Näytetään tekstit, joissa on tunniste muisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muisto. Näytä kaikki tekstit

torstai 17. marraskuuta 2022

Ihmeellinen muisto

 Mä muistan semmosen jutun... Olin koko lapsuuden ihannoinut yhtä biisiä. Sanoin sillon joskus 10 vanhana että vitsi ton mä haluun oppia laulamaan. Sanoin että se vois olla sopiva mun äänelle koska mulla on vahva ääni. Ja se että kehuin itseäni oli silloin jopa harvinaisempaa kuin nykyään.

Sitten koitti se päivä kun koin olevani valmis nauhoittamaan ton kyseisen kappaleen. Olin ehkä 20 vuotias. Äänitin sen ja musta se ei kuulostanut ihan hirveen kauheelta. Mut sit yks ihminen sanoi että se ei oikeen sovi mun äänelle. Muistan kun sillon tuntu et koko elämä romahti. Se mulle niin tärkeä biisi ei sopinutkaan mun äänelle. Olin niin odottanut päästä laulamaan sitä. Noh... voi että. Niin pieni asia. Silti niin iso. 

Oon aina tuntenut kovin vahvasti. Vaikka en aina tunteita näyttänytkään. Siihenkin vastasin ehkä että ok. Menin huoneeseeni itkemään. Niin pahalta se tuntui. Dramaattinenko?

Tää tuli siis mieleen kun kuulin sen bändin yhtä biisiä. Ja itseasiassa tällä hetkellä soi juuri se kyseinen kappale.

torstai 22. heinäkuuta 2021

Trauma ja ne ärsyttävät

 Mä muistan ku olin pieni, joku 6v. Se paha juttu oli just tapahtunut. Sitä tapahtui siis sillon ku olin 5v. Niinni mul oli sillon semmonen etuoikeus että mä en saanu turpaan tai raivoja kuhan puhun totta. En oikeestaan tiiä miks. Oliko se niinku semmonen juttu että en salaile asioita. Ku mähän salasin sen isoisä jutun kun se oli käskenyt. Toinen vaihtoehto on että mul oli ehkä tapana valehdella. En siis yhtään tiiä. Sit se alko menee semmoseks että mä otin syyt niskoilleni vaikka en olis ollu syyllinen. Koska mä olin sillon turvassa. 

Tuli semmonenki juttu mieleen ku olin just sen jonku 5 vuoden ikäinen ni mul oli tapana leikellä housuihin haaroihin saksilla semmosia pieniä lovia. Omiin ja siskojen housuihin. Muistan ku tein sitä. En tiiä miks tein mut mul oli vaan semmonen pakko. Ja sit ihmettelin et miks äiti ei raivonnut mulle siitä. Se oli varmaan jotain oireilua. En tiiä. 

Palataan tähän päivään. Todella mukavaa ku sain kuulla tänään että siskoil on joku kolminkeskeinen whatsapp ryhmä. Muka joku elämäntapamuutosryhmä. Tai no voi ollakki mut siel ihan vitun varmasti puhutaan paskaa musta. Mä kysyin k-siskolta et puhukste musta pahaa siel. Se meni vittu ihan vaikeeks. Se on paska valehtelee. Ja siis kysymys kuuluu: miksi mua ei kutsuttu mukaan siihen ryhmään? Eli toisin sanoen miks ne ei voinu jutella niistä asioista meijän neljän yhteisessä ryhmässä? Vittu et osaa ottaa päähän.  Ja se viel varmisti asian ku krisse tuli sit meijän koko perheen keskeiseen ryhmään selittelee jotain bullshittiä. Mä en oo mikään tyhmä. Ja sit k-sisko viel poisti koko ryhmän. Tietty sen takia että ei oo todistusaineistoa. Vittu mua ottaa päähän että mua pidetään tyhmänä. Ja siis jos k-sisko ja krisse ei ois menny semmosiks vakuutteleviks ni oisin ehkä uskonut että siel ei puhuta musta. Sit k-sisko kehtaa viel vedota mun skitsofreniaan. Että se on joku mun harha-ajatus. Ihan sama vaikka puhuvatkin musta paskaa. Mähän oon paska.

Mut joo. Onneks aspan tyypit on kivoja. On ees joitain ihmisiä mun elämäs jotka eivät vihaa mua äitin lisäksi. 









torstai 20. toukokuuta 2021

Kipee muisto

 Oonko mä kukaan? Miksi oon vieraantunut itsestäni? Onko jo mun aika lähteä? 

Mulla pyörii yks lapsuuden muisto mielessä. Vähän erilainen muisto. Surullinen muisto. Mua itkettää kun mietin sitä. Mut siitä en haluu kirjoittaa. Ainakaan vielä. Se on vähän tyhmä muisto. Mut kipee...

Mul on paha olla. Miks en voi jo kuolla. Ei helvetti VOI olla tätä pahempi. Mä oon aiheuttanut niin paljon pahaa mun läheisille. Kirottu se päivä ku mut siitettiin. Jos mun isoisä ei olis koskenut muhun ni mun perhe ei olis näin rikki. Kui mun piti syntyä? 

Mä niin en tuu saamaan unta tänä yönä. Vaikka otin stilnoctin. Pakko kai koittaa..