Höpö höpö...

Tänään oli pieleen menny kotikäynti. Kuntoutuskodin omahoitaja T tuli aamupäivästä mun luo käymään. Mä olin ihan harhamaailmas ku se tuli. Katoin sillon family guyta ja yritin olla kuuntelematta ääniä. Mut ne voimistu ku T tuli. Ne käski tappaa T:n. T kysy et mitä mul kuuluu ja mitä oon tehny ku se on ollu viikon pois. Mun oli vaikee keskittyy ja yritin sanoo äänil et olisivat hiljaa. Mä kerroin et äänet on lisääntyny ja kerroin viiltelystä. "Viiltelyyn mä en ota kantaa, mut miksköhän äänet on lisääntyny. Ootko saanu nukuttuu", T sano. Sit se kysy multa et kuulenko ääniä varmaan koska kuiskailin äänille. Mä nyökkäsin. "Mitä ne äänet sanoo" "En mä haluu kertoa" "Mä en voi Sandra auttaa sua jos sä et kerro mulle."

Sit se sano et sen pitää soittaa mun polihoitajalle ja kertoo että vointi on huonontunu. Mä sanoin että oon ehkä menos porukoille ku äiti on saikulla. T sano että se vois olla hyvä idea. Sanoin että en oo varma vielä.

Sit sanoin että mun kotona haisi tupakka, niinku haisikin. T sano että ei haise. "Väitäksä että sä et muka haista tota", mä kysyin hämmästyneenä. "En haista. Se on taas joku sun harha". Ei varmasti ollu. Mun naapuri polttaa takapihal vaikkei sais. Mut ku T tykkää siitä enemmän ku musta ni se valehteli ettei haise tupakka että naapuri saa polttaa siel mis ei sais koska se on sil helpompaa ku ei tarttee kävellä tupakka katokselle. Jonne on matkaa ruhtinaaliset 20 metriä. Tosi julmaa vaan laittaa harhojen piikkiin toi juttu. Siis todella epäreilua.

En oikeem tiiä mitä sit tapahtu mut yhtäkkii T soitti jollekki ja sano et tulee pian takasin. En tiiä kelle se soitti todennäkösesti mun polihoitajalle. Mut T ei ikinä palannut. Tuli vaan tekstiviesti:
"Jos nyt lähtisit vaan vanhempien luokse. Olen kotikäynnillä toisaalla." Mä vähän ihmettelin et ku se oli luvannu tulla takas.  Tuli sit kaikenlalsia ajatuksia mieleen et mitä on tapahtunu ja miksi. Mitä mä oon taas tehny. Vastasin T:lle: "Sä vaan haluut päästä musta eroon niinku kaikki. Kaiķki on mua vastaan...." ja vähän ajan päästä: "Mut kyl mä ymmärrän. En mäkään ittestäni tykkää". Sain vastaukseks: "Höpö höpö..." ihan ku olisin joku pikkulapsi.

Tulin sit kumminki porukoille. En kertonu T:lle. Mut tuskin sitä kiinnostaa muutenkaan. Oon nyt tääl ja olo on vähän parempi, vaikkakin oon ollu aika hermostunu ja ahdistunu. En tiiä onko se näkyny päällepäin.

Meen täst varmaan taas kattelee painajaisii... niit on joka helvetin yö. Olis parempi vaan nukkuu pois.

CRT?

Koulu meni huonosti kuten aina, mut ainakin mä olin koko tunnin. Tarvittavien voimalla tosin.. Olin tänään hoitaja T:n ajalla. Kerroin et masentaa ja ahdistaa koko ajan enemmän. Kerroin et olin valehdellu olevani sairas, ku oikeesti en ollu vaan jaksanu mennä tapaamisiin.

Me sovittiin T:n kanssa. että mä en mee suorittaa koetta ens viikolla, koska en muutenkaan pääsis läpi tätä kurssia ku en saa luettuu sitä kirjaa joka pitäis lukee ja josta pitäis tehä joku arvio vissiin... Parempi näin. Meen sit vaan huomen tunnin jälkeen ilmottamaan opettajalle, että olen vaan "kuunteluoppilaana" Ja et saan tässä samalla siedätyshoitoa ja silleen... Saas nähä mitä siitäkin tulee.

En muuten myöskään eilen ostanu mitään teriä. Eli siin mielessä oon turvassa iteltäni, ku ei oo mitään millä viiltää.

Sovittiin T:n kanssa myös niin et se puhuu lääkärille, et jos mul alotetaan CRT. Vaikka en ookkaan skitsofrenikko. Se vois kuulemma auttaa muistissa ja keskkittymiseen. Et pystyis sit lukee paremmin. Se vois olla ihan hyvä juttu. Jos se siis auttaa... Sitä olis sit kerran viikossa. Kuullostaa ihan mielenkiintoselta.

Meen vissiin torstaina isovanhempien luokse. Toivottavasti jaksaa siel sit olla ja tehä jotain mumman kanssa...

So we have come to this

Kohta pitäis mennä kouluun. Ahdistaa ja jännittää niin sairaasti.

Viime viikolla en käyny missään sovituissa tapaamisissa. Väliin jäi siis koulun lisäksi kaksi psykoterapia aikaa, yks omahooitaja aika ja leponex ryhmä. En vaan saanu mentyy niihin. Valehtelin hoitajille että oon kipeenä. Nyt kaduttaa.. Ja en tiiä jaksanko huomennakaan mennä mihinkään. Vaikka pakko kai se olis. Ja ajatelin kertoo hoitaja T:lle et valehtelin ja et voin oikeesti koko ajan  huonommin ja huonommin.. En haluu sairaalakuntoon.

Tänäänki tekis mieli jättää koulu välistä. Menis vaan siihen viereiselle huoltsikalle hengaamaan. Ja ehkä sielt vois ostaa jotain jolla viillellä... Kouluun en halua mennä. Se on liian ahdistavaa ja pelottavaa. Ja ennen kaikkea ajan hukkaa.. En opi siel MITÄÄN!!

Comeback

En oo jaksanu kirjotella pitkiin aikoihin. Sori siitä.. Mut joo.. Oon nyt siis alottanu koulun ja aika heikosti on menny. Mul menee kaikki energia siihen, että pystyn olemaan siellä luokassa. Kaikki opetus menny ihan ohi ja en pysty keskittymään ollenkaan. Vähän kauhistuttaa, et tuleeko tästä koulun käynnistä mitään. Varsinki ku on taas alkanu tulee unettomuutta.  Nukun 3-5 tuntia yössä.  Ja oon päivät väsyny. 

Mul on alkanu tulee myös pelkoja. Pelkään mm. että kuolen ja pelkään liukuportaita ja nää pelot on mulle ihan uus juttu. Tuntuu et oon sekoamassa. 

On kuitenki ihan hyviiki juttui, esim. et oon ollu nyt n3 kk viiltelemättä!! Eiks ookki hienoa!

Tällä hetkellä mun hoidot on sellasii, et käyn n. 2kertaa viikossa tapaamassa psykoosityöryhmän hoitaja T:tä ja n. 2 kertaa viikossa psykoterapeutti A:ta. Lääkkeitä on leponex, venlafaxin ja abilify. Lääkkeet on tosi hyvin auttanu, ku mul ei oo pitkiin aikoihin ollu mitään aistiharhoja. Paitsi nyt ihan lähipäivinä oon kuullu kuiskintaa. Mut pistän unettomuuden piikkiin. Sovittiin hoitaja T:n kanssa et jos viel ens viikolla on unettomuutta ni sit ruvetaan miettii lääkettä siihen. 

Muuten menee nyt suht  hyvin..  Masennus alkaa hiipua ja elämän halu alkaa kasvaa. Vaikkakin toi koulu nyt masentaa ja ahdistaa. On myös jopa alettu käymään uimassa Krissen ja äitin kanssa. Se on muuten kivaa, mut ku vihaan mun vartaloo ni se on tosi kiusallista..

Ja vielä iso kiitos kaikille, joitten mielessä oon ollu. Tuli oikeesti tosi lämmin olo sydämeen ku niin moni oli ollu huolissaan  Mut voin nyt semi hyvin