Today or never... I pick.... TONIGHT

Tämmönen pika päivitys ennen nukkumaan menoo. Eli joo siis vau... Tänään oli aikamoinen ilta.. Mä kerroin äitille koko ton keväisen jutun.. Ohoh... Tuli siis siin illan mittaan ihan kauhee olo, ku tuli mielikuvii päähän. Kaikki luuli, et mä oon vihanen jollekki, vaikka oikeesti en ollu. Sitte äiti ja kaikki muutki meni jo nukkuu. Mä jäin yksin olkkariin ja olin jo päättänyt, et jos olo ei helpota ni yöllä heiluu veitsi..

No äiti päättiki sit tulla takas, kuitenki ennen ku olin ees menny olkkarist mihinkää. Sit me juteltiin ja päädyin sit kertomaan koko homman. Ja nyt sovittiin, että otan saikkuu jokski aikaa ja alotan sit ilta lukion jossain vaiheessa. Siis ku sit kerroin, että en jaksa elämää, enkä kouluu.. Ku oon oikeesti ollu lähi aikoina tositosi masentunu.. Puhuttiin siit sähköhoidostaki, et se varmaan täs jossain vaihees..

No mut siis nii, nyt olo on joku tuhat kertaa parempi ja oikeesti. tä helpottaa mun elämä ihan varmasti

No you no me no way.....

Blip, blop, bingbingbingbingbing............... DAMN IT, right?

Yök! Koko ajan ällöttäviä kuvia mielessä! Miks ihmeessä tän elämän pitää olla niin perseestä. Okei, kokoon itseni nyt.. Tuntuu, et koko ajan lisää paskaa kannettavaks. Okei, kokoon itseni nyt.. Vajoon alas, takas sinne, missä aina välil oon. Okei, kokoon itseni nyt. Tavallaan on toivo, koska tiedän, että oon selvinny pahemmastaki.. Mut, ku tuntuu, et tie vie alasalasalas...

OKEI, KOKOON ITSENI NYT..

eli ----> :) jee :D hauskaa, oon iloinen , jipii joulu ja uusi vuosi <3 jee jee.... NOT.

Katon telkkaria. Näen kaljun lihavan miehen. Mun koko keho jäykistyy, inhoon sitä näkyä. Kaikki mielikuvat tulee takasi. Hengitys alkaa tiheentyä. Okei, rauha rauha.. Kolme orientoivaa hengitystä ja täysillä keskittymään tähän hetkeen. Katse jonnekki muualle. Inhottaa se ajatus siitä näystä telkkarissa. Aika perus juttu mun elämässä nykyään. En voinu kattoo bigbrotherii sen takia.. en vaan pystyny. Tuli niin paha olo...

No joo, nyt mul on vähän huolta siitä, että DKT loppuu kohta ja sen jälkeen siirryn kokonaan aikuisten puolelle. Kuulostaa niin kaukaiseslta ajatukselta.. Mut toisaalta, oon jo 19-v. hmmm.... En kyllä koe olevani aikuinen. Ja monesti mua myös siitä muistutellaan kotona, siis siitä että oon lapsellinen. Ja sitte on se sähköhoito.. Haluunko oikeesti, et mun aivoihin annetaan jotain sähköshokkeja... Jos siin on jotain pahoi sivuvaikutuksia, ni täytyy miettii ihan reilusti  viel.. Mut jos ainoo haittavaikutus on tilapäinen muistinmenetys, ni ei haittaa kyllä yhtään. Mä en nimittäin muutenkaa muista mitään esimerkiks eilisestä, jos mult nyt kysyis...

Muttamutta.. Pitää tästä taas häipätä esittämään iloista ja hyvin voivaa....... :(, eiku siis ---> :D