Taas yksi koulutunti takana.. Tuntuu vaan ettei siit oo mitään iloo kellekkään, ku en pysty oppimaan mitän kuitenkaan. Mul menee yhä vaan kaikki keskittyminen siihen, et pystyn olee koko sen n. puoltoista tuntii, ilman paniikkikohtausta... Koko ajan täytyy muistaa rentouttaa itteeni, siis ihan fyysisesti. Ja pitää laskea hengitys tahdin mukaan, etten vaan ala hyperventiloimaan. En tiiä onko täs mitään järkee.. Teki taas niin kovin mieli viiltää.. Mut tälläkin kertaa mä vein voiton!
Ja vittu ton nukkumisenki kanssa. Nukun 3-5 tuntii per yö.. Sekin vaikeuttaa tota koulun käyntii. Tänään piti T hoitajan puhuu lääkärille mun unettomuudesta ja sit sen oli tarkotus soittaa mulle, mutta ei... Ei oo soittanu. Ja sekös vastaa päähän ottaaki
Mä en jaksa enää tälleen :( punanen viiva on tullu takas kuvioihin.... ajattelen sitä taas tosi usein... vaikka en oo ees viillelly.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Punainen viiva. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Punainen viiva. Näytä kaikki tekstit
maanantai 4. maaliskuuta 2013
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Punainen viiva
Makoilin sängyllä ja mietin maailmaa. Keskustelin itseni kanssa hankalista aiheista. Tunsin suurta vihaa maailmaa ja elämää kohtaan. Punainen viiva… Ajattelen nykyään usein punaista viivaa. Ennen ihmettelin, mitä se tarkoittaa, mutta nyt tiedän sen tarkoittavan viiltoa ranteessani. Vai pitäisikö sano viiltoja ranteissani.
Aina, kun on vaikeus muodostaa tai ajatella asioita, ajattelen kuin itsestään käsitettä ”punainen viiva”. En suunnittele asiaa, mutta ajattelen sitä nykyään todellakin usein. Huomaan taas ajatuksen karanneen punaisiin viivoihin ja muuhun. Kun on vaikea pitää ajatukset koossa, kun ajatus harhailee, alkaa tehdä mieli tehdä lisää punaisia viivoja. Tunnen ja kuvittelen mielessäni sitä veitsen terää viiltävän ihoani. Se tunne, kun vihdoin saan pidettyä ajatukset hetkessä, siinä kivussa. Punainen viiva. Ehkä huomenna en halua
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)