Kuulumisia

 Hellou. Vähäsillä yöunilla mennään.. olisko kolmatta vai neljättä viikkoa. En pysy enää laskuissa. Pää on ihan hämärä. En saa ajatksista kiinni. Maanantain ja sunnuntain välisenä yönä en nukkunu minuuttiikaan. Maanantai on osittain kadoksissa. Muistan että olis pitäny mennä hakee injektio polilta mutta en uskaltanu auton rattiin koska en ollu nukkunu. No aspan hoitaja J tuli antaa sen mulle. Hyvä niin. Sit J tuli ja anto injektion. Sen jälkeen nauha katkes ja muistan seuraavaks että J sano että äiti tulee hakee mua. Ilmeisesti oli soittanu äitille.

No äiti sit haki mut ja en oikeen muista siit illasta mitään. Vaan että oli pää täynnä ääniä. Olin porukoil pari yötä. Molempina öinä nukuin sen 4 tuntii. Nyt on vähän semmonen hazy olo. En oikeen saa ajatuksista kiinni. Äänet ehkä vähän hiljasempii ku maanantaina. En muuten pystyis kirjottaa tämmöstä suht selvää tekstiä. 

Tänään olis pitäny tulla H polilta mut se on nyt ollu pari viikkoo pois. Onkohan sillä korona...?? Noh, onneks sain kotikäynnin aspasta. R tuli käymään. Juteltiin semmosta kevyttä, vissiin. En oikeestaan ees muista mistä me puhuttiin, mut mul on tärkeetä että täällä käydään. Että tulee ihmiskontaktia.

Mul on muuten semmonen ihmeellinen juttu et mul on hirveen huono lähimuisti. En esim. muista mitään viime viikonlopusta... Vaan että mä olin porukoil. Ei mitään muistikuvaa mitä tein ja kenen kanssa. Pelottavaa ja häiritsevää. Mut  R sano et se voi johtua väsymyksestä... Hope so...

Mul on kova ikävä aspan N:aa.. Miks sen piti jättää mut. Se oli kyllä ihmeellinen ihminen. Luotettava.. ja mä en todellakaan monesta ihmisestä sano niin. Ymmärtävä, sen kanssa pysty puhuu mistä vaan ja se ymmärsi. Sen kanssa uskalsin olla oma itteni. Ja enemmänkin. Mä hyppäsin välil mun epämukavuus alueelle ja sekin muuttui mukavaksi siinä seurassa. Pakko yrittää unohtaa.

Asiasta sadanteen: Mä oon ollu tekemisis mun exän kanssa. Siis sen jonka kanssa olin kihloissaki melkeen kymmenen vuotta sitte. Mul on noussu taas tunteita sitä kohtaan. Tai ne ei oikeestaan koskaan kuollu. Sen takia se sattukin niin kovaa. Mut on ihanaa olla taas tekemisis sen kanssa. Me tehään biisiä. Tai no mä vaan feattaan siinä. Me tehtiin sillon vuosii sitte yks biisi. Siinä M räppäs ja mä lauloin kertsit. Samalla tavalla tehään nytki. Ja se on kivaa.

Luokkakokous ja kuulia kalloon

Eilen oli luokkakokous. Ala-asteen :) Oli ihana ilta kavereiden kanssa. Tärkeintä mul oli nähä M. Me oltiin ihan bestiksii ala-asteella. Me oltiin vähän humalassa ja puhuttiin henkeviä. M kerto mulle, että mä olin ala-asteella ollu ainoo joka häntä oli tukenu. Olin todella otettu ja vieläkin itkettää ajatella, että mä oon voinu auttaa jotakuta. M on siis niin ihana ihminen. Kerto et hän haluaa nyt puolestaan olla mun tukena. M tietää et mul on psyykkisiä ongelmia ja haluu auttaa. Sano, että aina ku mä tarviin apua ni voin olla yhteydessä häneen. Sano myös että ei aina pääse tänne mun kaupunkiin ku hänel on pieni tytär, mut yrittää tulla jos pääsee :) Upee nainen

Huomen on laulutunti. Se on niin ihanaa.. Tosin viime kerralla mä kohtasin ongelman. Mä en osannu yhtä juttuu :( Vittu oon paska :(((((( Kuula kalloon. Mä aattelin sanoo tänään lauluope R:lle, et en halu enää laulaa sitä lauluu ku en pysty laulaa silleen ku R haluu :( VITTU KU OTTAA PÄÄHÄN.. Ja vielä veemäisempi juttu on se, et musta tuntuu et R tykkään yhen E:n äänestä enemmän ku mun äänestä... :( :(

No ihan sama.. kai mun on vaan totuttava siihen et oon paska kaikessa.. Niissäkin asioissa joissa kuvittelin pärjääväni... Cant help. Pakko sanoo et itseluottamus laski roimasti.. eilenkin... mut en jaksa nyt siit kirjottaa.....

Asiasta miljoonanteen. Mä oon nyt tavannu toimintaterapeutti J:tä. Viime kerta oli randomeista randomein! Me käytiin miekkarin rahoilla ostaa mul meikkei :D WTF? Se on yks keino kohottaa mun itseluottamusta.. Siis meikkaaminen. J on just paras. Mun pitää nyt meikata joka aamu ja se on itseasiassa ihan kivaa :) Ensin sanoin että en uskalla, koska pelottaa et miehet luulee et mä meikkaan niitä varten.. Että haen seuraa.. Ja sit ne voi tehä jotain pahaa :( Mut J sai mut ylipuhuttuu ja nyt se ei oo enää niin kamalaa :)

Mut joo ei mul muuta ollukkaan. Moikkkkkka!

:(

Olispa tää vaan pahaa unta :(

Nyt selvis syy, miks m jätti mut.. Oon liian lihava ................................................................

Hey you, yeah you there, you broke my heart

Mua itkettää ja ahdistaa koko ajan. En oo viel entisistäkään asioista päässy yli ni koko ajan tulee vaan lisää shaibaa.. Mul tulee kaikesta mieleen M.. Mitään en enää voi tehä ilman et olis koko ajan itku kurkussa. Se särki mun sydämen :(

Tuntuu et haluisin vaan lopettaa.. luovuttaa, antaa kaiken vaan mennä ohi. En haluu enää mitään.. Halun lopettaa psykoterapian ja scit ryhmän.. en mä tarvii niit enää mihinkään. Haluun olla alottamatta koulun ja sen "laihdutus" jutun, joka piti toimintaterapeutti J:n kanssa alottaa. En haluu muuttaa omaan kotiin. Haluun alottaa viiltelyn yli vuoden tauon jälkeen. Ei mul oo mitään... en halua enää mitään... antaa olla vaan. ihan vitun sama tää elämä. vois vaan kuolla pois,.. mul ei oo enää mitään, luoti kalloon

surullinen.. todella todella surullinen

M jätti mut... oltiin kihlois... sit ihan yllättäen ilman mitään syytä tai pohjustelua se laitto aamulla viestin et se jättää mut. Mä sit kysyin syytä, ni se laitto vaan et ei oo mun syy....

I hate my life... and I hate men. Miehiin ei voi luottaa tippaakaan. Vittu!

Not so great day

Paska päivä, lääkkeitten yliannostus(ei vakava, ja ei siis itsemurha mielessä vaan halusin oikeesti päästä eroon siitä järkyttävästä ahdistuksesta), opoilu joka päätyi terkkarin lepohuoneeseen. Kysyttiin et soitetaanko ambulanssi, lääkärille olis pitäny mennä mut mä en halunnu. Terkkari soitti johonki myrkytys keskukseen ja siel sanottiin että se määrä oli (THANK GOD ONNEKSI) niin pieni et ei mitään hätää. Suurta vitutusta, ja vieläkin suurempaa ahdistusta, sekava olo ja oksettaa, kylmä, PASKAA!!! Sattuu rintaan ja tuntuu et pitäis viillellä. Ja ottaa lääkkeitä. Enemmän,,,, mut ei ei ei, mä en haluu takas siiihen paskaan. En enää ikinä mee sairaalaan.

Mut venaan laiva matkaa, ku nään rakkaan <3 a="" ja="" kaveri="" mun="" nbsp="" p="" peesiin="" tulee="">

Hammas parka

Tuntuu et kaikki menee pieleen.. Tietsikan näyttö paskoo(kaikki mustat kohdat näkyy punasena -.-) VituttaaKKO?! Ja mun hammas lohkes, vaikka just kävin hoidattamassa sen ja siihen laitettiin väliaikanen paikka. Ja mun toinen korva ollu maanantaista lähtien lukossa. Kävin tänään hoitajalla puhdistuttamassa sen. Se tuntu oudlta, ku sinne laitettiin kauheella paineella vettä.

Olin eilen kuorossa. Ahdisti niiiin kovin. Meinasin jo lähtee menemään, mut sit päätin , et minähän en lähe mihinkään ennenku kuoro loppuu. Ja niin mä sit istuin ja koitin laulaa koko sen puoltoista tuntii. Mun teki niin mieli viiltää. Mut en aijo enää koskaan. Oon päässy näin pitkälle ilman, joten ei se tarve voi olla niin suuri. Ku kerran oon pärjänny ilman viiltelyä. Tätä on vaikee selittää... Mut siis yksinkertaistettuna mä voin paremmin, ku sillon ku viiltelin. Oon nyt huomannu sen. Vaikka pahoja oloja, viiltely halua, flash backeja, pelkoja ja ahdistusta tuleekin vielä.

Meen taas hammaslääkärille tänään klo 15 :/

Oon vähän huolissani mun raha tilanteesta. Kuntoutustuki/eläke tuli 7.10 ja sitä on koitettu jatkaa. Outoa, että hakemukset ja b lausunnot sun muut on laitettu jo kesäkuussa ja vieläkin se on käsittelyssä. Soitin sinne ja ne sano, et ne laittaa kiireelliseksi sen. Mut siel on varmaan kaikki kiireellisinä, joten en usko et se auttaa mitään... :/

Puhuttiin eilen psykoterapiassa mun pois muuttaamisesta. Siis omaan kotiin. Yleensä hoitajat/lääkärit painostaa mua muuttamaan pois, mut A ei ikinä. Ja se olin mä joka siitä alotti puhumaan. Mä kerroin, et rakas muuttaa mun kotikaupunkiin EHKÄ ens kesänä. Ja me tod näk muutetaan heti yhteen. Sanoin, et haluun sitä ennen asua yksin, ettei suoraan äitin sylistä M:n syliin. Tarviin sen itsenäistymis vaiheen. Ahdistaa tosin pelkkä ajatuskin muuttamisesta, mut pakko se askel on kuitenki jossain vaiheessa ottaa. Ens keväänä varmaankin..

Mut ei mul muuta. Huomenna äänitykset ja mun pitäis harjotella viel noi biisit. Eli Moikka!

Rakastan

Mä ja M mentiin eilen kihloihin :) Oon niiin onnellinen. M kosi ja mä vastasin myöntävästi. :)

Ahdistaa niin vitusti

Mul oli eilen tosi rankka psykoterapia tapaaminen.. Mä sanoin terapeutti Aalle, et mua kauhistuttaa et jos en pysty harrastaa seksiä mun poikaystävän M:n kanssa.. Mul on liikaa kipeitä muistoja, jotka tulee mieleen jo pelkästään kun mä ajattelen seksiä.. Ja M haluu varmasti olla mun kanssa silleen.  Ja kai mäkin haluun olla sen kanssa, mutmut... entä jos en pysty. Mua kuvottaa ajatuskin siitä että miehen elin koskee mua mihinkään mun ruumiinosaan... hyi vittu. No kuiteski, A sano, et mun ei kannata tehä mitään mihin en oo valmis.. Mut entä jos en oo koskaan valmis... vittu.

Sit jonku mutkan kautta päädyttiin puhumaan raiskauksesta. Mua loukkas ku A puhus hyväksikäytöstä,  koska se mies raiskas mut. Mun mielestä siinä on iso ero. No mua rupes ahdistaa niin kovin et katosin hetkeks kokonaan.. en tiiä kauan olin pois, mut havahduin siihen ku A huhuili mua. Kerroin et olin loukkaantunut siitä syystä. A sano, että oli pahoillaan ja että ei enää käytä sanaa hyväksikäyttö ku puhutaan tästä tuoreemmasta jutusta. Kerroin, et mua ahdistaa ja et en saa pois mielestä, ku se mies avas mun reidet väkivalloin. A sano, et se ymmärtää että sitä on vaikea pitää pois mielestä. Sit tunti päättyki jo ja A kysy et pystynkö lähtee kotiin. Mä sanoin että joo.. Lähin sit menee kauheen ahdistuksen kera bussi pysäkkiä kohti. Matkalla pysäkille on r kioski. Tarkotus oli mennä sinne ostamaan jotain jolla viillellä. Ahdisti niiiiin kovin!! Mä menin sinne sisään, mut en ostanu viiltelyy varten mitään. Sen sijaan päätin ostaa suklaata sille henkilölle kenen takia päätin olla viiltelemättä, eli Makelle. En tietenkään kertonu sille, et se oli taas estäny mua viiltelemästä. Sit kävelin bussi pysäkille.  Siel oli maassa lasinsiruja. Meinasin ottaa,  mut sit mietin taas Makee. Ja sitä kuin kauan oon jo ollu viiltämättä. Aattelin, et ei se voi nyt tähän päättyä. Melkeen vuoden uurastus ja taistelu, hukkaan heitetty. Sit vaan kirosin ne sirut ja yriti ajatella muuta.

Ahdistus ei kyl päättynyt... se on vieläkin päällä. Ja en saa sitä pois. Oon yrittäny kaikkee ja tuntuu et viiltely on ainoo apu tähän.. EI EI EI. Ei sitä... mitä sitten. ?..... mitämäteen?? Oon jopa yrittäny puhuu siitä....