So long! I will miss you

Kolme vuotta kestäny psykoterapia on lopussa.. Kolme kertaa viel ja sit se on ohi.. En nää A:ta enää koskaan. Sain tänään postia kelalta ja siinä sanottiin että terapia hakemus on hylätty. Juttelin kuntoutuakodin omahoitaja N:n kanssa asiasta. Sanoin että mua harmittaa tosi kovin et terapia päättyy. N sano, että ymmärtää hyvin, että mua harmittaa. Sillon en viel itkeny.

Kävin hammaslääkissä päivällä. Mult revittiin pahasti tulehtunu hammas irti. Siin ei sattunu oikeestaan muu ku puudutuksen laitto (ironista). Kun tuilin kotiin hammaslääkäristä, juttelin äitin kans, tai no oikeestaan viestiteltiin ku mä en pystyny puudutuksen takii puhuu. Mä kerroin äitille, miten hammaslääkäris meni ja sit kerroin et A on lopussa. Sit mä aloin parkuu. Itkin ihan kunnolla ääneen ja Nelli tuli lohduttamaan mua. Tähänkö tää loppuu.. Oon saanu A:lta niin paljon. Yhtäkkii kaikki loppuu. Vaikka olihan se jo tiedossa, et se saattaa loppuu.. Enkä mä oikeestaan uskaltanu ees toivoo, et mul oltain myönnetty se neljäs vuosi.. Koskaan ei kannata ajatella liian optimistisesti... pettyy vaan

Mä en tiiä míten tuun pärjää ilman A:ta... Oon niin tottunu siihen, et on joku joka kuuntelee, ymmärtää ja opastaa. Ja siis onhan mul äiti onneks. Samat jutut saan äitiltä ja enemmänkin. Pyyteetöntä rakkautta. Mut tottahan se on, et omainen on eri asia kuin ammatti-ihminen

Hammas parka

Tuntuu et kaikki menee pieleen.. Tietsikan näyttö paskoo(kaikki mustat kohdat näkyy punasena -.-) VituttaaKKO?! Ja mun hammas lohkes, vaikka just kävin hoidattamassa sen ja siihen laitettiin väliaikanen paikka. Ja mun toinen korva ollu maanantaista lähtien lukossa. Kävin tänään hoitajalla puhdistuttamassa sen. Se tuntu oudlta, ku sinne laitettiin kauheella paineella vettä.

Olin eilen kuorossa. Ahdisti niiiin kovin. Meinasin jo lähtee menemään, mut sit päätin , et minähän en lähe mihinkään ennenku kuoro loppuu. Ja niin mä sit istuin ja koitin laulaa koko sen puoltoista tuntii. Mun teki niin mieli viiltää. Mut en aijo enää koskaan. Oon päässy näin pitkälle ilman, joten ei se tarve voi olla niin suuri. Ku kerran oon pärjänny ilman viiltelyä. Tätä on vaikee selittää... Mut siis yksinkertaistettuna mä voin paremmin, ku sillon ku viiltelin. Oon nyt huomannu sen. Vaikka pahoja oloja, viiltely halua, flash backeja, pelkoja ja ahdistusta tuleekin vielä.

Meen taas hammaslääkärille tänään klo 15 :/

Oon vähän huolissani mun raha tilanteesta. Kuntoutustuki/eläke tuli 7.10 ja sitä on koitettu jatkaa. Outoa, että hakemukset ja b lausunnot sun muut on laitettu jo kesäkuussa ja vieläkin se on käsittelyssä. Soitin sinne ja ne sano, et ne laittaa kiireelliseksi sen. Mut siel on varmaan kaikki kiireellisinä, joten en usko et se auttaa mitään... :/

Puhuttiin eilen psykoterapiassa mun pois muuttaamisesta. Siis omaan kotiin. Yleensä hoitajat/lääkärit painostaa mua muuttamaan pois, mut A ei ikinä. Ja se olin mä joka siitä alotti puhumaan. Mä kerroin, et rakas muuttaa mun kotikaupunkiin EHKÄ ens kesänä. Ja me tod näk muutetaan heti yhteen. Sanoin, et haluun sitä ennen asua yksin, ettei suoraan äitin sylistä M:n syliin. Tarviin sen itsenäistymis vaiheen. Ahdistaa tosin pelkkä ajatuskin muuttamisesta, mut pakko se askel on kuitenki jossain vaiheessa ottaa. Ens keväänä varmaankin..

Mut ei mul muuta. Huomenna äänitykset ja mun pitäis harjotella viel noi biisit. Eli Moikka!