epärealistinen pelko?

Mä näin sen miehen taas viime perjantaina.. Tuli hetkellinen romahdus. Näin sen ku kävelin CRT:stä psykoterapeutti A:an vastaanotolle. Se sano "terve". Mä menin hiljaiseksi. Tuntu et sydän pumppaa tuhatta ja sataa. "Terve" se sano taas. Mä lähin ekana kävelee ja sit melkeen juoksin tyhjän torin läpi. Meinasin jäädä auton alle, ku en ollu hetkessä yhtään. Sit menin A:n ovelle ja painoin summeria. Se ei avannu ovee. Menin paniikkiin, mut sit A tuli mun takaa ja pääsin sisälle turvaan.

Koko sessio meni pieleen, ku katoilin koko ajan ja mua vaan itketti, mut en pystyny ees siihen... Sain kerrottuu A:lle, et näin se paskan torilla. Alettiin sit siit puhuu ja mua oksetti koko homma. Istunnon jälkeen mua pelotti lähtee kotiin, ku aattelin et se odottaa ja vainoo mua jossain. A sano, et se ei usko et se odottaa mua jossain, mut jos odottaa, ni mä voin mennä vaikka johonki liikkeeseen "piiloon"... No mä lähin sit sielt ja olin ihan paniikissa, mut en nähny sitä enää missään. Ehkä toi oli vähän harhanen ajatus... en tiiä...

Perjantain CRT meni ihan piloille ja en pystyny tekee mitään tehtävii. Kerroin siellä et olin nähny sen miehen ja ajatukset pyöri nyt siinä.. Lopulta toimintaterapeutti J sano, et "laitetaa tehtävät pois ja mietit kymmenen hyvää asiaa itestäs ja ennen sitä et saa mennä kotiin." Sain listan ihme kyllä tehtyy (J:n avulla) Sit J sano et "Sä oot nyt päässy jo niin pitkälle, että et anna yhen ihmisen pilata tätä" Sain vähän itsevarmuutta.

Viikonloppu meni ahdistusten kera, mut muuten ihan hyvin... Tänään oli taas psykoterapia. Puhuttiin viime viikosta ja siitä et miten pärjäsin istunnon jälkeen. Kerroin et olo parani viikonloppuna, mut et mua pelottaa niin paljon, et en uskalla mennä Nellin kans ulos lenkille. A sano et se ei oo realistinen pelko.. mut mulle se on. Mua pelottaa

I will make you pray

Mul oli tänään taas CRT. Tehtiin kaikenlaisia tehtäviä. Se on itse asiassa ihan kivaa puuhaa. Paitsi välillä mä katoan tilanteesta ja on vaikea palautua takasin jatkamaan tehtävää. Se on ärsyttävää... Siellä on esimerkiksi semmosia tehtäviä, että on paperilla lukuja ja siitä pitää ympyröidä vaikka parilliset luvut. Pari riviä teen ja yhtäkkiä mä vaan katoon. En saa enää kiinni siitä, mitä pitikään ympyröidä ja joudun palaamaan taaksepäin ja tarkistaa mitä sieltä on ympyröity.

Tehtävien jälkeen mä kerroin hoitaja T:lle, että aion perjantaina ryypätä, ku mennään kaveri porukalla baariin viettämään A:n synttäreitä. Sovittiin, että jätän lääkkeet ottamatta ainakin illalla, ku lääkäri oli viimeksi tehnyt semmosen päätöksen. Ja jos mä vielä viiden jälkeen aamulla juon, niin sitten en ota aamu lääkkeitäkään. Toivottavasti tulee kiva ilta :) Mä jo äitillekkin sanoin, että juon, ni ei tarvitse salaa juoda. Vaikka kyllä mä 21-vuotiaana saan tietty itse päättää, juonko vaiko enkö. Ja mä aion todennäköisesti juoda aika paljon...

CRT:n jälkeen menin ostaa bussi kortin. Seutulipun siis. Se on voimassa 30 päivää ja sillä saa matkustaa niin paljon ku haluaa. Ja pääsen sillä myös isovanhempien luokse, vaikka ne asuu toisessa kunnassa. Se on aika kätevä :). Sen jälkeen ku olin ostanut sen kortin, niin menin bussi pysäkille. En ollut varma, että oliko bussi  jo mennyt, ni  mä kysyin yhdeltä papparaiselta, että onko se mennyt. Siis minä! Minä puhuin tuntemattomalle papparaiselle. Se oli tosi tosi ahdistava kokemus, mutta samalla ehkä askel eteenpäin? No ei se bussi ollut vielä mennyt. Siinä oli odottelemassa myös joku mummo, mutta se  ei kuullut mun kysymystä.

Viikonloppu meni vaihtelevissa merkeissä. Välillä ahdisti tosi kovin ja välillä vähän vähemmän. Koko ajan oli kyllä semmonen pieni ahdistus ja tänään on myös ahdistanu vähän. Mutta mä saan jonkin verran kontrolloitua sitä pahaa oloa. Ei esimerkiksi ole nyt tarvetta ottaa tarvittavia lääkkeitä. Viillellä kyllä tekisi mieli, mutta mä taistelen sitä vastaan. En aio viiltää, en todellakaan.

Kiitos Jeesus :)

Tajusin just, etten olis täällä enää, jos en uskois Jumalaan.. Uskon, että oon nyt päässy vaikeimman yli Jumalan avulla. Ainaki toistaseksi. Koputetaan puuta! CRT alko eilen ja se on itseasias ihan kivaa :) ja psykoterapia jatkuu kesän jälkeen ja ja ja syyskuussa alkaa sos taitojen ryhmä.

ens syksy!

So far, so good :) eli hyvin menee :)

Mul alkaa syksyllä CRT, sosiaalistentaitojen ryhmä ja joku skitti.. ? Joku sosiaalisten taitojen ryhmä sekin. Ja koulua jatkan ensi kevätlukukaudella. Tulee olee rankka puol vuotta. CRT on 3 kertaa viikossa skitti ja sos taitojen ryhmä kumpikin kerran viikossa ja sen lisäks nään psykoterapeutti A:ta 2-3 kertaa viikossa.. Huhhuh!

Ja mun älykkyysosamäärä on laskenu. Ennen se oli 131 ja nyt se on vaan 118 :( Psykoosi on tyhmentänyt mua :( arvatkaa vituttaako!?!

Mut jeee me mennään Kreetalle!

Koulu jää tauolle

Mä luovutan koulun suhteen nyt kevät kaudella. En oo ollu nyt johonki kuukauteen koulussa. Mä oon valehdellu kaikille.. Menin vaan koulun viereiselle huoltsikalle koulun ajaksi. Mä en pysty menee sinne koska siel on yks mies joka näyttää mun isoisältä (siltä sialta).. Onneks sain kerrottuu nyt äitille. Mä olin ihan varma että se suuttuu, mut ei se suuttunu. Päin vastoin. Se ymmärsi ja sanoi, että mun kannattaa yrittää syksyllä uudelleen.. :) tuli tosi hyvä olo tosta.

Mulla alkaa vissiin ens syksynä CRT (vaikka en oo skitsofreenikko). Sen pitäis kuulemma auttaa muistamaan ja keskittymään, niin, että pystyisin lukemaan ja muutenki keskittymään esim. koulussa. Tarkotus olis että sillon ku mul on CRT ni en sillon kävis koulussa. Eli se siirtyy eteenpäin se koulun alottaminen. Mut mielummin näin, ku et meen sinne ja en pysty oppimaan mitään.

Mut on mul hyviiki uutisii. Me mennään Krissen ja sen kaverin kanssa Pariisiin kesäkuussa :) Jee! Jännittää ihan sikana. En oo tooosi pitkään aikaan ollu niin kauan pois äitin luota. Tästä tulee kyl elämän koettelemus. Onneks Krisse on niin turvallinen olento.. Siihen voi tukeutua täysin rinnoin <3 div="">

Me mennään sit viel EHKÄ Bulgariaan äitin , isän ja Maken kanssa heinäkuussa. Siitäki tulee varmaan kivaa!!

PS Halusta ja tarpeesta huolimatta, oon ollu nyt joku puol vuotta ilman viiltelyy. Pisin aika viitosluokalta lähtien! Hyvä minä!!

CRT?

Koulu meni huonosti kuten aina, mut ainakin mä olin koko tunnin. Tarvittavien voimalla tosin.. Olin tänään hoitaja T:n ajalla. Kerroin et masentaa ja ahdistaa koko ajan enemmän. Kerroin et olin valehdellu olevani sairas, ku oikeesti en ollu vaan jaksanu mennä tapaamisiin.

Me sovittiin T:n kanssa. että mä en mee suorittaa koetta ens viikolla, koska en muutenkaan pääsis läpi tätä kurssia ku en saa luettuu sitä kirjaa joka pitäis lukee ja josta pitäis tehä joku arvio vissiin... Parempi näin. Meen sit vaan huomen tunnin jälkeen ilmottamaan opettajalle, että olen vaan "kuunteluoppilaana" Ja et saan tässä samalla siedätyshoitoa ja silleen... Saas nähä mitä siitäkin tulee.

En muuten myöskään eilen ostanu mitään teriä. Eli siin mielessä oon turvassa iteltäni, ku ei oo mitään millä viiltää.

Sovittiin T:n kanssa myös niin et se puhuu lääkärille, et jos mul alotetaan CRT. Vaikka en ookkaan skitsofrenikko. Se vois kuulemma auttaa muistissa ja keskkittymiseen. Et pystyis sit lukee paremmin. Se vois olla ihan hyvä juttu. Jos se siis auttaa... Sitä olis sit kerran viikossa. Kuullostaa ihan mielenkiintoselta.

Meen vissiin torstaina isovanhempien luokse. Toivottavasti jaksaa siel sit olla ja tehä jotain mumman kanssa...