Not so great day

Paska päivä, lääkkeitten yliannostus(ei vakava, ja ei siis itsemurha mielessä vaan halusin oikeesti päästä eroon siitä järkyttävästä ahdistuksesta), opoilu joka päätyi terkkarin lepohuoneeseen. Kysyttiin et soitetaanko ambulanssi, lääkärille olis pitäny mennä mut mä en halunnu. Terkkari soitti johonki myrkytys keskukseen ja siel sanottiin että se määrä oli (THANK GOD ONNEKSI) niin pieni et ei mitään hätää. Suurta vitutusta, ja vieläkin suurempaa ahdistusta, sekava olo ja oksettaa, kylmä, PASKAA!!! Sattuu rintaan ja tuntuu et pitäis viillellä. Ja ottaa lääkkeitä. Enemmän,,,, mut ei ei ei, mä en haluu takas siiihen paskaan. En enää ikinä mee sairaalaan.

Mut venaan laiva matkaa, ku nään rakkaan <3 a="" ja="" kaveri="" mun="" nbsp="" p="" peesiin="" tulee="">

Just get out of my god damn head!

Mulla oli perjantaina aika hoitaja T:lle (psykoosityöryhmän hoitaja). Harjoteltiin bussilla kulkemista. Siis koska mulla on niin pahat pelot, etten uskalla kulkee bussilla yksin ja kohta kun alkaa koulu niin pitäisi itse uskaltaa mennä. Me tehtiin semmonen harjoitus, että mentiin yhdessä bussiin, mutta istuttiin erikseen. Ja sitten mun piti arvioida pelkoaste 0-10 asteikolla. Se oli vahtelevasti silleen 5-8. Me tehtiin kaksi matkaa(eli niinku eestaas). Se oli tosi stressaavaa ja rankkaa ja olin sen jälkeen ihan poikki. Onneksi kokeiltiin niin nyt tiedän, että kun koitetaan vielä muutaman kerran ja alan tottua siihen, että se on ihan mahdollista, että mä alan kulkee yksin bussilla koulumatkat.

Ton bussi kokeilun jälkeen mun ehdotuksesta koitettiin ottaa yhteyttä terapeutti S:ään. Se ei vastannut........... Se ei varmaan halunnut vastata. Se tiesi, että siellä oon mä. Tai no T:hän se sinne soitti. Kun en mä uskalla, kun oon niin luuseri. S varmaan ajatteli "Voi ei! Taas toi ällöttävä ihminen. Just kun olin päässyt siitä eroon" EI eieieieiei, se ei ikinä ajattelisi niin.. S on niiin ihana ihminen, se ei koskaan aattelisi kenestäkään silleen... Paitsi ehkä musta... Äh en tiedä. Ihan sama. Ei se kyllä ole ihan sama. Ehkä se ottaa yhteyttä T:hen, koska T jätti viestin vastaajaan. Toivotttavasti.

Siitä opo ajasta. Kun mä menin sinne, mua pelotti tosi kovin. Mä rukoilin sen matkan sinne kun kävelin autolta koululle. Kuvittelin, että mä pidin Jeesusta kädestä ja toisessa kädessä oli äiti. Joo tiedän, kuulostaa oudolta,,, mutta se autto :) (mielikuvaharjoitus) Se opo aika meni tosi hyvin ja me sovittiin, että alan käymään ruotsin kurssia ensimmäisessä jaksossa. Kaksi päivää koulua viikossa.. Mut hei, hitaasti hyvä tulee, vai miten se menikään.. BTW unohdin kysyä opolta missä luokassa tunnit on.. No eiköhän se selviä...

 Hiukan kyllä alkoi pelottaa, kun T sanoi, että aikuislukiossa vauhti on nopeampaa ja tulee paljon läksyä... En tiedä miten selviän. Ja kun ostin sen ruotsin kirjan ja selasin sitä vähän, niin siellä oli kaiken maailman paritehtäviä. Ja mä en kyllä ala semmoisia tekemään. En pysty en voi  en osaa en uskalla. EI MÄ EN MEE KOKO HELVETIN KOULUUN OLLENKAAN! Tästä ei tule yhtään mitään, mä epäonnistun taas niinkuin aina kaikessa. Ja kaiken lisäksi harhat on taas palannu. Tai harvemmin niitä tulee, mut esim. eilen illalla kuulin ääniä, jotka käskivät viillellä ja tunsin pahan veren mun suonissa. Oli pakko viiltää vähän. Ihan ihan vähän, se veri oli mustaa ja sakeeta. Pahaa... Ei taas tätä shittiä! Miksi tässä käy taas näin. HARHAT HÄIPYKÄÄ MUN PÄÄSTÄ! TE OOTTE VAAN HARHOJA JA MÄ EN USKO TEIHIN! Mitä mä teen... mitä jos harhat käskee tappaa itteni, tottelenkohan?

Pakko viillellä...

I'm so scared

Apuaaa! Tänään pitäis mennä koululle ku mul on siel opo aika. Koulu alkaa vasta 27.8, mut me sovitaan mun kurssit. Tai no.. kurssi nyt ainaki tälle ekalle jaksolle. Mua pelottaa ihan sikana et saan jonku ahdistuskohtauksen tai jotain. Ja lähiaikoina mul on ollu sellanen olo, et epillyttää, et pystynkö sittenkää alottaa kouluu. Yöt menee koko ajan huonommin, tai siis illat enemmänki, ku ahdistaa pelkkä ajatus siitä et kohta alkaa koulu. Ei sillä ettenkö mä aijo ainaki yrittää, mut en tiiä tuleeko siitä mitään :(

Mua on lähiaikoina alkanu vaivata myös pari muuta juttuu.. Vähän lievempi juttu on se, et ku me sovittiin sillon terapeutti S:n kanssa, et tavataan elokuussa ja ei olla vielkää tavattu. Se on unohtanu mut. Mä oon kirjottanu kirjeenki sille, mut en oo päässy antamaan sitä S:lle. Ku en tiiä s-posti ossaakaan... Vähän harmittaa ja mietin tätä juttuu aika usein päivän aikana..

Mut se mikä mua oikeesti häiritsee ja kunnolla, on niin kauhee juttu, et sitä ei voi ees kirjottaa tänne.. Se on semmonen juttu joka on vaivannu mua nyt joku viikon ajan ja se ei mee pois mun mielestä. Koko ajan tietyt asiat muistuttaa siitä. Haluun joka ilta viillellä sen jutun takia, mut mul ei oo mitään hyvii terii. Pitää käydä ostamassa, koska haluuuun sen jutun pois mun mielestä. Se on niin kauhee juttu, et tekisin mitä vaan et saisin sen pois mun mielestä. VITTU!

Mut nyt täytyy häippästä sinne opolle.. Apua, mua pelottaa oikeesti!