Me being happy. Extremely

Jooooo.. Ollu vähän taukoa täältä. Se johtuu suurimmaks osask siitä että oon alkanut seurustelee. Ei oo oikeen ollu aikaa kirjotella kun M oli koko joululoman mun luona. Hän asuu toisella paikkakunnalla n. 60km täältä. Opiskelee siellä. Sen takia ei voida joka päivä nähdä. M lähti eilen kotiin ja tulee onneksi huomenna takas tänne, ku on toi loppiainen. Mä oon niin onnellinen rakkaan kanssa. En oo varmaan koskaan ollu näin onnellinen.

Ja toinenki syy onneen. Nimittäin näin pitkän ajan jälkeen mun hyvää ystävää A:ta. Hänellä oli vähän vaikeempi jakso ja ei halunnut nähdä meitä kavereita ollenkaan. Onneksi kaikki on taas hyvin! 💖A tuli mun luokse. Tilattiin ruokaa ja katottiin leffa. Juteltiin kaikkee kivaa. Oon niin iloinen A:n puolesta.

Mul on myös ihanat ohjaajat aspassa. Etenki H. Me siivottiin tänään mun luona. En oo koskaan ennen suostunut siivoomaan ohjaajien kanssa. Oon jotenki kokenut sen.. en tiiä.. jotenki nöyryyttäväksi. Mut en tänään. Siinäkin asiassa mennyt eteen päin. 

Mul menee nykyään hyvin. Tosi hyvin! Mut on mul muutama asia. En haluu edes ajatella niitä ni en todellakaan pysty kirjottaa niitä tänne.

Ja sit sen yhen valehtelu. 😞 Mut siitä ei puhuta.

En haluu lopettaa tätä tekstii tälleen! Koska mun elämässä on tällä hetkellä enemmän hyvää ku pahaa! Joten: Olen onnellisempi kuin koskaan!!

Iltaa viettämään

Salaises uutta taas..

Me ollaan menossa A:n kanssa tänään paikalliseen baariin viettää iltaa :) Lauletaan varmaan vähän karaokee ja silleen :) Toivottavasti tulee kiva ilta. Mä jopa meikkaan ja K-sisko suoristi mun hiuksetkin . Vähän jännittää mut mut.. pakko mennä vähän mukavuus alueen ulkopuolelle.

Baari on siis samois tilois (eri nimi ja omistaja) ku mis tapasin sen ällötyksen 2011. Oon pari kertaa käyny siel sen raiskauksen jälkeen ja nyt taas menossa.

Is it really only in my head?

Eilen oli A:n läksiäis bailut. Siel oli joku 6 iihmistä mun lisäks, ni ei silleen ollu liikaa porukkaa. Muut meni baariin myöhemmin, mut mä en uskaltanu ku pelkäsin et tulis joku paniikkikohtaus taas. Mul oli alku illasta tosi hauskaa, vaikken kaikkeen pystyny osallistumaan. Olin kuitenki läsnä ja nauroin muiden mukana..kunnes..äänet hyökkäs mun kimppuun. Kaikki muu ympärillä katos, tuntu et tuun hulluks..(tai no tuun ja tuun, mähän oon hullu) Äänet oli tavallista voimakkaampia. Cut cut cut cut cut......oot huono, oot ruma, ne nauraa sulle, tapa ittes, oot huono, ansaitset kuolla, oot luuseri, viillä, viillä, tapa ittes....jne jne.....

Mä yritin pitää itteni kasassa. Sit muut alko pelaa juomapelii ja mä havahduin siihen. "Mä tuun mukaan!" Aattelin et alkoholi auttais. Ja auttohan se. Mul oli tosi kivaa sen viimesen puolen tunnin aikana, mut sit noi lähti sinne baariin ja mä lähin kotiin. Olin kotoon joskus yhentoista aikaan. Kaikki oli hyvin ja juttelin äitin kans ihan normaalista, en ollu ees kännisssä (en juonu niin paljon koko iltana). Mut sit ku menin nukkuu omaan huoneeseen(jossa m-sisko oli jo nukkumassa mun sohvalla väliaikasesti), alko taas kuuluu äänii. Ne käski taas viiltelee. Mä halusin päästä eroon niistä äänistä, mut mikään ei auttanu. Otin sitte seinältä nastan. Painoin sen ihoo vasten.. tässäkö tää melkeen kaks vuotta kestäny viiltely tauko oli.. tässä hetkessä, äänien takia. En mä ole näin heikko. En ehtiny rikkoo ihoo sillä, ku joku pakotti mut lopettamaan. EN VIILTÄNYT! Oon taas voittaja!

Ei tän pitäis olla näin vaikeeta. Musta tää on ihan epäreiluu :( Vituttaa. Ku en pärjää. Ansaitsen parempaa. EN TOSIAANKAAN ANSAITSE! Ansaitsen kaiken sen paskan mitä saan. Oon niin vitun huono ihminen.

Kerroin muuten A:lle tänään, että musta tuntuu et joku ihminen laittaa ääniä mun päähän. Se sano, et se on täysin yliluonnollista ja et hän ei usko siihen. Sano, et varmaan liittyy mun sairauteen et luulen niin. Mutta ku musta se on niin..... En mä oo hullu. Mun mielestä, joku yrittää tehä musta hullun.. ääää!! Auttakaa!

Katastrofin ainekset + Sandra 22v

Oltiin eilen baarissa A:n ja parin muun kaverin kanssa. Pelotti lähtee etenkin ku se oli sama baari (eri nimi tosiaan nykyään), ku se mis tapasin sen sian.. raiskaajan... Mietin syvään ja hartaasti, et haluunko/pystynkö lähtee, mut M-siskon  kannustuksesta lähdin kuitenkin. Pelotti laittaa tukka ja meikata, ku pelkäsin et miehet luulee, et oon jotenki niitä varten laittautunu. Sanoinki äitille ja M-siskolle siitä, ja ne sano, et meikkaa vaan, ni meikkasin. Sanoivat että näytän kauniilta. Sekin pelotti...

Sanoin A:lle et mua pelottaa lähtee, ku pelkään humalaisii miehii. (A tietää raiskauksesta) A lupas et ollaan yhes koko ilta, ni mul tuli luottavaisempi olo. Aloteltiin A:n luona ja mentiin sit siit sinne baariin. Eka meni tosi hyvin(tosi hyvin tarkottaa sitä, et ahdisti vaan vähän), ku oltiin siel alakerras. Mä lauloin karaokee ja sain kehuja. Se oli kivaa :) Mut sitte.. me mentiin sinne yläkertaan, jos tapasin sen miehen sillon 2011. Ahdistus humpsahti päälle. Se oli jotain järkyttävää. Yritin olla sosiaalinen, mut se ei oikeen onnistunu.

Sitte noi muut päätti lähtee tanssimaan. Se on mulle ehdoton EI! En enää ikinä tanssi baarissa! EN IKINÄ! Plus, et se mihin noi meni tanssii, ni se on se tasan sama tanssilattia, jossa tanssin sen miehen kanssa. HYI! Jäin sit yksin. Olin ihan paniikissa, siis ihan paniikissa ku jäin yksin. Aloin itkee ja hyperventiloin.. sain pienen paniikkikohtauksen, mut se meni ohi viidessä minuutissa ja sit muistin et mul on tarvittavii mukana. Tarkotushan oli, et oon selvinpäin koko illan ja niin mä periaatteessa olinkin. Mut onneks mul ei ollu ku yks tenox mukana.. Vedin sit sen ja kähvelsin hörpyn A:n pullosta. Koko illan aikana en juonu ku kaks alkoholillista drinkkii ja nekin siks et vähän voisin olla avautuneempi...

Myöhemmin ku noi halus taas mennä tanssii, ni mä menin niitten mukana sinne tanssilattian luokse ja olin siinä hetken. Sit mä lähin melkeen juoksee pois ku alko taas ahdistaa niin etten saanu henkee. Hetkeks kadotin muun porukan ja kiersin ympäriinsä ettimässä niitä. Lopulta löysin ne ja sit mul oli jo vähän (huom vähän!) parempi olo. En ollu kovin myöhään baarissa ja kaveritki lähti siitä samalla joskus kahen aikoihin.

En voi sanoo, että olis kauheen kivaa ollu, mut se ei johtunu seurasta, seura oli oikein mukavaa. Mut mun pahat kokemukset vaikuttaa niin voimakkaasti, etten enää mistään pysty nauttimaan. Harmittaa.. Mut toisaalta mä ylitin itteni monta kertaa eilen. Ja otin ison askeleen eteenpäin..

Näin...Anteeks kilometripostauksesta!  mul on muuten tänään synttärit! Jee!! Sain perheeltä lahjoja ja ihan sikahyvän mangojuustokakun <3 br="" hyv="" oli="">

Kampaajalla ja laivalle menossa

Kävin lauantaina kampaajal. Mul lyhennettii, kevennetti, pätkittiin ja leikattiin otsatukka. Ihan kiva lopputulos! :) En oo oikeestaan koskaa ollu oikeella kampaajalla. Naapurintäti yleensä leikannu mun hiukset, mut nyt sit menin. Psykoterapeutti A:kin kehus lopputulosta. Jälkeen päin tuli kauhee morkkis et ku olin tuhlannu rahaa itteeni. Tuli niin syyllinen olo. Makso kuitenki 40€... Aikamoinen summa..

Ja tästä päästäänki seuraavaan aiheeseene. Nimittäi oon menossa laivalle perjantaina. Sekin maksaa ja mua harmittaa et kulutan itteeni rahaa :( Mä meen mun kahen kaverin kanssa, A ja J. Mua jännittää ihan hemmetisti. En oo pitkiin aikoihin ollu kauempana ilman äitii tai jotain siskoista. Mua suorastaan pelottaa, mut mun on tehtävä tää.. I can do this!! Mietin vielä et uskallanko meikata. Mut psykoterapeutti A kannusti mua, et ei ainakaan pelkojen takii kannata jättää meikkaamatta. Mä mietin sitä vielä...

Not so great day

Paska päivä, lääkkeitten yliannostus(ei vakava, ja ei siis itsemurha mielessä vaan halusin oikeesti päästä eroon siitä järkyttävästä ahdistuksesta), opoilu joka päätyi terkkarin lepohuoneeseen. Kysyttiin et soitetaanko ambulanssi, lääkärille olis pitäny mennä mut mä en halunnu. Terkkari soitti johonki myrkytys keskukseen ja siel sanottiin että se määrä oli (THANK GOD ONNEKSI) niin pieni et ei mitään hätää. Suurta vitutusta, ja vieläkin suurempaa ahdistusta, sekava olo ja oksettaa, kylmä, PASKAA!!! Sattuu rintaan ja tuntuu et pitäis viillellä. Ja ottaa lääkkeitä. Enemmän,,,, mut ei ei ei, mä en haluu takas siiihen paskaan. En enää ikinä mee sairaalaan.

Mut venaan laiva matkaa, ku nään rakkaan <3 a="" ja="" kaveri="" mun="" nbsp="" p="" peesiin="" tulee="">

Biisi + höpinää

Biisi raiskaajan näkökulmasta:

Mul on taas alkanu pyörii päässä se raiskaus.. Aattelin et olisin jo päässy yli siitä, mut ei.. :( En varmaan koskaan pääse yli siitä. Se on vaan liian iso pala purtavaksi. Mä näin sen miehen tänään taas. Koko maailma pysähty ympärillä. Tuntu et oltais oltu tunteja siinä tilanteessa, vaikka oikeesti mentiin vaan autolla ohi siitä.

Mul on jotenki ollu nyt tosi hankala päivä.. tai pari päivää.. ei oo oikeen kiinnostanu tehä mitään ja on ahistanu. Mut tää on nnnyt vaan. Kyl se menee taas ohi pian....

Mun kaveri A on vissiin tulos meille yöks pe-la. Katotaan kauhuleffoja ja mässäillään :) Toivottavasti tulee kivaa :)

Baari-ilta

Eilen oli A:n synttärit. Tarkotus oli ryypätä aivot pelloille, mut toisin kävi. Olin ostanu viina pullon, jonka korkkasin ja simaisin vähän. Sen jälkeen en pulloon enää koskenu. Baarissa join yhden drinkin ja yhden karpalolonkeron. Äiti soitti kesken illan mulle ja sano, että Krisse oli huolissaan soittanu äitille. Se oli huolissaan mun alkoholin käytöstä. Ja varmaan myös siitä, miten viime baari reissun jälkeen kävi. Mä suutuin Krisselle aluks, mut mä tajusin sit sen, et Krisse oli vaan huolissaan. Sovittiin illalla riidat onneks :)... No äiti oli tosi vihanen ja sano, että humalan hakunen juominen on lapsellista(niinhän se on). Se oli myös huolissaan. Ja oli myös pettynyt, ku mä olin luvannu,että juon vaan vähän. No mä lupasin äiteelle, että en juo paljoo. Ja pidin lupauksen :) Tulin yöks kotiin, vaikka oli tarkotus mennä A:n luokse yöks. Äiti oli tyytyväinen ja niin olin määkin... :) Hauskaa oli! Ilman että olin sen enempää humalassa.

Mä jopa meikkasin ja suoristin hiukset. Viimeks ulos lähdettäessä meikkasin sillon, ku pari vuotta sitte se mies raiskasn mut. En ollu sen jälkeen uskaltanu kaunistaa itteeni, ku pelkäsin , että oon viehättävän näkönen. Vaikka mä oon kyl ruma. Mut en kato haluu antaa semmosta kuvaa, että oon ehostanu itteeni. Miehet luulee, et mä oon niit varten meikannu. Meikkaan ihan itteeni varten. Se oli vähän pelottavaa, mut mä ylitin itteni. 

Me laulettiin karaokee ja mä sain kehuja :) se oli kivaa... Mun kaverin poikaystävä kehu yht H-K:ta ku sillä on tosi hieno ääni, mut lopuks se sano, et mul oli koko illan paras lauluääni. Jossain vaiheessa kaverit meni tanssimaan. Mä en uskaltanu, koska viimeks ku menin tanssii, ni ilta päättyi huonosti. Ne tanssi silleen perset heilutellen ja mä aattelin, et jos mäkin oon tolleen tanssinu, ni se oli mun oma vika, et tulin raiskatuks. Siel oli yks ällö vanha pappa. Se tuli juttelee meijän pöytään. Mä menin ihan paniikkiin. En saanu sanottuu, et paikat oli varattuja. Onneks kaverit sano sit. Mä menin ihan lukkoon.. Mua pelotti ja ahdisti. Mut se meni ohi onneks aika pian.

Nyt mul on vaan semmonen ongelma, et mul on nyt se viina pullo.. mitä mä sil teen. Tiiän, et jos mä säilytän sen ittelläni, ni juon sen joskus. Kaiken kerrallaan... Ottakaa se pullo multa pois! Jooko?

I will make you pray

Mul oli tänään taas CRT. Tehtiin kaikenlaisia tehtäviä. Se on itse asiassa ihan kivaa puuhaa. Paitsi välillä mä katoan tilanteesta ja on vaikea palautua takasin jatkamaan tehtävää. Se on ärsyttävää... Siellä on esimerkiksi semmosia tehtäviä, että on paperilla lukuja ja siitä pitää ympyröidä vaikka parilliset luvut. Pari riviä teen ja yhtäkkiä mä vaan katoon. En saa enää kiinni siitä, mitä pitikään ympyröidä ja joudun palaamaan taaksepäin ja tarkistaa mitä sieltä on ympyröity.

Tehtävien jälkeen mä kerroin hoitaja T:lle, että aion perjantaina ryypätä, ku mennään kaveri porukalla baariin viettämään A:n synttäreitä. Sovittiin, että jätän lääkkeet ottamatta ainakin illalla, ku lääkäri oli viimeksi tehnyt semmosen päätöksen. Ja jos mä vielä viiden jälkeen aamulla juon, niin sitten en ota aamu lääkkeitäkään. Toivottavasti tulee kiva ilta :) Mä jo äitillekkin sanoin, että juon, ni ei tarvitse salaa juoda. Vaikka kyllä mä 21-vuotiaana saan tietty itse päättää, juonko vaiko enkö. Ja mä aion todennäköisesti juoda aika paljon...

CRT:n jälkeen menin ostaa bussi kortin. Seutulipun siis. Se on voimassa 30 päivää ja sillä saa matkustaa niin paljon ku haluaa. Ja pääsen sillä myös isovanhempien luokse, vaikka ne asuu toisessa kunnassa. Se on aika kätevä :). Sen jälkeen ku olin ostanut sen kortin, niin menin bussi pysäkille. En ollut varma, että oliko bussi  jo mennyt, ni  mä kysyin yhdeltä papparaiselta, että onko se mennyt. Siis minä! Minä puhuin tuntemattomalle papparaiselle. Se oli tosi tosi ahdistava kokemus, mutta samalla ehkä askel eteenpäin? No ei se bussi ollut vielä mennyt. Siinä oli odottelemassa myös joku mummo, mutta se  ei kuullut mun kysymystä.

Viikonloppu meni vaihtelevissa merkeissä. Välillä ahdisti tosi kovin ja välillä vähän vähemmän. Koko ajan oli kyllä semmonen pieni ahdistus ja tänään on myös ahdistanu vähän. Mutta mä saan jonkin verran kontrolloitua sitä pahaa oloa. Ei esimerkiksi ole nyt tarvetta ottaa tarvittavia lääkkeitä. Viillellä kyllä tekisi mieli, mutta mä taistelen sitä vastaan. En aio viiltää, en todellakaan.