Riittääkö, että haluan haluta?

 Tä on aivan vitun perseestä. Ku menee hyvin mut en pysty vaan olemaan näin. Haluan kadota. En jaksa olla vahva. Mut on pakko koska en halua että ne pettyy muhun. Ja siis muutenki. Kaikki on hyvin. Miks tuntuu tältä? Haluun viiltää ja vuodattaa pahan veren pois. Vaikka ei sitä edes ole. Eihän? Se on vaan jonkin sortin harha-ajatus. Kyl mä voitan. En ole epätoivoinen. Mulla on hyvät mahikset pärjätä. Voitan.

Elämä vois olla helpompaakin. Mun puolesta. Mut ei. Aina, koko ajan ajatukset karkaa. HALUAN KUOLLA! Kai. Tai sit haluun elää, mutta en näin. 

Ahdistaa. Onko sillä loppu pelissä mitään väliä. Siis sillä, milloin tapan itteni. Vaikka huomenna. EN! Mä haluan elää. Haluan haluta elää. 

Trauma ja ne ärsyttävät

 Mä muistan ku olin pieni, joku 6v. Se paha juttu oli just tapahtunut. Sitä tapahtui siis sillon ku olin 5v. Niinni mul oli sillon semmonen etuoikeus että mä en saanu turpaan tai raivoja kuhan puhun totta. En oikeestaan tiiä miks. Oliko se niinku semmonen juttu että en salaile asioita. Ku mähän salasin sen isoisä jutun kun se oli käskenyt. Toinen vaihtoehto on että mul oli ehkä tapana valehdella. En siis yhtään tiiä. Sit se alko menee semmoseks että mä otin syyt niskoilleni vaikka en olis ollu syyllinen. Koska mä olin sillon turvassa. 

Tuli semmonenki juttu mieleen ku olin just sen jonku 5 vuoden ikäinen ni mul oli tapana leikellä housuihin haaroihin saksilla semmosia pieniä lovia. Omiin ja siskojen housuihin. Muistan ku tein sitä. En tiiä miks tein mut mul oli vaan semmonen pakko. Ja sit ihmettelin et miks äiti ei raivonnut mulle siitä. Se oli varmaan jotain oireilua. En tiiä. 

Palataan tähän päivään. Todella mukavaa ku sain kuulla tänään että siskoil on joku kolminkeskeinen whatsapp ryhmä. Muka joku elämäntapamuutosryhmä. Tai no voi ollakki mut siel ihan vitun varmasti puhutaan paskaa musta. Mä kysyin k-siskolta et puhukste musta pahaa siel. Se meni vittu ihan vaikeeks. Se on paska valehtelee. Ja siis kysymys kuuluu: miksi mua ei kutsuttu mukaan siihen ryhmään? Eli toisin sanoen miks ne ei voinu jutella niistä asioista meijän neljän yhteisessä ryhmässä? Vittu et osaa ottaa päähän.  Ja se viel varmisti asian ku krisse tuli sit meijän koko perheen keskeiseen ryhmään selittelee jotain bullshittiä. Mä en oo mikään tyhmä. Ja sit k-sisko viel poisti koko ryhmän. Tietty sen takia että ei oo todistusaineistoa. Vittu mua ottaa päähän että mua pidetään tyhmänä. Ja siis jos k-sisko ja krisse ei ois menny semmosiks vakuutteleviks ni oisin ehkä uskonut että siel ei puhuta musta. Sit k-sisko kehtaa viel vedota mun skitsofreniaan. Että se on joku mun harha-ajatus. Ihan sama vaikka puhuvatkin musta paskaa. Mähän oon paska.

Mut joo. Onneks aspan tyypit on kivoja. On ees joitain ihmisiä mun elämäs jotka eivät vihaa mua äitin lisäksi. 

Is it really only in my head?

Eilen oli A:n läksiäis bailut. Siel oli joku 6 iihmistä mun lisäks, ni ei silleen ollu liikaa porukkaa. Muut meni baariin myöhemmin, mut mä en uskaltanu ku pelkäsin et tulis joku paniikkikohtaus taas. Mul oli alku illasta tosi hauskaa, vaikken kaikkeen pystyny osallistumaan. Olin kuitenki läsnä ja nauroin muiden mukana..kunnes..äänet hyökkäs mun kimppuun. Kaikki muu ympärillä katos, tuntu et tuun hulluks..(tai no tuun ja tuun, mähän oon hullu) Äänet oli tavallista voimakkaampia. Cut cut cut cut cut......oot huono, oot ruma, ne nauraa sulle, tapa ittes, oot huono, ansaitset kuolla, oot luuseri, viillä, viillä, tapa ittes....jne jne.....

Mä yritin pitää itteni kasassa. Sit muut alko pelaa juomapelii ja mä havahduin siihen. "Mä tuun mukaan!" Aattelin et alkoholi auttais. Ja auttohan se. Mul oli tosi kivaa sen viimesen puolen tunnin aikana, mut sit noi lähti sinne baariin ja mä lähin kotiin. Olin kotoon joskus yhentoista aikaan. Kaikki oli hyvin ja juttelin äitin kans ihan normaalista, en ollu ees kännisssä (en juonu niin paljon koko iltana). Mut sit ku menin nukkuu omaan huoneeseen(jossa m-sisko oli jo nukkumassa mun sohvalla väliaikasesti), alko taas kuuluu äänii. Ne käski taas viiltelee. Mä halusin päästä eroon niistä äänistä, mut mikään ei auttanu. Otin sitte seinältä nastan. Painoin sen ihoo vasten.. tässäkö tää melkeen kaks vuotta kestäny viiltely tauko oli.. tässä hetkessä, äänien takia. En mä ole näin heikko. En ehtiny rikkoo ihoo sillä, ku joku pakotti mut lopettamaan. EN VIILTÄNYT! Oon taas voittaja!

Ei tän pitäis olla näin vaikeeta. Musta tää on ihan epäreiluu :( Vituttaa. Ku en pärjää. Ansaitsen parempaa. EN TOSIAANKAAN ANSAITSE! Ansaitsen kaiken sen paskan mitä saan. Oon niin vitun huono ihminen.

Kerroin muuten A:lle tänään, että musta tuntuu et joku ihminen laittaa ääniä mun päähän. Se sano, et se on täysin yliluonnollista ja et hän ei usko siihen. Sano, et varmaan liittyy mun sairauteen et luulen niin. Mutta ku musta se on niin..... En mä oo hullu. Mun mielestä, joku yrittää tehä musta hullun.. ääää!! Auttakaa!

Oon kokeilukappale, vaiko vain erittäin sairas

Viime yö oli rankka. Piti taistella ääniä vastaan, ku ne käski (taas) viiltää. Mä voitin! En viiltänyt! Valvoin tosin aika myöhään, mut silti. Koen olevani voittaja. Mut ei.. ei mul oo silti yhtään parmpi olo. Oikeestaan  mietin, et tuliskohan mulle parempi olo jos viiltelisin. En tiiä...

Mä en siis nukkunu viime yönä kauheen hyvin. Ja se sit taas ajo siihen, et en jaksanu nousta aamulla herätykseen. Mul oli tapaaminen 9:30 toimintaterapeutti M:n kanssa. Aattelin vaan että ihan sama, en mee koko tapaamiseen. Mut sit se soitti mulle, ku kello oli jotain 10. Se sit tuli hakee mut ja käytiin kaupassa. M huomas et en oo ihan sata prosenttisesti tässä maailmassa. Ja se sit johtu taas harhoista: "tapa,tapa, tapa ittes, tapa kaikki, kuole, sä oot nolo, M ei kehtaa liikkuu sun kanssa ku oot niin ruma ja läski, tapa ittes, tapatapatapa....." Sain kerrottuu et kuulen äänii, mut en halunnu kertoo sen enempää...

Huomattiin sit yhes et parempi olo tuli ku tehtiin sit ruokaa, koska en "ehdi" kuuntelee ääniä.. Kai mun sit täytyy yrittää tehä jotain koko ajan... tosin yöl ei voi tehä mitään ku pitäis nukkuu. En sit tiiä,, en vittu tiiä yhtään....

Kerroin M:lle et musta tuntuu et niit äänii laitetaan mun päähän, koska mun sairautta halutaan ylläpitää. M sano, ettei se oo niin. Mäkin yritän ajatella et se ei oo niin, mut ku se on.. Ehkä mä oon joku kokeilu kappale... en vittu tiiä. pelottaa nää ajatukset.

VITTU!!

Positiivisuus paketti: Alotan laulutunnit maanantaina. Jotain hyvää tähänki elämään!

Harhoja ja taistelua

Tahdon kuolla.. taas nää fiilikset valtaa pään.. mä haluun kuolla. Haluun pois. En jaksa enää taistella tätä pahaa oloo vastaan. Kaikki on hyvin, they think. Ei oo.. ei todellakaan ole! Ahdistaa, masentaa ja harhat on taas vallannu pään. vaikee keskittyy tähänki. Mut en aijo viillellä. En enää. En halu sairaalaan.

Tänään just mentiin mielisairaalan ohi ja mä sanoin M-siskolle, et en enää ikinä joudu tonne. M sano et mul on hyvä asenne :) Se oli kivaa..

Mut niin. sinne en halua enää koskaan. Mut mun pitäis kai kertoo jollekki et harhat on taas pahana. "----sandra-shh---shhh--ssanndraaaa--sandra---san--sandr-aa---viillä, viillä, viillä..." ja aina peilin edessä "ruma,ruma,ruma..." Se on tosi ahdistavaa. Ja illalla tuntuu ku menis jotain ötököitä iholla ja joskus päivälläkin. Se on rasittavaa. Ja sit kans harhasii ajatuksia liittyen ystäviini... Mä en jaksa enää. Viiltely pyörii mielessä koko ajan. Voin huonosti..

Musta tuntuu usein et mua seurataan ja et mun tekemisiä kontrolloidaan.. Ja mun pitää taistella saadakseni omat mielipiteeni ja ajatukseni voittoon. Tuntuu et mun päähän laitetaan ääniä, koska mun huonoo-oloo halutaan ylläpitää... En keksi syytä siihen, mut musta tää on aika loogista. Ehkä ne haluu et joudun kärsii, ku oon niin paha ihminen.. Tai sit tää liittyy rahaan. En tiiä.. en tosiaankaan tiiä...