Kuolema, korjaa mut jo pois

 Kolmas valvottu yö takana. Nyt en pysty enää.

Miks tän pitää olla niin vitun vaikeeta

 Juu. Oon nyt valvonu kaks yötä ja kolme päivää. En pysty enää. Kuolenkohan kohta. Sydän pettää. En vaan pysty enää olla. Mitä mun pitäis tehdä?? Miten selviän? On ihan sumuista. 

Aspasta oli M hoitaja tänään käymässä. Sain kerrottuu sille semmosen asian jota en voi ees tänne kirjottaa. Se oli vapauttavaa! 

Flashbackit hyökkää mun kimppuun kun suljen silmät. Haluan nukkua mutta en pysty. En tiiä enää mitä mun pitää tehä. Pää niin täynnä paskaa. En pysty olee. Mä haluun kuolla. Ne sanoo että oon paha. Ja mä tiiän että ne on oikeessa. Ne käskee viiltää mut mä en aio. Mä oon vahvempi ku ne. Kai. Ainakin osittain. Ne valtaa mun mielen mut mä en tee niinku ne käskee. 

Vittu. Sais riittää jo. En pysty keskittyy ku yhteen lauseeseen kerralla. Joten tä on varmaan aika katkonainen postaus. Jotenki kuitenki katson tän kirjottamisen tarpeelliseksi. Vittu jos en saa ens yönäkään nukuttuu. Pelottaa jo ihan sikana. Koht pitäis mennä yrittää. Nukkumista siis. Mut ei viel. En vielä voi mennä nukkuu. 

Vai voinko? Vittu et osaa ottaa päähän. Laitoin kaverillekki viestii. Mut se ei oo ees nähny sitä viel.. Ja siis aatteli kutsuu sen kylään mut tuskin se enää tulee. En haluis olla yksin. Mut haluun pärjätä omas kotoon. Eli en haluu mennä porukoille. Silmis sumenee. En jaksa enää. 

Miksi mun pitää kärsiä tälleen. Ne haluaa että viillän. Mut en aio. En. Pakko pitää ittensä kiireisenä että se ei tunge mun pään sisään. En voi sulkea silmiä. Koen sen kaiken uudelleen. Kaiken sen paskan. Sen kivun ja häpeän. Miks? Miks mua rankaistaan tälleen. Ainiin. Tietty siks että oon paha. Vittu. En vaan jaksa enää. Mitään. En jaksa ääniä, en jaksa flashbackeja, en jaksa painajaisia, en jaksa elää. 

Sit pitäis miettii jotain korona rokotetta. EN VITTU JAKSA!!! Mä haluun kuolla... kai.. en oo ees siitä varma. Onko se vaan tää väsymys ja äänet vai onko se mun oma ajatus. Tänään yritin olla mahdollisimman normaali ja pärjätä ku M-hoitaja oli käymäs. Ja sit kans ku mentiin äitin ja K-siskon kanssa kauppaan. Äiti tietää että en oo nukkunu. Mut K.sisko ei.. ja en haluukkaan että se tietää. Ei se ymmärrä. Kukaan ei ymmärrrä paitsi äiti. Onneks edes se.

M-hoitaja yritti houkutella mua ulos mut en jaksanu. Lisäks aattelin et säilytän voimii kauppa reissuun. Oon vaan niin vitun väsyny. Vittu ku en jaksa.. Nään jo kaiken kahtena. Ihme että pystyn kirjottaa.. Mitä mun pitää tehdä? Miten pääsen yli tästä?????

Nyt lopetan tän itteni toistamisen ja päätän tän tekstin tähän. 

PS. M-hoitaja on ihana

Vihaan sitä ahdistusta joka tulee illal

Ahdistaa ku lupasin et en viillä enää. Ei oo sitä turva tunnetta. Varalla. 

Oon tosi väsynyt. Vois vaan nukkuu loppu elämän. Miks ei voi koskaan mennä sitä kultaista keskitietä. Eka ei nuku ollenkaan. Sit ei muuta teekkää ku nukkuu. Miks pitää aina mennä ääri laidasta toiseen laitaan.

Mua uhkaillaan tääl osastol et joudun johonki tuettuun asumiseen. Mä haluun asua mun omas kotoon. No tultiin nyt semmoseen lopputulokseen että asun porukoilla jonki aikaa ja sit takas omaan kotiin. En haluis tällasta järjestelyä. Mut mieluummin näin ku et joudun johonki tuettuun asumiseen..

Ikävä parii ihanaa ihmistä. 

En toisaalt sit tiiä

Missään ei oo hyvä olla. Ei osastol, ei porukoil eikä kotona. Haluisin vaan kuolla. Ei must oo mihinkään. Joutaisin narun jatkeeksi. 

Ne ei haluu pitää mua enää osastolla. Mut en pärjää kotonakaan. En halu muuttaa tuettuun enkä porukoillekkaan. Ja siis siihen on miljoonia syitä miks en halu muuttaa tuettuun. Mm. täs kaupungissa jossa asun ei oo semmosta palvelua muuta ku keski-ikäsestä ylöspäin. Ja en todellakaan aio muuttaa pois tästä kaupungista. Sitä paitsi mul ei oo varaa muuttaa nyt mihinkään ku on toi auto. Osamaksut, kaskot, dieselverot ja naftat plus huollot ja katsastukset.

Lisäks haluun elää itsenäisesti. Vituttaa jo se ajatus siitä että pitää kysyy lupaa et saisko joku tulla esim yöks. Ja koko ajan joku kyttäämässä. Sen lisäks mul on nyt niin hyvä kämppä, hyväl sijainnil ja kaikki mun kamat mahtuu täydellisesti mun kotiin. En halu mihinkään kämäseen yksiöön johon mun iso jenkkisänky ei mahdu. 

Ja en jaksa käyttää mun viimesii vähäisii voimii muuttamiseen ja sekin maksaa joten mul ei oo varaakaan muuttaa. Kelalta saa jonki verran apuu muuttoon mut ei läheskään tarpeeksi. Plus et vaikka olis rahaa ylläpitää autoo ni en kuitenkaan uskaltaa ajaa muuta ku tääl mun kotikaupungissa. 

Sen lisäks joku on koko ajan kyyläämään mun menemiset, tulemiset, ostokset, ruokailut.

Syitä on muitakin mut täs nää isoimmat. Yks isoimmista syistä on se etten halu asuu liian kaukana äitistä.

Mä oon niin poikki. En oo ees tänne jaksanu kirjoittaa. Haluun vaan nukkua pois. Herätä taivaasta taivaan Isän luota.

Vihaan itseäni

Ahdistaa taas niin pirusti. Ei oo ääniä tai mitään, mutta ahdistaa ja tekee mieli viiltää. Joutaisin roskakoriin.

Tänään oli kuntoutuskodissa ryhmä jossa puhuttiin itseluottamuksesta. Mä sanoin puheenvuorollani, että mulla on huono itseluottamus.. niinku onkin. Sitte kaikille jaettiin laput. Toiselle puolelle kirjotettiin oma nimi ja sit laitettiin lappu kiertämään. Kaikki kirjotti siihen jonkun positiivisen asian lapun omistajasta.

Mun lappu oli tämmänen

Ihan kiva oli kuulla et joku ajattelee musta hyvää. Lopuksi olis pitäny kirjottaa itte joku sana ittestäään. Mul tuli vaan huonoja sanoja(luuseri, ruma, inhottava, lapsellinen.....) mieleen ni jätin kirjottamatta.

Sit oli rentoutusharjotus. Mä en pystyny yhtään keskittymään. Ahdisti kovasti ja se vaan kasvoi.. Katoin kuntoutuskodinhoitajan T:n ranteen verisuonia. Näytti niin viillettäviltä. Miks mun ranteen suonet ei oo niin koholla. Haluisin viiltää, syvälle. Ehkä jopa kuolla verenhukkaan.

Viime yöt on menny huonosti. Kauhee oravanpyörä. Ku en saa yö  nukuttuu ni nukuttaa päivällä, ja  kun mä nukun päivällä, ni en saa yöllä unta.

Mun pelko maailmaa ja miehiä kohtaan on taas noussut. Pelkään koko ajan et joku tekee mulle jotain pahaa.

Onneks tänään on keidasilta, Pääsee vähän laulaa Herralle.

PS Kuoron Viron reissu lähestyy. Jännittää!!!

i hate it

Mä en ymmärrä mitään enää... mikään ei onnistu. Yöt nukun 3-4 tuntii yös. Mitään en jaksais tehä ja äänet ja flasbackit taas voimissaan. Paskaa. Haluisin vaan kuolla pois. Kill me please.

Mä niin haluisin viiltää mutta en aio. Oon jo niin pitkällä. Kolme vuotta tulee täyteen joulukuussa. Terä kutsuu joka päivä. Yhä. Monta kertaa päivässä. Aina ku nään jotain millä voi viiltää. Veitset, sheiverit, sakset, lasinsirut.... ne laukasee mussa itsetuho vietin. Ja niinku sanoin, tää taistelu on joka päiväistä.

Mul nostettiin ketipinorii nukkumisen takii.. saas nähä miten toimii.

Nukkumaan --->

Väsyttäänukuttaaunettaa.. koko ajan! Oon niin poikki joka aamu ku herään vaikka oon nukkunu kymmenen tuntia yössä. Mua vähän huolestuttaa.. mikähän mahtaa olla pielessä. Ja siis nii,, oon poikki aamulla kun herään, se on ihan perus juttu, kaikki melkeen on. Mut ku se väsymys jatkuu koko päivän ja ei mee millään ohi. Nukkuminenkaan ei riitä tähän. Mul on huomen onneks hoitaja-aika ni voin siel kysyy et mistä vois johtuu....

Koulu

Jännittää ihan vitusti mennä huomenna kouluun.. En tiiä mitä siitäkin tulee,,, :( En haluis mennä sinne, mut on ihan pakko voittaa tää pelko taas! Pelottaa että epäonnistun. Niinku tän äikkä viitosen. Ku en päässy läpi ku en pystyny tekee koetta ja en pysty lukee kirjaa. Mut opettaja jousti sen verran, et saan suorittaa ne kun pystyn..jos pystyn... Aikuis lukiossa ei kuulemma oo niin tarkkaa tollaset jutut.

Mul on huomenna koulun lisäksi aika A psykoterapeutille ja T-hoitajalle. Saas nähä, että miten jaksan ne kaikki kolme juttuu :( En jaksa, ku oon poikki. Fyysisesti ja henkisesti... Oon kuitenki vähän paremmassa kunnossa ku pitkään aikaan. Mut silti tuntuu, et ei jaksa. Oon yrittäny käydä ulkonaki. Koiran kanssa.

Kohta pääsee taas nukkumaan <3 p="">

Epäreiluu

Tänäään on ihan paska päivä. Ekakski hersin kahelta, sit venailin, et uni tulis taas, mut ku ei tullu ni tunnin päästä menin hakee unilääkettä. Eli joskus kolmen aikaan. Ja olin aamulla niin väsyny, et huhhuh. Varmaan lääkkeen takia. No jaksoin kuiteski herätä aamupalalle ja lääkkeetki otin. Sit menin takas nukkumaan, ja mua ei saatu hereille lounaalle. Sit mut tultiin väkisin nostaa sängystä ylös ja suihkuun piti mennä, siis pakosta(mitähän seki niille kuuluu, et koska meen suihkuun ja koska en... -.-)

No toi oli jo ihan perseestä, et väkisin piti herättää. Sit äiti laitto viestii, et jos voitais mennä shellille kahville taas, ja Krisseki olis mukana. No hoitaja sano siihen vaan että: "Sä olit nukkunu koko aamupäivän, katotaan myöhemmin" Siis miten toi nukkuminen liittyy siihen , jos haluun mennä kahville äitin ja siskon kanssa. En tajunnu. Sit hiukan myöhemmin mut kusuttiin kansliaan juttelee. Kaks hoitajaa vs minä. Ne sano, etten mä saa mennä kahville, koska olin nukkunu aamupäivän. Sit ne selitti siinä miks, mut se ei vaan menny mun jakeluun. Ainoo asia, jonka mä tosta saan mieleeni on se et ne haluu siis rankaista mua, ku en ollu jaksanu nousta. Mä sanoin niille siitä, ni ne sano, et ei se ole mikään rangaistus.... Mikä se sitte oli, se jäi täysin auki.

No sit piti olla ohjelmassa korttien tekoa. Se olis ollu hauskaa puuhaa, mut siel oli sakset jotka sain käsiini. Ja se siitä sitten. Kaikki muu katos ympäriltä. Teräase. Pitelin sitä kädessä ja koskettelin sormilla terää. Varmaan viisi minuuttia näin, kunnes hoitaja tuli ottaa sakset pois multa ja kysy, et haluunko lähtee pois ja et haluunko tarvittavat. Mä halusin. Sit toinen hoitaja kysy, et mistä mul oli tullu niin huono olo. Sain sanottuu, et mun itsetuhoimpulssit nousee, ku nään jotain millä viilltää. Se sano vihasena mulle: "No siitä sun pitää päästä eroon. Maailma on täynnä teräviä esineitä, eikä niitä voi aina välttää" ja toinen hoitaja(tosi mukava) sanoi: "Se on Sandra tosi hyvä, et sä tunnistat tän ongelman, se on ensimmäinen askel paranemiseen" Pikkunen ero noilla kahdella reaktiolla. Jälkimmäinen tuntui paremmalta.

Sit me mentiin käytävälle jutskaa tän jäkimmäisen saispuolisen hoitajan kanssa. Se on hoitaja S. Me juteltiin ekana ihan normi juttuja sitte keskustelu käänty yhtäkki raiskaukseen. Se puhus siitä liian kovalla äänellä, mua pelotti et muut kuulee... Se ei nimittäin oo sellanen asia jonka haluun muiden potilaiden tietoon. Mieleen jäi tosta keskustelusta, ku se kysy, et jäikö mulle jotain mustelmia tai arpia tosta... Mä en oikeestaan koskaan sen tarkemmin tarkastellu mun kehoa raiskauksen jälkeen. Sen tiiän et verta tuli ja en pystyny kävelee kunnolla sen jälkeen... Mut en mä saaanu noita kerrotttuu, olin vaan hiljaa. En koskaan ees ajatellu et jäikö mul jotain arpia sinne.... S kehotti mua menee gynekologille.. Ehkä pitäis, en tiiä.....

And then, I'm alone

Olin eilen illalla taas heikko ja viiltelin.... Nilkkaan. ensin varovasti pieniä pinta naarmuja, mut sitten syvempiä ja oikeestaan tuli vähän liianki syviä. Syksyllä se on helpompaa,ku voi pitää puseroo ni voi viiltää käsiin. Haavoja on helpompi hoitaa..

Tänään on ollu oikeestaan ihan kiva päivä. Katottiin äitin kanssa pari leffaa.. en oikeestaan oo muuta jaksanukkaan tehä. Oon ihan poikki vaikka nukuin 12 tuntia. Mä oon niin huono ihminen. Ja dkt taidot on jo ihan unohtunu jja se hävettää mua. En pärjää näin, mä tarviin dkt käyntejä ja terapeutti S:ssää.. Ei tää toimi näin, ku ei oo ketään sanomassa kuin hyvä asia se on et en viiltele... Ei oo oikeestaan ketään kelle kertoisin et viiltelenkö vai enkö. Ja mut jätettiin yhtäkkii yksin. Kaikki pitkä aikaset hoidot loppu yhtäkkii ja mul ei oo nyt mitään hoitokontaktia toistaiseksi... ku kaikki on kesälomalla. Se sijainenki on lomalla ja mulla ei oo täl viikolla mitään aikaa... Eli ekana käyn päivittäin jossain ja sit yhtäkkii ei oo mitään eikä ketään missään...... VITUTTAA JA AHDISTAA!!

ps. ketä kiinnostaa joku hiukkanen?!

They're gonna leave me.. they allways do

En mä ole kuulkaas ihmiset laiska.. Mä olen oikeesti vaan tosi tosi väsynyt koko ajan. Jotkut sanoo et se johtuu masennuksesta, joka mul on.. Mut mä uskon, et siihen vaikuttaa myös toi jäätävä määrä noita lääkkeitä, joita mä syön. Harmittaa vaan ku kukaan ei ymmärrä, et mua oikeesti väsyttää niin paljon, et meinaan nukahtaa pystyyn. Voipa tohon vaikuttaa sekin, et nukuin viime yönä mukavat kolme tuntia. Ku menin siis sänkyyn joskus ysiltä ku olin niiiin väsyny, mut nukahin joskus 12 ja heräsin 3:33 :DD vamppii.

Eilen oli kiva päivä. Käytiin päiviksen kans torilla munkillaki ja kaikkee.. mut hauskinta oli ku kaikki muut lähti kotiin joskus 13 mut mun kyyti tuli vasta yli 14, ni mää olin kahestaan toim.ter. J:n kanssa. Me tehtiin kaikkee tosi outoo, esim rikottiin jotain kaakeleit heittämäl sarkatalon oven eteen ulos asvaltille :DD ja sit raahattiin ympäriinsä jotain ihme jätti ämpärii, johon me sit laitettiin ne sirut. Ihan perus päivä siis :D NOT! Istutettiin siihen sit jotain yrttei... Koitan muistella.. ainaki ruohosipulii, tillii ja oregaanoo.. olisko ollu basilikaa ja tinjamii ja sit jotain ihme punertavii lehtii mitä en muista mitä ne oli. Sit päivän hauskuus jatku vaan ku pääsin kotiin, koska Nelli koirani pääsi mun kans tapaa terapeutti S:ssää Turkuun :D Nelli oli koko tunnin tosi kiltisti vaikkakin vähän huomionkipee ku ulisi aina välillä.

Tänään mä harjottelinki sit bussilla kulkemista. J tuli aamulla tohon meijän pihan lähelle ja mentiin siit yhes bussilla menemään päivikselle. Pelotti ihan sikana ja tein rentoutumis harjotuksia. J onneks jutteli niin paljon, et en ees kerenny ahdistuu ku kiinnitin huomion sen puheisiin. Se meniki oikeestaan sit tosi hyvin ja mul tuli vähän varmuuttaa siihen bussi juttuun. Ehkä mä oonki jossain vaihees valmis kulkemaan bussilla yksin. Krista siskolla oli tänään piikki päivä ni seki oli päiviksellä tänään. Me oltiin kumpiki tosi väsyneitä ni ei jaksettu riehuu kauheesti niinku tavallisesti :D Päivä meni ohi aika nopeesti ja sit miettisin et millä pääsen kotiin ku isä ei ollu päässy viel töistä. Sit yks hoitaja sano, et mä voisin mennä bussilla. Mä sanoin et en uskalla mennä yksin. Sit Krista tarjoutu tulee mun "saattajaks". Se oli oikeesti tosi ihana ele Kristalta. Se meinaan joutu jättää pyöränsä päiviksen pihalle ja se on siel vielki nyt sit.. Kiitos Krista <3

Mut joo nää on näitä ihanii valoisii puolii mun elämästä. Ja ihanaa on et äänii ei oo ollu enää joka päivä, mutta... tänään taas... djewdoiuewfiwidwj thirteen cuts ja vaikka mitä shittiä.... ihan sama. En tottele niitä..toivottavasti enää. Jos vaan pystyis olee viiltelemättä. vaikka mulla on yks terä huoneessa. en tiiä... On tää välillä vähän liian perseestä. Niinku mun pelot jotka ei juurikaan ole läiaikoina vähentyny. Niinku mun itsetuho vietti joka tuntuu voimistuvan vaan koko ajan. Ja ainainen väsymys...

Ja sit viel se ajatus siiitä, et maanantaina on hone ja en tiiä heitetääks mut nyt ulos tuolt päiviksest... et mä aloittaisin klubitalon tai jotain.. En kyl haluis sinne. Siel on liikaa vastuuta itselleen. En oo viel valmis siihen. En uskalla muutenkaan mennä sinne,,, tietyistä syistä. Mut jooo... nyt meen nukkuu kyl. Öitä..(kato ku saan unta) :/