiskelee ni en voi mennä tavalliseen amikseen tai semmoseen. Ja sit saan pysyy eläkkeellä. Ei ne mul opintotukee myöntäis jos en käy kokopäiväsesti koulussa. Oon kiinnostunu tietsikka-alasta. Olis kiva sitä opiskella.. Mul on ehdotettu povaliusta ja jotain toista oppilaitosta joka sijaitsee hämeenlinnas. Kattoo nyt...

Sandra 13-vuotiaana

Päiväkirja merkintä nuoruus ajaltaa:

1.2 2006

Mä lintsasin kouusta tänään. Tavallaan. Mä valehtelin äitille, et mulla olis maha kipee. En uskaltanu mennä kouluun, koska V ja ne olis 100% varmasti kiusannu ja nöyryyttäny mua liikka tunnilla. ...

... PS. Mä viiltelin taas tänään. Mua vitutti niin paljon, et en tienny mihin purkaisin ni viiltely tuntus hyvältä. Mut ei siit sen enempää!

22.2 2006

Hiihtoloma. En uskalla mennä nukkumaan. Viime yönä tapahtui outoja. Ku mä heräsin joskus viideltä aamulla ja mä nukahdin silleen hetkeks ja siin unes mä tein syntiä. Ja Jeesus, siis Jeesus itse, tuli sanomaan mulle jotain ja mä tönäsin Häntä ja sanoin "kuuntelen kohta". Mä heräsin siihen, koska säikähdin itekki, mitä olin tehnny. Mä pyysin tietty heti anteeks Jeesukselta, ja sanoin, etten mä tekis ikinä niin. Vähän ajan päästä mä niinku vajosin alas ja säpsähdin ja vajosin taas, mä aattelin et se olis niinku uni, et mä nukahtaisin uudelleen. Mä annoin itteni vajoo syvyyksiin. Se ei ollu unta vaan totta. Siis et se tapahtu. Se oli ihan hirveetä. Se "uni" alko hyvin. Jotain tapahtu ja mä olin kirkon mäen alapuolella, siis siellä alhaalla. En jaksanu kävellä ylös sitä mäkeä ja sit yhtäkkii mä huomasin, et mul on taikavoimia. Otin puusta jonku ison oksan ja menin siihen kyytiin ja lensin kirkon torniin sinne ylös. Mä olin iloinen ja ajattelin vaan itteeni ja sit mä päätin tehä itestäni kauniin ja laihan. Se ei kyl kauheesti tuottanu tulosta. Olin ehkä laiha,  mut rumempi, ku tavallisesti. Sit mä huomasin, et siel oli meijän kuoron lauluesitys, mihin olin menossa. Sit mä aattelin muuttaa mulle kauniimman lauluäänen ja soolon. Siis siihen esitykseen. Mä näin siellä kirkossa mun kuoro kamut ja mä juttelin niille ja mun puhe ääni muuttu ja muuttu. Mä sanoin jotain, et "kyl me osataan" ja et "hyvin se menee" ja noitten kahen lauseen aikana mun ääni muuttu ihan saatanan ääneksi. Se oli hirveetä. Ja sit mä olin sellases tyhjyydes yhtäkkii. Se oli semmonen tummanharmaa, mis meni musta spiraali. Se oli ihan hirveetä, mä en uskalla nukkuu. Mä yritin tulla pois ja huutaa, mut musta ei lähteny ääntäkään. Yhtäkkii sain ittestäni äänen, en ihan vielä sillon päässy pois sieltä, mut hetken päästä siitä. Se oli musta outoo, koska se tuntu niin pitkältä ajalta, vaikka kello oli menny viis minsaa eteenpäin. Mä aattelin kertoo jollekkin, mut en sit kertonukkaan. Mut nyt mun on PAKKO mennä nukkuu, ku alan näkee kaiken kahtena. (Oon ollu koko viikon kauheen väsyny)

PS. Tänään rukoilein oikeen kunnolla, ehkä Jumala auttaa mua sen unen kanssa. Siis ei ehkä, vaan KYLLÄ Jumala auttaa!

17.3 2006

Mul on ollu tosi hankala viikko. Must tuntuu, et mul ei oo kaikki ihan ok. Oon saanu kauheita raivokohtauksia koulussa ja huutanu kaikille. Ja sen jälkeen viillelly. Mä kerroin Krisselle viiltelystä ja se sano, et se tulee alitajunnasta SIITÄ jutusta. Se on mulle tosi hankala juttu. Mä muistan, et se tapahtu monta kertaa. Mä muistan mitkä housut mulla oli sillon ja se ällöttää mua. Mä en saa sitä pois mun mielestä. Ja Jumalalla ei oo aikomustakaan auttaa. Mä en todellakaan haluu puhuu siitä kellekkään. Se on noloo ja hävettävää ja oksettavaa. Mut nyt pitäis ruveta nukkuu.

 

Hey you, yeah you there, you broke my heart

Mua itkettää ja ahdistaa koko ajan. En oo viel entisistäkään asioista päässy yli ni koko ajan tulee vaan lisää shaibaa.. Mul tulee kaikesta mieleen M.. Mitään en enää voi tehä ilman et olis koko ajan itku kurkussa. Se särki mun sydämen :(

Tuntuu et haluisin vaan lopettaa.. luovuttaa, antaa kaiken vaan mennä ohi. En haluu enää mitään.. Halun lopettaa psykoterapian ja scit ryhmän.. en mä tarvii niit enää mihinkään. Haluun olla alottamatta koulun ja sen "laihdutus" jutun, joka piti toimintaterapeutti J:n kanssa alottaa. En haluu muuttaa omaan kotiin. Haluun alottaa viiltelyn yli vuoden tauon jälkeen. Ei mul oo mitään... en halua enää mitään... antaa olla vaan. ihan vitun sama tää elämä. vois vaan kuolla pois,.. mul ei oo enää mitään, luoti kalloon

Koulu jää tauolle

Mä luovutan koulun suhteen nyt kevät kaudella. En oo ollu nyt johonki kuukauteen koulussa. Mä oon valehdellu kaikille.. Menin vaan koulun viereiselle huoltsikalle koulun ajaksi. Mä en pysty menee sinne koska siel on yks mies joka näyttää mun isoisältä (siltä sialta).. Onneks sain kerrottuu nyt äitille. Mä olin ihan varma että se suuttuu, mut ei se suuttunu. Päin vastoin. Se ymmärsi ja sanoi, että mun kannattaa yrittää syksyllä uudelleen.. :) tuli tosi hyvä olo tosta.

Mulla alkaa vissiin ens syksynä CRT (vaikka en oo skitsofreenikko). Sen pitäis kuulemma auttaa muistamaan ja keskittymään, niin, että pystyisin lukemaan ja muutenki keskittymään esim. koulussa. Tarkotus olis että sillon ku mul on CRT ni en sillon kävis koulussa. Eli se siirtyy eteenpäin se koulun alottaminen. Mut mielummin näin, ku et meen sinne ja en pysty oppimaan mitään.

Mut on mul hyviiki uutisii. Me mennään Krissen ja sen kaverin kanssa Pariisiin kesäkuussa :) Jee! Jännittää ihan sikana. En oo tooosi pitkään aikaan ollu niin kauan pois äitin luota. Tästä tulee kyl elämän koettelemus. Onneks Krisse on niin turvallinen olento.. Siihen voi tukeutua täysin rinnoin <3 div="">

Me mennään sit viel EHKÄ Bulgariaan äitin , isän ja Maken kanssa heinäkuussa. Siitäki tulee varmaan kivaa!!

PS Halusta ja tarpeesta huolimatta, oon ollu nyt joku puol vuotta ilman viiltelyy. Pisin aika viitosluokalta lähtien! Hyvä minä!!

Koulu

Jännittää ihan vitusti mennä huomenna kouluun.. En tiiä mitä siitäkin tulee,,, :( En haluis mennä sinne, mut on ihan pakko voittaa tää pelko taas! Pelottaa että epäonnistun. Niinku tän äikkä viitosen. Ku en päässy läpi ku en pystyny tekee koetta ja en pysty lukee kirjaa. Mut opettaja jousti sen verran, et saan suorittaa ne kun pystyn..jos pystyn... Aikuis lukiossa ei kuulemma oo niin tarkkaa tollaset jutut.

Mul on huomenna koulun lisäksi aika A psykoterapeutille ja T-hoitajalle. Saas nähä, että miten jaksan ne kaikki kolme juttuu :( En jaksa, ku oon poikki. Fyysisesti ja henkisesti... Oon kuitenki vähän paremmassa kunnossa ku pitkään aikaan. Mut silti tuntuu, et ei jaksa. Oon yrittäny käydä ulkonaki. Koiran kanssa.

Kohta pääsee taas nukkumaan <3 p="">

CRT?

Koulu meni huonosti kuten aina, mut ainakin mä olin koko tunnin. Tarvittavien voimalla tosin.. Olin tänään hoitaja T:n ajalla. Kerroin et masentaa ja ahdistaa koko ajan enemmän. Kerroin et olin valehdellu olevani sairas, ku oikeesti en ollu vaan jaksanu mennä tapaamisiin.

Me sovittiin T:n kanssa. että mä en mee suorittaa koetta ens viikolla, koska en muutenkaan pääsis läpi tätä kurssia ku en saa luettuu sitä kirjaa joka pitäis lukee ja josta pitäis tehä joku arvio vissiin... Parempi näin. Meen sit vaan huomen tunnin jälkeen ilmottamaan opettajalle, että olen vaan "kuunteluoppilaana" Ja et saan tässä samalla siedätyshoitoa ja silleen... Saas nähä mitä siitäkin tulee.

En muuten myöskään eilen ostanu mitään teriä. Eli siin mielessä oon turvassa iteltäni, ku ei oo mitään millä viiltää.

Sovittiin T:n kanssa myös niin et se puhuu lääkärille, et jos mul alotetaan CRT. Vaikka en ookkaan skitsofrenikko. Se vois kuulemma auttaa muistissa ja keskkittymiseen. Et pystyis sit lukee paremmin. Se vois olla ihan hyvä juttu. Jos se siis auttaa... Sitä olis sit kerran viikossa. Kuullostaa ihan mielenkiintoselta.

Meen vissiin torstaina isovanhempien luokse. Toivottavasti jaksaa siel sit olla ja tehä jotain mumman kanssa...

So we have come to this

Kohta pitäis mennä kouluun. Ahdistaa ja jännittää niin sairaasti.

Viime viikolla en käyny missään sovituissa tapaamisissa. Väliin jäi siis koulun lisäksi kaksi psykoterapia aikaa, yks omahooitaja aika ja leponex ryhmä. En vaan saanu mentyy niihin. Valehtelin hoitajille että oon kipeenä. Nyt kaduttaa.. Ja en tiiä jaksanko huomennakaan mennä mihinkään. Vaikka pakko kai se olis. Ja ajatelin kertoo hoitaja T:lle et valehtelin ja et voin oikeesti koko ajan  huonommin ja huonommin.. En haluu sairaalakuntoon.

Tänäänki tekis mieli jättää koulu välistä. Menis vaan siihen viereiselle huoltsikalle hengaamaan. Ja ehkä sielt vois ostaa jotain jolla viillellä... Kouluun en halua mennä. Se on liian ahdistavaa ja pelottavaa. Ja ennen kaikkea ajan hukkaa.. En opi siel MITÄÄN!!

Kouluun,, taasko(!?)

Älykkyysosamääräsi on noin 135 , joka on korkeampi kuin 99.0 prosentilla väestöstä. Tein jonkun mensan nettitestin ja sain 135! uu oon  tyytyväinen. Vaikka tiiän mä sen et noi on vaan semmosii suuntaa antavia :) mut silti. Ja ku viimeks tehtiin psyk testit ni sain jotain 131 vissiin. Ja se oli jakautunu silleen, et kielellinen älykkyys oli jotain 125 ja visuaalinen/matemaattinen älykkyys oli 135. Eli on toi aika lähellä totuutta kai..

Tänään on taas koulu. Se on kyllä niin yhtä tyhjän kanssa. En opi siel kertakaikkiaan mitään. Ja joka kerta on suurempi ahdistus ja aina vaan tekee enemmän mieli viillellä. Mut mä haluun yrittää vielä.. Ehkä se alkaa helpotta ku saan ne lääkkeet. tai no lääkkeet ja lääkkeet. Mulle määrättiin melatoniinia.. Mul on ollu se aikasemminki ja ei oo  mitään auttanu. Hoitaja T sano, että se voi toimii nyt paremmin ku mul on toi leponex lääke.. En jaksa uskoa... Musta se koko melatoniin on yks iso huijaus. Lume lääke!

Mul oli tänään psykoterapia. Se meni ihan hyvin... Puhuttin aika pinta puoleisesti(onneks, en olis nimittäin jaksanu ppuhuu mitään syvällisii, ku oon niin väsyny)

Sinne mennesäni, näin yhden vanhan kaverin. Ei olla nähty moneen vuoteen.. Mul tuli vähän sellanen luuseri olo. Ku se on jo töissä ja sillä on auto ja oma kämppä. Ja mää vaan junnaan paikoillani. Mut oli ihan kiva jutella kaverin kanssa.. Se oli kyl hiukan ihmeissään ku mul on lukio viel kesken. Olis varmaan pitäny sanoo, et käyn ilta lukioo... se ei oo niin outoo

Mut jooo,,, ei täs muuta... kitti mmo

Heikosti mennään, mutta suunta on oikea (kai)

Taas yksi koulutunti takana.. Tuntuu vaan ettei siit oo mitään iloo kellekkään, ku en pysty oppimaan mitän kuitenkaan. Mul menee yhä vaan kaikki keskittyminen siihen, et pystyn olee koko sen n. puoltoista tuntii, ilman paniikkikohtausta... Koko ajan täytyy muistaa rentouttaa itteeni, siis ihan fyysisesti. Ja pitää laskea hengitys tahdin mukaan, etten vaan ala hyperventiloimaan. En tiiä onko täs mitään järkee.. Teki taas niin kovin mieli viiltää.. Mut tälläkin kertaa mä vein voiton!

Ja vittu ton nukkumisenki kanssa. Nukun 3-5 tuntii per yö.. Sekin vaikeuttaa tota koulun käyntii. Tänään piti T hoitajan puhuu lääkärille mun unettomuudesta ja sit sen oli tarkotus soittaa mulle, mutta ei... Ei oo soittanu. Ja sekös vastaa päähän ottaaki

Mä en jaksa enää tälleen :( punanen viiva on tullu takas kuvioihin.... ajattelen sitä taas tosi usein... vaikka en oo ees viillelly.

Comeback

En oo jaksanu kirjotella pitkiin aikoihin. Sori siitä.. Mut joo.. Oon nyt siis alottanu koulun ja aika heikosti on menny. Mul menee kaikki energia siihen, että pystyn olemaan siellä luokassa. Kaikki opetus menny ihan ohi ja en pysty keskittymään ollenkaan. Vähän kauhistuttaa, et tuleeko tästä koulun käynnistä mitään. Varsinki ku on taas alkanu tulee unettomuutta.  Nukun 3-5 tuntia yössä.  Ja oon päivät väsyny. 

Mul on alkanu tulee myös pelkoja. Pelkään mm. että kuolen ja pelkään liukuportaita ja nää pelot on mulle ihan uus juttu. Tuntuu et oon sekoamassa. 

On kuitenki ihan hyviiki juttui, esim. et oon ollu nyt n3 kk viiltelemättä!! Eiks ookki hienoa!

Tällä hetkellä mun hoidot on sellasii, et käyn n. 2kertaa viikossa tapaamassa psykoosityöryhmän hoitaja T:tä ja n. 2 kertaa viikossa psykoterapeutti A:ta. Lääkkeitä on leponex, venlafaxin ja abilify. Lääkkeet on tosi hyvin auttanu, ku mul ei oo pitkiin aikoihin ollu mitään aistiharhoja. Paitsi nyt ihan lähipäivinä oon kuullu kuiskintaa. Mut pistän unettomuuden piikkiin. Sovittiin hoitaja T:n kanssa et jos viel ens viikolla on unettomuutta ni sit ruvetaan miettii lääkettä siihen. 

Muuten menee nyt suht  hyvin..  Masennus alkaa hiipua ja elämän halu alkaa kasvaa. Vaikkakin toi koulu nyt masentaa ja ahdistaa. On myös jopa alettu käymään uimassa Krissen ja äitin kanssa. Se on muuten kivaa, mut ku vihaan mun vartaloo ni se on tosi kiusallista..

Ja vielä iso kiitos kaikille, joitten mielessä oon ollu. Tuli oikeesti tosi lämmin olo sydämeen ku niin moni oli ollu huolissaan  Mut voin nyt semi hyvin 

Just get out of my god damn head!

Mulla oli perjantaina aika hoitaja T:lle (psykoosityöryhmän hoitaja). Harjoteltiin bussilla kulkemista. Siis koska mulla on niin pahat pelot, etten uskalla kulkee bussilla yksin ja kohta kun alkaa koulu niin pitäisi itse uskaltaa mennä. Me tehtiin semmonen harjoitus, että mentiin yhdessä bussiin, mutta istuttiin erikseen. Ja sitten mun piti arvioida pelkoaste 0-10 asteikolla. Se oli vahtelevasti silleen 5-8. Me tehtiin kaksi matkaa(eli niinku eestaas). Se oli tosi stressaavaa ja rankkaa ja olin sen jälkeen ihan poikki. Onneksi kokeiltiin niin nyt tiedän, että kun koitetaan vielä muutaman kerran ja alan tottua siihen, että se on ihan mahdollista, että mä alan kulkee yksin bussilla koulumatkat.

Ton bussi kokeilun jälkeen mun ehdotuksesta koitettiin ottaa yhteyttä terapeutti S:ään. Se ei vastannut........... Se ei varmaan halunnut vastata. Se tiesi, että siellä oon mä. Tai no T:hän se sinne soitti. Kun en mä uskalla, kun oon niin luuseri. S varmaan ajatteli "Voi ei! Taas toi ällöttävä ihminen. Just kun olin päässyt siitä eroon" EI eieieieiei, se ei ikinä ajattelisi niin.. S on niiin ihana ihminen, se ei koskaan aattelisi kenestäkään silleen... Paitsi ehkä musta... Äh en tiedä. Ihan sama. Ei se kyllä ole ihan sama. Ehkä se ottaa yhteyttä T:hen, koska T jätti viestin vastaajaan. Toivotttavasti.

Siitä opo ajasta. Kun mä menin sinne, mua pelotti tosi kovin. Mä rukoilin sen matkan sinne kun kävelin autolta koululle. Kuvittelin, että mä pidin Jeesusta kädestä ja toisessa kädessä oli äiti. Joo tiedän, kuulostaa oudolta,,, mutta se autto :) (mielikuvaharjoitus) Se opo aika meni tosi hyvin ja me sovittiin, että alan käymään ruotsin kurssia ensimmäisessä jaksossa. Kaksi päivää koulua viikossa.. Mut hei, hitaasti hyvä tulee, vai miten se menikään.. BTW unohdin kysyä opolta missä luokassa tunnit on.. No eiköhän se selviä...

 Hiukan kyllä alkoi pelottaa, kun T sanoi, että aikuislukiossa vauhti on nopeampaa ja tulee paljon läksyä... En tiedä miten selviän. Ja kun ostin sen ruotsin kirjan ja selasin sitä vähän, niin siellä oli kaiken maailman paritehtäviä. Ja mä en kyllä ala semmoisia tekemään. En pysty en voi  en osaa en uskalla. EI MÄ EN MEE KOKO HELVETIN KOULUUN OLLENKAAN! Tästä ei tule yhtään mitään, mä epäonnistun taas niinkuin aina kaikessa. Ja kaiken lisäksi harhat on taas palannu. Tai harvemmin niitä tulee, mut esim. eilen illalla kuulin ääniä, jotka käskivät viillellä ja tunsin pahan veren mun suonissa. Oli pakko viiltää vähän. Ihan ihan vähän, se veri oli mustaa ja sakeeta. Pahaa... Ei taas tätä shittiä! Miksi tässä käy taas näin. HARHAT HÄIPYKÄÄ MUN PÄÄSTÄ! TE OOTTE VAAN HARHOJA JA MÄ EN USKO TEIHIN! Mitä mä teen... mitä jos harhat käskee tappaa itteni, tottelenkohan?

Pakko viillellä...

I'm so scared

Apuaaa! Tänään pitäis mennä koululle ku mul on siel opo aika. Koulu alkaa vasta 27.8, mut me sovitaan mun kurssit. Tai no.. kurssi nyt ainaki tälle ekalle jaksolle. Mua pelottaa ihan sikana et saan jonku ahdistuskohtauksen tai jotain. Ja lähiaikoina mul on ollu sellanen olo, et epillyttää, et pystynkö sittenkää alottaa kouluu. Yöt menee koko ajan huonommin, tai siis illat enemmänki, ku ahdistaa pelkkä ajatus siitä et kohta alkaa koulu. Ei sillä ettenkö mä aijo ainaki yrittää, mut en tiiä tuleeko siitä mitään :(

Mua on lähiaikoina alkanu vaivata myös pari muuta juttuu.. Vähän lievempi juttu on se, et ku me sovittiin sillon terapeutti S:n kanssa, et tavataan elokuussa ja ei olla vielkää tavattu. Se on unohtanu mut. Mä oon kirjottanu kirjeenki sille, mut en oo päässy antamaan sitä S:lle. Ku en tiiä s-posti ossaakaan... Vähän harmittaa ja mietin tätä juttuu aika usein päivän aikana..

Mut se mikä mua oikeesti häiritsee ja kunnolla, on niin kauhee juttu, et sitä ei voi ees kirjottaa tänne.. Se on semmonen juttu joka on vaivannu mua nyt joku viikon ajan ja se ei mee pois mun mielestä. Koko ajan tietyt asiat muistuttaa siitä. Haluun joka ilta viillellä sen jutun takia, mut mul ei oo mitään hyvii terii. Pitää käydä ostamassa, koska haluuuun sen jutun pois mun mielestä. Se on niin kauhee juttu, et tekisin mitä vaan et saisin sen pois mun mielestä. VITTU!

Mut nyt täytyy häippästä sinne opolle.. Apua, mua pelottaa oikeesti!

ahdistus sattuu

Nyt surettaa ja ahdistaa taas ihan vitusti :/ en kehtaa kertoo kellekkään, joten parempi kai vaan mennä "nukkumaan" omaan huoneeseen, rauhaan ja hiljaisuuteen. Toivottavasti en viiltele! Yritän taas lopettaa.. taas.. Oon niin luuseri, vois ampuu ittensä.. jos olisin tarpeeks rohkee ni tappaisin itteni. En vaan uskalla. Ehkä ihan hyvä niin...

Jos kuitenki meen kertoo äitille et on paha olo.. ehkä se voi auttaa.. saas nähä mitä nyt teen.

Dkt taidot on jo ihan unohtuneet. Oon kyllä melko varma et niistä on hyötyy ku alotan syksyllä koulun. Toivottavasti saan ne käyttöön. Ihan jo pelkästään sen takia, että muuten oon vieny turhan takii paikan siit dkt ryhmästä...

Kiikalassa

Jusseja kaikille! Nyt on tosi ihanaa ku ollaan kiikalassa äitin kanssa isovanhempien luona.

En tajuu kyllä et mikä nyt on ku viiltely on nyt taas niin päällimmäisenä mielessä. Koko ajan mä etsin jotain jolla viillellä ja jos tulee joku terä vastaan ni kokeilen onko se ihanan terävä. Täälläki. Ja kaikkien seurassaki. Se on outoo, ku toi terien kokeilu oli ollu jo jonku aikaa pois, mut nyt se on tullu takas. Ehkä tää ei sittenkää kannata. Siis taistella sitä halua vastaan. Vois vaan viiltää........... eieieieiiii, nyt jotain muuta mieleen. DKT taitoi meen nyt käyttää.. Pelaamaan jotain tai kattoo simpsoneita.

Tunnen jo miten ala mäki on alkamassa. Olen luuseri ja tiedänn et jos mä alotan viiltelyn ni se on menoo sit. Ja mä haluun ainaki mennä kokeilee sitä koulun käyntii.. Vaikka se ei tunnukkaan mahdolliselta ollenkaan. Koska mä niin tuun saamaan kaikkii paniikkikohtauksii tai alan viiltelee tai pelleilee viinan ja lääkkeiden kanssa. Koulussakin.. Ikäkin riittää nyt... tai siis kohta, siis viinaan.

Mut nyt meen deekooteilemään.

Voittaja fiilis!

Mulla menee nyt niiiin paljon paremmin ku sanotaan puol vuotta sitte! Voi jukran pujut! Tai siis... : DDD Nyt on ihan sellanen victory fiilis. Pystyn kykenen voin osaan!!! Nyt on sellanen olo et kouluki sais alkaa. Ja voisin muuttaa omaan asuntoon. On sellanen olo et pystyisin! Mul on sellanen olo et pystyn mihin vaan! Voisin vaikka alottaa jonku työn koulun ohelle! :) on niin energinen olo. Ja kivaa ku tulee jopa lähettyy vähintään kerran päiväs johonki vaikka ei olis mitään "järjestettyy" esim. terapiaa tai jotain.

Vois tehä kaikkeeeee jeeee jjee! Ihanku olis high. Ja se on kivaa! Pitäis vaan rauhottuu sen verran et vvois kokeilla et pystyykö lukemaan. Kirjottaminen nyt ainaki onnistuu jo jonki verran tälleen.

Mut sit.... pelot.. pelot pelot pelot. Ne on tiellä. Koulun pelko, bussin pelko, mies pelko... niitten takii mikääm ei onnistu. Se on vaan pelkojen vikaa! vituttaa.. Muuten olis hyvä fiilis melkeen... voisinkiivetävuorellematkustaasiismaailmanympäri ja kaikkee!!

Me ollaan ehkä menossa laivalle heinäkuussa. Kivaa! Mut pelottaa ihan vitusti. Ku siel on niit juoppoi. Ne on vaarallisia. Ja tää pelko on täysin realistinen eikä niinku psykoottinen tai jotain. En pelkää jotain dinosauruksia tai vaikka pikku lapsia tai tauteja. Pelkään juoppo miehiä ja se on täysin realistinen pelko.

Hitto ku kynnet on edessä, ku kirjottaa. Pitäis leikata mutku ei jaksa nyt.... pitäis tehä kaikkee mut ei sit kuitenkaa mmitään ja ei tee mieli tehä vaikka tavallaan tekee.. ei tuu tehtyä mitään vaikka kaikkeen tuntuis energia riittävän... DAMN!!!

Today or never... I pick.... TONIGHT

Tämmönen pika päivitys ennen nukkumaan menoo. Eli joo siis vau... Tänään oli aikamoinen ilta.. Mä kerroin äitille koko ton keväisen jutun.. Ohoh... Tuli siis siin illan mittaan ihan kauhee olo, ku tuli mielikuvii päähän. Kaikki luuli, et mä oon vihanen jollekki, vaikka oikeesti en ollu. Sitte äiti ja kaikki muutki meni jo nukkuu. Mä jäin yksin olkkariin ja olin jo päättänyt, et jos olo ei helpota ni yöllä heiluu veitsi..

No äiti päättiki sit tulla takas, kuitenki ennen ku olin ees menny olkkarist mihinkää. Sit me juteltiin ja päädyin sit kertomaan koko homman. Ja nyt sovittiin, että otan saikkuu jokski aikaa ja alotan sit ilta lukion jossain vaiheessa. Siis ku sit kerroin, että en jaksa elämää, enkä kouluu.. Ku oon oikeesti ollu lähi aikoina tositosi masentunu.. Puhuttiin siit sähköhoidostaki, et se varmaan täs jossain vaihees..

No mut siis nii, nyt olo on joku tuhat kertaa parempi ja oikeesti. tä helpottaa mun elämä ihan varmasti

Bad blood in my veins

Pahaa verta pahaa verta. Sattuu.. tekis niin mieli viiltää ranteet auki. Sattuu!!!!!!!!!!! Tuntuu ku olis saatanan verta suonissa.

Oon niin paska ja huono ja ruma ja tyhmä ja turha ja seko ja täydellinen LUUSERI!!! Mut voi ampuu. Jos jollain on tylsää ni mut voi tulla ampumaan...

Olin tänään koulussa. Meni paremmin ku odotin. Pystyin olee koko päivän (siis sen 1,5tuntii) mutta en kyl oppinu mitään. Meni tosi paljon energiaa siihen, et pidän pahaa oloo suurin piirtein kurissa. Huomen takas sinne helvettiin. Se on niin inhottava paikka. Mua ahdistaa tosi kovin ja musta tuntuu et kaikkien on vaikee ymmärtää sitä. Ottaa päähän, mut toisaalta.... Pitäiskö lopettaa koko shitti?


Päivä 01: kuva minusta
Päivä 02: kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään
Päivä 03: kuva siitä, mitä teit tänään
Päivä 04: kuva jostain mitä olet menettänyt
Päivä 05: kuva aamustasi
Päivä 06: kuva,joka inspiroi sinua
Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 08: kuva jostain mihin uskoit lapsena
Päivä 09: kuva mitä söit lounaaksi
Päivä 10: kuva siitä, mitä haluat tehdä
Päivä 11: kuva lempijuomasi
Päivä 12: kuva suosikki ruuastasi
Päivä 13: kuva jostain mitä pelkäät
Päivä 14: kuva joka kiihottaa sinua
Päivä 15: kuva sinusta ja ystävästäsi (ystävistäsi)
Päivä 16: kuva kännykästäsiPäivä 17: kuva huoneestasi
Päivä 18: kuva jotain haluaisi tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 19: kuva suosikki soittimestasi
Päivä 20: kuva jostain mitä teet joka päivä
Päivä 21: Kuva, joka kuvaa elämääsi
Päivä 22: kuva henkilöstä jonka haluaisit tavata
Päivä 23: kuva sinusta enemmän kuin 10 vuotta sitten
Päivä 24: kuva henkilöstä jota ihailet
Päivä 25: kuva joka saa sinut hymyilemään
Päivä 26: kuva, joka tekee sinut vihaiseksi
Päivä 27: kuva, joka tekee sinut surulliseksi
Päivä 28: kuva parhaasta puolestasi/osastasi
Päivä 29: kuva tuskallisesta muistosta
Päivä 30: kuva onnellisesta muistosta

kuva aamusta vai...

juu ihan perus aamu(NOT) heräsin joskus puol seiskalt ja katoin family guyta pari jaksoo sängyl. Make luuli, et en ollu viel menny nukkuukkaa.. Tosin en kovin montaa tuntii ehtiny nukkuu ku en saanu unta taas yllättäen.

Ja nyt on kauhee stressi koulun lisäks myös lääkkeitten takii... siisku ne on kai lopussa, mut mul ei oo aikaa varattuna lääkärille.. En tiiä mitä teen. ja jostain syystä mä en osaa enää ees tehä sitä matkakorvaus hakemusta. Jotenki en osaa hahmottaa sitä-- vittu

mut joo..