Pelottaa.... Torstaina ollaan menos J:n ja A:n kans laivalle. Ei se muuta vaadikkaan... Pelko siis. Oikeestaan se ei vaadi koko laivalle menookaan. En uskalla edes päiväsaikaan liikkua yksin tietyissä paikoissa. Elämä on pelottavaa. Miehet on pelottavia. Elämä on epäreilua. Miehet on epäreiluja.
On taas ollu unettomuutta. Jonkun aikaa jo. Nään kauheita painajaisia liittyen raiskaukseen tai lapsuuden tapahtumiin. Nyt ne painajaiset taas valvottaa ja häirtsee oikeestaan hereilläkin. Meinaan flashbackeinä ja kosketusharhoina. Äänet on lisääntyny. Ne oli pitkään, melkeen koko kesän, tosi vähäisinä, mut nyt ne on taas joka päiväsiä ja häiritseviä. Selvähän se on et tää johtuu unettomuudesta. Mul ehdittiin jo ehdottaa sairaalaa TAAS! VITUN ÄRSYTTÄVÄÄ!!! En oo menossa!
Oon taas miettiny itsemurhaa. Mitä järkee taistella? Olis niin paljon helpompaa vaan kuolla pois. Mitä hemmetin järkee täs on?
I put my trust in you
I tried so hard
I kept everything inside
Things aren't the way they used to be
But in the end it doesn't even matter
In the end - Linkin Park
Onneks näen huomenna A-pappia
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kosketus harhat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kosketus harhat. Näytä kaikki tekstit
tiistai 29. elokuuta 2017
tiistai 18. huhtikuuta 2017
"Et oo valmis siihen!"
Ei tuu mitään. Mä yritin kysyy kuntoutuskodin hoitaja T:ltä et millon olis hoitoneuvottelu, koska mun pitää päästä puhuu lääkärille. T oli sitä mieltä että ei oo tarvetta. Sanoin että en voi jatkaa enää elämää tälleen. Siitä T oli samaa mieltä, mut sen mielestä lääkäri ei voi auttaa nyt. En oo valmis minkäänlaiseen traumaterapiaan. "Sä et oo mikään tyhmä Sandra. Tajuut kyllä itekkin että et pysty semmoseen nyt. Reagoit liian vahvasti sellaseen". Puhuttiin siitä että tulee takapakkia. Mä sanoin että oon lukeanu siitä ja takapakkia tulee väistämättä. "En mä oo lukenu semmosta", T sano. Mä sanoin että alkuun tulee takapakkia joka tapauksessa ku niitä asioita alkaa avaamaan. "Niin alkuun. Niin tuleekin alkuun, mut sä voisit mennä tosi huonoon kuntoon jos nyt alkaisit niitä läpikäymään"..... I disagree!
Mä nimittäin näin A-pappia tänään. Me puhuttiin kaikkee mukavaa ja ei niin mukavaa. Ekan kerran raiskauksen jälkeen sain puhuttuu siitä...siis kerrottuu et mitä tapahtu. sanoin. Oonhan mä kirjottanu siitä, mut en KOSKAAN puhunu ääneen niitä juttuja. Tuntui kummalliselta kuulla ne. Mä niinku kerroin samalla itelleni, mitä oli tapahtunu, oikeesti. Se on tapahtunu mulle. Vaikka se mies sano, että sitä ei tapahtunu. Se tapahtu... ja se ei ollu mun syytä. Miks mun on niin vaikee ymmärtää sitä...
Ja siis oon sen takia eri mieltä T:n ja lääkärin kanssa siitä että en oo valmis traumaterapiean, koska se oikeesti autto ku sain sen yhenki jutun puettuu sanoiks ekaa kertaa. Mul tuntuu taas fyysisesti nyt kun kirjotan tätä. Semmonen outo tunne. Kädessä....
Sori taas tekstin sekavuus. Nukuin (taas) huonosti viime yönä, koska kokeilin olla ottamat stilnoctia. Mä siis oon ollu osastollakin tässä välissä... Ihan pari yötä. Ja vapaaehtosesti. Siel tehtiin vähän lääkemuutoksia. Stilnoct ja cisordinol tarvittaviin ja temesta listalle kolmesti päivässä. Mul on nyt siis lääkkeinä: Xeplion(injektio), Abilify Maintena(injektio), temesta, brintellix, levozin ja tarvittavina stilnoct ja cisordinol. Inhottavaa ku on niin paljon lääkkeitä, mut en pysy kasas ilman niitä. Mut niinku A-pappi sano, ni ei ne lääkkeet auta siihen syyhyn vaan pelkästään oireisiin. Pitäis päästä juttelee jollekki, mut kukaan (muu ku A) ei haluu auttaa mua....
Cisordinol on siis harhoihin. Se on ollu kans tosi hyvä lääke ja oikeesti vähentää ääniä. Mut kosketusharhoihin se ei auta. Niihin ei auta mikään. Puhuttii A-papin kanssa et mun kannattais käydä gynekologilla niitten alapääkipujen takia. Mä ite sanoin sitä. Jos se onki joku fyysinen juttu. Tosin outoohan se olis että tulee ja menee aina olon mukaan, mutta mitään en sulje pois jos pääsen eroon siitäkin. En kyl tiiä pystynkö menee gynelle. Se on ihan kauheeta.. Ja ku viimeks ku olin siel ni se oli viel mies joka tunkeutu mun sisään. Inhottavaa :(
Mut joo.. ei mul muuta tänään.
Mä nimittäin näin A-pappia tänään. Me puhuttiin kaikkee mukavaa ja ei niin mukavaa. Ekan kerran raiskauksen jälkeen sain puhuttuu siitä...siis kerrottuu et mitä tapahtu. sanoin. Oonhan mä kirjottanu siitä, mut en KOSKAAN puhunu ääneen niitä juttuja. Tuntui kummalliselta kuulla ne. Mä niinku kerroin samalla itelleni, mitä oli tapahtunu, oikeesti. Se on tapahtunu mulle. Vaikka se mies sano, että sitä ei tapahtunu. Se tapahtu... ja se ei ollu mun syytä. Miks mun on niin vaikee ymmärtää sitä...
Ja siis oon sen takia eri mieltä T:n ja lääkärin kanssa siitä että en oo valmis traumaterapiean, koska se oikeesti autto ku sain sen yhenki jutun puettuu sanoiks ekaa kertaa. Mul tuntuu taas fyysisesti nyt kun kirjotan tätä. Semmonen outo tunne. Kädessä....
Sori taas tekstin sekavuus. Nukuin (taas) huonosti viime yönä, koska kokeilin olla ottamat stilnoctia. Mä siis oon ollu osastollakin tässä välissä... Ihan pari yötä. Ja vapaaehtosesti. Siel tehtiin vähän lääkemuutoksia. Stilnoct ja cisordinol tarvittaviin ja temesta listalle kolmesti päivässä. Mul on nyt siis lääkkeinä: Xeplion(injektio), Abilify Maintena(injektio), temesta, brintellix, levozin ja tarvittavina stilnoct ja cisordinol. Inhottavaa ku on niin paljon lääkkeitä, mut en pysy kasas ilman niitä. Mut niinku A-pappi sano, ni ei ne lääkkeet auta siihen syyhyn vaan pelkästään oireisiin. Pitäis päästä juttelee jollekki, mut kukaan (muu ku A) ei haluu auttaa mua....
Cisordinol on siis harhoihin. Se on ollu kans tosi hyvä lääke ja oikeesti vähentää ääniä. Mut kosketusharhoihin se ei auta. Niihin ei auta mikään. Puhuttii A-papin kanssa et mun kannattais käydä gynekologilla niitten alapääkipujen takia. Mä ite sanoin sitä. Jos se onki joku fyysinen juttu. Tosin outoohan se olis että tulee ja menee aina olon mukaan, mutta mitään en sulje pois jos pääsen eroon siitäkin. En kyl tiiä pystynkö menee gynelle. Se on ihan kauheeta.. Ja ku viimeks ku olin siel ni se oli viel mies joka tunkeutu mun sisään. Inhottavaa :(
Mut joo.. ei mul muuta tänään.
keskiviikko 29. maaliskuuta 2017
Voin huonosti... huonommin....
Paskaa.... Menee ihan vitun perseelleen nyt..En ees tajuu miten oon taas vajonnu tänne. Yks pikku juttu ja alko alamäki...outoo tästä tekee se, että se pikku juttu on tapahtunu monesti aiemminki, mut nyt se jotenki kolahti pahemmin. Ja varotan jo nyt et voi olla sekava teksti vähien unien takia....
Eli siis oon nyt käyny sosiaalistentaitojtenryhmässä maanataisin ja torstaisin. Siel on menny tosi vaihtelevasti. Voin joskus tehä postauksen siit mut nyt en puhu siitä. Mä olin ihan normisti maananataina ryhmässä ja meni ihan ok. Ku tulin pois sieltä ni näin sen miehen taas. Siitä se alko.. Menin taas ihan paniikkiin ja pahinta siin oli se et olin just venaamassa bussii ja olin siis sidottu siihen paikkaan. En voinu mennä pakoon. Näin ku se läheni. Ahditus oli katossa. En tiennny mitä tehdä. Sit se tuli kohalle ja moikkas, niinku mitään pahaa ei olis koskaan tapahtunu. Mul pimeni hetkeks, ahdisti. En olis pystyny yhtään puolustautuu jos se olis hyökänny kimppuun.. Pelotti vitusti ja aloin taas kuulla ääniä. Aluksi sellasia jotka varotti: "Se haluu satuttaa sua" "Se on vaarallinen" "Mee pakoon, juoksejuoksejuokse..." jne.. Sit nousin bussiin. Olo vaan paheni. Ajattelin et mitä jos se olis mun perässä noussukki bussiin. Olisin ollu vankina siellä.
Sit nousin kotini kohdalla bussista pois. Menin sovitusti kuntoutuskodin yhteisiintiloihin asukasinfoon, vähän myöhässä sosiaalistentaitojenryhmän takia. Menin aluksi istumaan siihen pöydän ääreen missä kaikki oli. Ainoa vapaa paikka oli kahen miehen välissä. Ne on mulle kaikki tuttuja ku ne on mun naapureita, mut en pystyny olemaan siinä. Menin sit sohvalle istuu erilleen muista. Siinä meni taas kuulumiskierros. Kuulin yhä ääniä. Sit jostain syystä vajosin harhamaailmaan. Katosin kokonaan tilanteesta ja aloin myös tuntemaan juttuja. Flashbackit alkoi. Tunsin, kuulin ja jopa haistoin sen miehen ja sen tilanteen. Mua alko sattuu alapäähän. Tuntu ku olis ollu siin raiskaustilanteessa. Sit havahduin ku mua kutsuttiin. Oli mun vuoro kertoo viikonlopusta. En saanu sanottuu mitään. Oli liian paha olo. Kohautin vaan harteita ja sit siirryttiin seuraavaan ihmiseen. En oikeen muista mitä siinä ympärillä tapahtui, mut mun flashbackit oli voimakkaina. Kuulin kaikkee mitä se mies sano sillon. "Sandra älä häpee ittees, tätä ei tapahtunu. Mitään ei tapahtunu".... kuulin kaikkee muutaki. "Se oli sulle ihan oikein, tapa ittes vitun huora....."......
Olin käpertyny kasaan. Pitelin jalkoja tiukasti yhdessä. Olin siellä sen miehen luona, vaikka istuin siinä kuntoutukodin sohvalla. Yritin estää sitä raiskaamata mua, mutta vaikka kuinka puristin reisiä yhteen, se kipu ei loppunu. Sit kaikki muut oli lähteny ja kuntoutuskodin omahoitaja T tuli kysymään multa, että mikä mulla on. Kerroin että näin miehen. "Onko sulla ääniharhoja nyt?" nyökkäsin. Sanoin että myös tuntuu ku raiskattais. "Niin ne on niitä kosketussharhoja", T sanoi. En muista mitä kaikkea siinä tapahtui, mut myöhemmin T tuli taas mun viereen ja sanoi, että saattaa mut kotiini ja avattais yhdessä TV, että saisin muuta ajateltavaa. Sen työaika oli jo lopussa. Me sit yhdessä käveltiin mun kotiin, melkeen viereiseen asuntoon. (tää on rivitalo siis). En muista mitä kaikkea siinä sit juteltiin. Olin vaan puoliks läsnä. Jotain T sanoi, että mun pitää päästä yli niistä harhoista. Sanoin että mua pelottaa. T sano: "Mut se tilanne on nyt ohi ja sä selvisit siitä" Mä sanoin että se tilanne ei oo ohi. "On se. Me ollaan täällä sun asunnolla ja täällä ei oo muita ku me kaksi. Päästät vaan irti niistä harhoista" Mä sanoi siihen: "Mut se on tosi hankalaa ku oikeesti sattuu fyysisesti" T sano ymmärtävänsä, mut kehotti suuntaamaan ajatukset muihin asioihin.
Sain sen tv:n päälle ja otin T:n kehotuksesta tarvittavan. Olin yhen jo ottanu aikasemmin. Sovittiin että meen aamulla käymään yhteisistilois. Sit T:n piti lähtee ja mä jäin "kattomaan" TV:tä. Todellisuudessa vajosin taas harhamaailmaan. Jonkin aikaa meni ja sit vähitellen aloin nousta pois sieltä. Sit se olo meni joksikin kolmeks tunniks ohi ja mä yritin tietoiseti tehä jotain etten vajois sinne uudestaan. Mut sit piti mennä nukkumaan..... siit se alko taas. Yritin T:n ohjeiden mukaan suunnata ajatuksia muualle. Mä koitin kattoo ohjelmii, kuunnella musaa, piirtää, kirjottaa ja jopa laskee matikkaa, mut mikään ei auttanu. Mä vaan kärsin koko yön. En nukkunu silmäystäkään . Sit kello tuli jotain yheksän ja mä menin yhteisiintiloihin kuten oltin sovittu. T jutteli jonku toisen asukkaan kanssa ja mä parkkeerasin taas siihen sohvalle odottamaan. Harhat oli yhä päällä. Sit se toinen lähti ja T tuli siihen mun luo. "Älä vaan sano, että sä et oo nukkunu" Mä kerroin illasta ja yöstä. "Onko nyt harhoja?" "On", mä vastasin. "Sun pitäis nyt ehdottomasti saada nukuttuu. Soita sun äidille, että se tulee hakee sua heidän luo ja koita nukkuu vähän" No mä sit tein niin ja äiti haki mut. En saanu nukuttuu porukoillakaan, mut olo kyl parani huomattavasti.
Sit illalla palasin kotiini. Hetken oli hyvä olo ja sain siivottuu ja tiskattuu. Olin koko ajan siinä pelossa, että paha olo palaa taas ja niinhän se palas taas kun menin sänkyyn. Edellis yö toistui ja mulla oli aivan kauhee olo. Harhat ja flashbackit. Välil mä vaan pyörin sängys tuskissani. Vikan kerran katoin kelloo vähän ennen viittä. Sit olin nukahtanu ja heräsin kasin aikoihin. Eli joku kolme tuntii sain nukuttuu... Kuntoutuskodis on täl hetkel opiskelija ja se tuli sovitusti käymään puol 11. Meijän piti tehä ruokaa mut hellaa ei saanu käyttää, koska huoltomies oli just liimannu jonku listan siit virestä. Mä olin tyytyväinen koska en olis jaksanu. Opiskelija lähti sit menee ja muistutti mua peliryhmästä joka oli klo 12.30-14. Sanoin että meen sinne, mut en sit pystynykkään kun sen aika koitti. Oli taas niin paha olo. Opiskelija kävi hakemassakin mua, mut mä en lähteny sen mukaan. Se sano, että lähettää T:n käymään mun luona. Ei T sit tullukkaan. Laitto vaan tekstiviestin että peliryhmä alkanu ja mä laitoin sille että en pysty tulemaan.
Sit joskus varttii vaille neljä T tuli mun luokse käymään. Kerroin etten oo nukkunu ku kolme tuntii viime yönä ja että en ollu myöskään eilen päivällä saanu nukuttua. T sano että pitää soittaa mun poli hoitajalle. Se kävi soittamas ja tuli hetken päästä takasin. Sovittiin sitten että saan ottaa yhen tarvittavan vielä iltalääkkeiden kanssa jos se vaikka auttais. Toivotaan... Sit puhuttiin yhestä vertaistukiryhmästä joka on netis. Oon lukenu siit jonku artikkelin joskus ku polihoitaja oli antanu mul luettavaks. Voi olla että huominen sos.tait.ryhmä perutaan koska toinen vetäjä oli ainakin tänään kipeenä kuulemma. Mut mul on tapaaminen A-papin kanssa klo 14:30. Sanoin siitä T:lle ja sanoin että en ehkä uskalla mennä sinne. T sano että mä en saa pysäyttää koko elämääni nyt. Ja että se voi vaikka saattaa mut bussi pysäkille. En sit tiiä.... Sit kello tuli jo puol viis ja T sano et sen pitää mennä jo hakee sen lasta päiväkodista. "Pärjääthän sä? Kutsu vaikka K-sisko käymään.Ja tee jotain ruokaa" En ollu siis syöny mitään koko päivänä, ku kokkaus oli jääny väliin. Mä sanoin vaan et joo. "Pärjääthän sä?" T sano viel ovelta. "Joo", mä sanoin. "Hyvä, kyllä sä pärjäät. Huomiseen!" Sit se lähti ja paha olo paheni.
Kutsuin sit K-siskon kylään ja tein ruokaa. Kun K tuli, ni olo parani taas huomattavasti. Meil oli ihan kivaa. Se lähti joskus kasilta ja sit taas oikeen ryöpsähti semmonen järkyttävä ahdistus. Oon nyt yrittäny pitää ajatukset kasassa. Siihen on auttanu tää kirjottaminen. Pelottaa ku koht pitää taas mennä nukkuu. Palaako taas kaikki paska mieleen. Tä on nyt jotenki ollu voimakkaampaa ku aiemmin...
Nyt meen koittaa nukkumista. Hyvää yötä ja sori ku taas näin pitkä postaus.
Eli siis oon nyt käyny sosiaalistentaitojtenryhmässä maanataisin ja torstaisin. Siel on menny tosi vaihtelevasti. Voin joskus tehä postauksen siit mut nyt en puhu siitä. Mä olin ihan normisti maananataina ryhmässä ja meni ihan ok. Ku tulin pois sieltä ni näin sen miehen taas. Siitä se alko.. Menin taas ihan paniikkiin ja pahinta siin oli se et olin just venaamassa bussii ja olin siis sidottu siihen paikkaan. En voinu mennä pakoon. Näin ku se läheni. Ahditus oli katossa. En tiennny mitä tehdä. Sit se tuli kohalle ja moikkas, niinku mitään pahaa ei olis koskaan tapahtunu. Mul pimeni hetkeks, ahdisti. En olis pystyny yhtään puolustautuu jos se olis hyökänny kimppuun.. Pelotti vitusti ja aloin taas kuulla ääniä. Aluksi sellasia jotka varotti: "Se haluu satuttaa sua" "Se on vaarallinen" "Mee pakoon, juoksejuoksejuokse..." jne.. Sit nousin bussiin. Olo vaan paheni. Ajattelin et mitä jos se olis mun perässä noussukki bussiin. Olisin ollu vankina siellä.
Sit nousin kotini kohdalla bussista pois. Menin sovitusti kuntoutuskodin yhteisiintiloihin asukasinfoon, vähän myöhässä sosiaalistentaitojenryhmän takia. Menin aluksi istumaan siihen pöydän ääreen missä kaikki oli. Ainoa vapaa paikka oli kahen miehen välissä. Ne on mulle kaikki tuttuja ku ne on mun naapureita, mut en pystyny olemaan siinä. Menin sit sohvalle istuu erilleen muista. Siinä meni taas kuulumiskierros. Kuulin yhä ääniä. Sit jostain syystä vajosin harhamaailmaan. Katosin kokonaan tilanteesta ja aloin myös tuntemaan juttuja. Flashbackit alkoi. Tunsin, kuulin ja jopa haistoin sen miehen ja sen tilanteen. Mua alko sattuu alapäähän. Tuntu ku olis ollu siin raiskaustilanteessa. Sit havahduin ku mua kutsuttiin. Oli mun vuoro kertoo viikonlopusta. En saanu sanottuu mitään. Oli liian paha olo. Kohautin vaan harteita ja sit siirryttiin seuraavaan ihmiseen. En oikeen muista mitä siinä ympärillä tapahtui, mut mun flashbackit oli voimakkaina. Kuulin kaikkee mitä se mies sano sillon. "Sandra älä häpee ittees, tätä ei tapahtunu. Mitään ei tapahtunu".... kuulin kaikkee muutaki. "Se oli sulle ihan oikein, tapa ittes vitun huora....."......
Olin käpertyny kasaan. Pitelin jalkoja tiukasti yhdessä. Olin siellä sen miehen luona, vaikka istuin siinä kuntoutukodin sohvalla. Yritin estää sitä raiskaamata mua, mutta vaikka kuinka puristin reisiä yhteen, se kipu ei loppunu. Sit kaikki muut oli lähteny ja kuntoutuskodin omahoitaja T tuli kysymään multa, että mikä mulla on. Kerroin että näin miehen. "Onko sulla ääniharhoja nyt?" nyökkäsin. Sanoin että myös tuntuu ku raiskattais. "Niin ne on niitä kosketussharhoja", T sanoi. En muista mitä kaikkea siinä tapahtui, mut myöhemmin T tuli taas mun viereen ja sanoi, että saattaa mut kotiini ja avattais yhdessä TV, että saisin muuta ajateltavaa. Sen työaika oli jo lopussa. Me sit yhdessä käveltiin mun kotiin, melkeen viereiseen asuntoon. (tää on rivitalo siis). En muista mitä kaikkea siinä sit juteltiin. Olin vaan puoliks läsnä. Jotain T sanoi, että mun pitää päästä yli niistä harhoista. Sanoin että mua pelottaa. T sano: "Mut se tilanne on nyt ohi ja sä selvisit siitä" Mä sanoin että se tilanne ei oo ohi. "On se. Me ollaan täällä sun asunnolla ja täällä ei oo muita ku me kaksi. Päästät vaan irti niistä harhoista" Mä sanoi siihen: "Mut se on tosi hankalaa ku oikeesti sattuu fyysisesti" T sano ymmärtävänsä, mut kehotti suuntaamaan ajatukset muihin asioihin.
Sain sen tv:n päälle ja otin T:n kehotuksesta tarvittavan. Olin yhen jo ottanu aikasemmin. Sovittiin että meen aamulla käymään yhteisistilois. Sit T:n piti lähtee ja mä jäin "kattomaan" TV:tä. Todellisuudessa vajosin taas harhamaailmaan. Jonkin aikaa meni ja sit vähitellen aloin nousta pois sieltä. Sit se olo meni joksikin kolmeks tunniks ohi ja mä yritin tietoiseti tehä jotain etten vajois sinne uudestaan. Mut sit piti mennä nukkumaan..... siit se alko taas. Yritin T:n ohjeiden mukaan suunnata ajatuksia muualle. Mä koitin kattoo ohjelmii, kuunnella musaa, piirtää, kirjottaa ja jopa laskee matikkaa, mut mikään ei auttanu. Mä vaan kärsin koko yön. En nukkunu silmäystäkään . Sit kello tuli jotain yheksän ja mä menin yhteisiintiloihin kuten oltin sovittu. T jutteli jonku toisen asukkaan kanssa ja mä parkkeerasin taas siihen sohvalle odottamaan. Harhat oli yhä päällä. Sit se toinen lähti ja T tuli siihen mun luo. "Älä vaan sano, että sä et oo nukkunu" Mä kerroin illasta ja yöstä. "Onko nyt harhoja?" "On", mä vastasin. "Sun pitäis nyt ehdottomasti saada nukuttuu. Soita sun äidille, että se tulee hakee sua heidän luo ja koita nukkuu vähän" No mä sit tein niin ja äiti haki mut. En saanu nukuttuu porukoillakaan, mut olo kyl parani huomattavasti.
Sit illalla palasin kotiini. Hetken oli hyvä olo ja sain siivottuu ja tiskattuu. Olin koko ajan siinä pelossa, että paha olo palaa taas ja niinhän se palas taas kun menin sänkyyn. Edellis yö toistui ja mulla oli aivan kauhee olo. Harhat ja flashbackit. Välil mä vaan pyörin sängys tuskissani. Vikan kerran katoin kelloo vähän ennen viittä. Sit olin nukahtanu ja heräsin kasin aikoihin. Eli joku kolme tuntii sain nukuttuu... Kuntoutuskodis on täl hetkel opiskelija ja se tuli sovitusti käymään puol 11. Meijän piti tehä ruokaa mut hellaa ei saanu käyttää, koska huoltomies oli just liimannu jonku listan siit virestä. Mä olin tyytyväinen koska en olis jaksanu. Opiskelija lähti sit menee ja muistutti mua peliryhmästä joka oli klo 12.30-14. Sanoin että meen sinne, mut en sit pystynykkään kun sen aika koitti. Oli taas niin paha olo. Opiskelija kävi hakemassakin mua, mut mä en lähteny sen mukaan. Se sano, että lähettää T:n käymään mun luona. Ei T sit tullukkaan. Laitto vaan tekstiviestin että peliryhmä alkanu ja mä laitoin sille että en pysty tulemaan.
Sit joskus varttii vaille neljä T tuli mun luokse käymään. Kerroin etten oo nukkunu ku kolme tuntii viime yönä ja että en ollu myöskään eilen päivällä saanu nukuttua. T sano että pitää soittaa mun poli hoitajalle. Se kävi soittamas ja tuli hetken päästä takasin. Sovittiin sitten että saan ottaa yhen tarvittavan vielä iltalääkkeiden kanssa jos se vaikka auttais. Toivotaan... Sit puhuttiin yhestä vertaistukiryhmästä joka on netis. Oon lukenu siit jonku artikkelin joskus ku polihoitaja oli antanu mul luettavaks. Voi olla että huominen sos.tait.ryhmä perutaan koska toinen vetäjä oli ainakin tänään kipeenä kuulemma. Mut mul on tapaaminen A-papin kanssa klo 14:30. Sanoin siitä T:lle ja sanoin että en ehkä uskalla mennä sinne. T sano että mä en saa pysäyttää koko elämääni nyt. Ja että se voi vaikka saattaa mut bussi pysäkille. En sit tiiä.... Sit kello tuli jo puol viis ja T sano et sen pitää mennä jo hakee sen lasta päiväkodista. "Pärjääthän sä? Kutsu vaikka K-sisko käymään.Ja tee jotain ruokaa" En ollu siis syöny mitään koko päivänä, ku kokkaus oli jääny väliin. Mä sanoin vaan et joo. "Pärjääthän sä?" T sano viel ovelta. "Joo", mä sanoin. "Hyvä, kyllä sä pärjäät. Huomiseen!" Sit se lähti ja paha olo paheni.
Kutsuin sit K-siskon kylään ja tein ruokaa. Kun K tuli, ni olo parani taas huomattavasti. Meil oli ihan kivaa. Se lähti joskus kasilta ja sit taas oikeen ryöpsähti semmonen järkyttävä ahdistus. Oon nyt yrittäny pitää ajatukset kasassa. Siihen on auttanu tää kirjottaminen. Pelottaa ku koht pitää taas mennä nukkuu. Palaako taas kaikki paska mieleen. Tä on nyt jotenki ollu voimakkaampaa ku aiemmin...
Nyt meen koittaa nukkumista. Hyvää yötä ja sori ku taas näin pitkä postaus.
sunnuntai 17. elokuuta 2014
Harhoja ja taistelua
Tahdon kuolla.. taas nää fiilikset valtaa pään.. mä haluun kuolla. Haluun pois. En jaksa enää taistella tätä pahaa oloo vastaan. Kaikki on hyvin, they think. Ei oo.. ei todellakaan ole! Ahdistaa, masentaa ja harhat on taas vallannu pään. vaikee keskittyy tähänki. Mut en aijo viillellä. En enää. En halu sairaalaan.
Tänään just mentiin mielisairaalan ohi ja mä sanoin M-siskolle, et en enää ikinä joudu tonne. M sano et mul on hyvä asenne :) Se oli kivaa..
Mut niin. sinne en halua enää koskaan. Mut mun pitäis kai kertoo jollekki et harhat on taas pahana. "----sandra-shh---shhh--ssanndraaaa--sandra---san--sandr-aa---viillä, viillä, viillä..." ja aina peilin edessä "ruma,ruma,ruma..." Se on tosi ahdistavaa. Ja illalla tuntuu ku menis jotain ötököitä iholla ja joskus päivälläkin. Se on rasittavaa. Ja sit kans harhasii ajatuksia liittyen ystäviini... Mä en jaksa enää. Viiltely pyörii mielessä koko ajan. Voin huonosti..
Musta tuntuu usein et mua seurataan ja et mun tekemisiä kontrolloidaan.. Ja mun pitää taistella saadakseni omat mielipiteeni ja ajatukseni voittoon. Tuntuu et mun päähän laitetaan ääniä, koska mun huonoo-oloo halutaan ylläpitää... En keksi syytä siihen, mut musta tää on aika loogista. Ehkä ne haluu et joudun kärsii, ku oon niin paha ihminen.. Tai sit tää liittyy rahaan. En tiiä.. en tosiaankaan tiiä...
Tänään just mentiin mielisairaalan ohi ja mä sanoin M-siskolle, et en enää ikinä joudu tonne. M sano et mul on hyvä asenne :) Se oli kivaa..
Mut niin. sinne en halua enää koskaan. Mut mun pitäis kai kertoo jollekki et harhat on taas pahana. "----sandra-shh---shhh--ssanndraaaa--sandra---san--sandr-aa---viillä, viillä, viillä..." ja aina peilin edessä "ruma,ruma,ruma..." Se on tosi ahdistavaa. Ja illalla tuntuu ku menis jotain ötököitä iholla ja joskus päivälläkin. Se on rasittavaa. Ja sit kans harhasii ajatuksia liittyen ystäviini... Mä en jaksa enää. Viiltely pyörii mielessä koko ajan. Voin huonosti..
Musta tuntuu usein et mua seurataan ja et mun tekemisiä kontrolloidaan.. Ja mun pitää taistella saadakseni omat mielipiteeni ja ajatukseni voittoon. Tuntuu et mun päähän laitetaan ääniä, koska mun huonoo-oloo halutaan ylläpitää... En keksi syytä siihen, mut musta tää on aika loogista. Ehkä ne haluu et joudun kärsii, ku oon niin paha ihminen.. Tai sit tää liittyy rahaan. En tiiä.. en tosiaankaan tiiä...
perjantai 11. huhtikuuta 2014
En tajuu itekkään tätä tekstii kunnol mut nyt en pysty parempaan
Vittu vittu vitttu!!!! Mul oli laulu keikka kuoron kanssa keskiviikkona... Mul oli kolmes biisis soolot. Mun isä kuvas sen konsertin ja mä katon sitä nyt. VITTU! Ekakski: näytän joltain tuhat kiloselta. Siis kyl mä tiiän et mun bmi on sairaalloisen lihava, mut en ajatellu et näytän niin jäätävältä. Tänään terä heiluu. Mul tuli heti semmonen olo et pakko päästä viiltelemään. Nyt en oo tarpeeks vahva. Pakko viiltää, ihan pakkopakkopakko......
Ja sit ton ulkonäköseikan lisäksi mä kuulostan ihan kauheelta. Se ei kyl tullu niiin valtavana yllätyksenä... Ainoo vaan et ihmettelen et miten kaikki sano et se meni hyvin.. Oon nyt niin vitun rehellinen itelleni.. Tää laulu juttu ei oo mun huono itsetunto joka puhuu(eikä kyl toikaan ulkonäkö juttu) Koska mä tiiän et se on totta. Mä EN osaa laulaa.. Miks kuoron johtaja antaa mul sooloja........ En ees ite pyytäny niit ku ne tarjottiin mulle... :( Ottaa päähän niin vitusti.
Oon 90% varma et tänään viiltelen. Emmä jaksa enää. En jaksa taistella äänii vastaan ja pakko päästä kostaa itelle noi mun viat. Vittu ku ei oo mitään millä viiltää.. Jonku ihan perus veitsen kans.. Silleen myös äänet hävii.. Ainakin hetkeks.
Äänien lisäks mul on halluja ja nyt vähän harvemmin ollu kosketusharhoja. Mun elämä on perseestä. Mä kysyin mun oma hoitajalta et onko mulla skitsofrenia. Se sano, et siitä pitää puhuu läääkärin kanssa. Ei siis kieltäny.. pelottaa sekin. Mun siskolla on skitsis, ja se on perinnöllinen sairaus joten meijän geeneis on alttiutta sairastuu siihen. Mul on parin viikon päästä hone.. saas nähä mitä sielki sit sovitaan....
Kaikkien psyykkisten ongelmien lisäks meil on kauhee rahapula. Auto vietiin korjattavaks ja siit tulee maksettavaks 2500 euroo. Vituttaa sekin.. ja ahdistaa.. en olis halunnu kuulla tota hintaa. Mä alan aina stressaa. Ja ku en voi ite tehä mitään asian hyväks. Pelkään et joku viel joutuu linnaan näitten velkojen takii. :( pelottaa ihan liikaa...
Jos saisin siitä viiltelystä voimaa taas jatkaa vähän aikaa..
Ja sit ton ulkonäköseikan lisäksi mä kuulostan ihan kauheelta. Se ei kyl tullu niiin valtavana yllätyksenä... Ainoo vaan et ihmettelen et miten kaikki sano et se meni hyvin.. Oon nyt niin vitun rehellinen itelleni.. Tää laulu juttu ei oo mun huono itsetunto joka puhuu(eikä kyl toikaan ulkonäkö juttu) Koska mä tiiän et se on totta. Mä EN osaa laulaa.. Miks kuoron johtaja antaa mul sooloja........ En ees ite pyytäny niit ku ne tarjottiin mulle... :( Ottaa päähän niin vitusti.
Oon 90% varma et tänään viiltelen. Emmä jaksa enää. En jaksa taistella äänii vastaan ja pakko päästä kostaa itelle noi mun viat. Vittu ku ei oo mitään millä viiltää.. Jonku ihan perus veitsen kans.. Silleen myös äänet hävii.. Ainakin hetkeks.
Äänien lisäks mul on halluja ja nyt vähän harvemmin ollu kosketusharhoja. Mun elämä on perseestä. Mä kysyin mun oma hoitajalta et onko mulla skitsofrenia. Se sano, et siitä pitää puhuu läääkärin kanssa. Ei siis kieltäny.. pelottaa sekin. Mun siskolla on skitsis, ja se on perinnöllinen sairaus joten meijän geeneis on alttiutta sairastuu siihen. Mul on parin viikon päästä hone.. saas nähä mitä sielki sit sovitaan....
Kaikkien psyykkisten ongelmien lisäks meil on kauhee rahapula. Auto vietiin korjattavaks ja siit tulee maksettavaks 2500 euroo. Vituttaa sekin.. ja ahdistaa.. en olis halunnu kuulla tota hintaa. Mä alan aina stressaa. Ja ku en voi ite tehä mitään asian hyväks. Pelkään et joku viel joutuu linnaan näitten velkojen takii. :( pelottaa ihan liikaa...
Jos saisin siitä viiltelystä voimaa taas jatkaa vähän aikaa..
maanantai 8. lokakuuta 2012
I don't deserve to be happy
Tänään on ollu suht kiva päivä. Aamulla oli kuvailmaisuryhmä. Aamuppäivällä mulla oli yksilötapaaminen musaterapeutin kansssa ja me laulettiin karaokee tunnin verran. Se oli mukavaa puuhaa. Iltapäivällä menin kahden siskon kanssa huoltsikalle limulle ja munkille.(Syötiin kyl kans paniinit) :)
Kivaa riittti, ja sit se riittiiki.... meinaan mun aivoille riitti. Koko ilta on ollu kauheita kosketusharhoja, varmaan pahempia ku koskaan. Äänet käskee hakata päätä seinään, tai rikkoa peilin viiltely tarkoituksiin. Ahdistaa mut samalla vituttaa olla täällä. Haluisin jo kotiin... Mut tiiän etten pärjäisi siel viel. Mut haluun silti tositosi kovin kotiin äitin ja maken ja nellin + muittenki luokse.
Millonkohan mulla on seuraava hone. Varmaan se ei voi ainakaan pakkohoitoa enää jatkaa ja kato ku mä jään tänne vapaaehtoisesti.
Kivaa riittti, ja sit se riittiiki.... meinaan mun aivoille riitti. Koko ilta on ollu kauheita kosketusharhoja, varmaan pahempia ku koskaan. Äänet käskee hakata päätä seinään, tai rikkoa peilin viiltely tarkoituksiin. Ahdistaa mut samalla vituttaa olla täällä. Haluisin jo kotiin... Mut tiiän etten pärjäisi siel viel. Mut haluun silti tositosi kovin kotiin äitin ja maken ja nellin + muittenki luokse.
Millonkohan mulla on seuraava hone. Varmaan se ei voi ainakaan pakkohoitoa enää jatkaa ja kato ku mä jään tänne vapaaehtoisesti.
tiistai 25. syyskuuta 2012
Not likely, if you figure
Tänään on ollu tosi vaikee ja rankka päivä. Heräsin kauheessa ahdistuksessa, ja sainki aamulääkkeiden yhteydessä tarvittavat. Siit muutama tunti eteenpäin, ni aloin kuulee ja näkee juttuja. Ihan selvästi joku istu meijän huoneen tuolilla. Tummapukunen ja kasvoja ei näkyny ollenkaan. Samalla kuulin epämäärästä miehen muminaa. En oo varma, et puhusko se mies jonka näin, vai tuliks ne äänet ulkopuolelta. Ku lähin pelon ja ahdistuksen saattelemana pois huoneesta, ni mies jäi sinne, mut äänet tuli mukana. Alko erottua sanoja, kun mä jäin kuuntelemaan. "kill yourself" "cut cut cut" "deeper, cut deeper" "Sä olet huono ihminen ja sä ansaitset pelkkää pahaa" "die die die" Ja niin edespäin. Enkkuu ja suomee sekasin... Meinasin rupee raaputtelee arpia auki, mut päätinki mennä ennemmin kysyy kansliasta apua. Hyvä minä!
Menin sit sinne kansliaan ja sain lisää tarvittavia, plus et yks hoitaja tuli mun kanssa juttelee. Se kosketti mun reittä. Ja se ei tuntunu niin kamalalta ku muistin. Se toi itseasiassa turvaa. (kyseessä oli siis tietty naishoitaja,mä en työskentele yhdenkään mies puolisen kanssa, koska mua pelottaa niin paljon, et jos se jättää traumat) Se hoitaja ei tienny oikeen et mitä sanoa, se vaa toisti "muista että sä oot täällä turvassa"
Syönnin jälkeen sain taas tarvittavia, ku mul jatku harhat. Tai ne oli vissiin välissä pois, mut sit ne alko taas. Ja kauheet flashbackit. Se autto aikanaan. Illalla se olo tuli taas takasin, ut tarvittavia ei ollu enää jäljellä. Piti ottaa yhteyttä päivystävään lääkäriin joka määräs et saan ottaa viel yhen satsin kumpaakin tarvittavaa lääkettä. Toivottavasti näitten avulla saan nukuttuu yön.
En oo tehny tänään muua ku olla ja kärsiny. Krisseki soitti et jos nähtäis tänään, mut mä en pystyny. Ja nyt mul on kauhee olo siitä... Olis kai pitäy yrittää väkisin mennä, mut ei, en pystyny. Olin niin harhainen, ettei siit tiiä mitä siinä olis voinu tapahtua. Sori siskot, jos luette tätä. Ei oo mitään mitä mä tekisin mielummin ku hengailisin teijän kanssa, mut mulla oli niin kauhee olo. Huomen?? Jos nyt sit ikinä pääsen viel lähtee täält enää.
Mä kerroin hoitajille, et en uskalla sanoo, jos mulla on harhoja, koska pelkään et joudun sen takia takas psykoosiosastolle. Yks semmonen kiva hoitaja vähän naurahti ja sano, "no ei sua nyt sen takia siirretä, Vaan jos suhun ei saa minkäänlaista kontaktia ni sitte voi tulla siirto. Mut tää on ihan hyvä paikka sulle, vaikka sulla onki niitä harhoja" Ihanaa ja lohduttavaa kuulla :)
Menin sit sinne kansliaan ja sain lisää tarvittavia, plus et yks hoitaja tuli mun kanssa juttelee. Se kosketti mun reittä. Ja se ei tuntunu niin kamalalta ku muistin. Se toi itseasiassa turvaa. (kyseessä oli siis tietty naishoitaja,mä en työskentele yhdenkään mies puolisen kanssa, koska mua pelottaa niin paljon, et jos se jättää traumat) Se hoitaja ei tienny oikeen et mitä sanoa, se vaa toisti "muista että sä oot täällä turvassa"
Syönnin jälkeen sain taas tarvittavia, ku mul jatku harhat. Tai ne oli vissiin välissä pois, mut sit ne alko taas. Ja kauheet flashbackit. Se autto aikanaan. Illalla se olo tuli taas takasin, ut tarvittavia ei ollu enää jäljellä. Piti ottaa yhteyttä päivystävään lääkäriin joka määräs et saan ottaa viel yhen satsin kumpaakin tarvittavaa lääkettä. Toivottavasti näitten avulla saan nukuttuu yön.
En oo tehny tänään muua ku olla ja kärsiny. Krisseki soitti et jos nähtäis tänään, mut mä en pystyny. Ja nyt mul on kauhee olo siitä... Olis kai pitäy yrittää väkisin mennä, mut ei, en pystyny. Olin niin harhainen, ettei siit tiiä mitä siinä olis voinu tapahtua. Sori siskot, jos luette tätä. Ei oo mitään mitä mä tekisin mielummin ku hengailisin teijän kanssa, mut mulla oli niin kauhee olo. Huomen?? Jos nyt sit ikinä pääsen viel lähtee täält enää.
Mä kerroin hoitajille, et en uskalla sanoo, jos mulla on harhoja, koska pelkään et joudun sen takia takas psykoosiosastolle. Yks semmonen kiva hoitaja vähän naurahti ja sano, "no ei sua nyt sen takia siirretä, Vaan jos suhun ei saa minkäänlaista kontaktia ni sitte voi tulla siirto. Mut tää on ihan hyvä paikka sulle, vaikka sulla onki niitä harhoja" Ihanaa ja lohduttavaa kuulla :)
torstai 20. syyskuuta 2012
Wait untill i tell the rest of the story
Heräsin kolmelta(yöllä) perus aamu, NOT! Sain onneks päivällä nukuttuu hetken. On kans ahdistanu koko päivän. Oon jo kaks kertaa saanu tarvittavat...muistaakseni? Nyt on vähän parempi olo, mut yhä ahdistaa.
Sillon kolmelta ku mä heräsin, ni mulla oli näköharhoja.. Tai ainaki mä toivon et ne oli harhoja. Näin hahmoja jotka tuli mun luokse ja sit ne hävis.. Ja mul oli myös kosketusharhoja, joku silitti mun poskea. Ne oli tosi pelottavii harhoja, ja varmaan sen takia mä en enää saanu unta.. Oli semmonen vireys tila päällä.
Aamulla jo siis oli kauhee ahdistus päällä ja ku kyseltiin et kuka haluu mihinki ryhmään osallistua. Mä en olis halunnu ku ahdisti, mut mut pakotettiin. Sanottiin et sielt voi tulla sit kesken pois jos haluu. Otin tarvittavat ja lähdin mukaan. Olin siel puol tuntii ja meinasin saada paniikkikohtauksen ni lähin sit kesken pois.
Sitte me juteltiin semmosen tosi kivan opiskelijan(K) kanssa. Se kyseli kaikkee ja mä vastailin aina ku se tuntu hyvältä. Kerroin K:lle paljon sellasiiki asioita joita en oo kellekkään koskaan kertonu. Se oli ihmeen vapauttavaa, Mut en mä kaikkee kertonu.. en kellekkään oo kaikkee kertonu. Mut K ymmärsi.. Tai ainakin se sano niin. Yhen tosi kriittisen asian kohdalla se sano et se ymmärtää. Mul tuli heti paljon kevyempi olo. EDES JOKU ymmärtää senkin.
Sen jälkeen me käytiin K:n kanssa ulkona kävelemässä ja sit se tuli viel hetkeks mun huoneeseen. Mul oli just kesken lauluäänen kritisointi(eli siis kuuntelin youtubesta omia covereita). Mä kysyin et haluuks K kuulla mun lauluu ja se sano totta kai ja juoksi tuolilta mun sängylle ja otti toisen napin. Sit me kuunneltiin hetki, sit sil alko valuu kyyneleit silmistä. Se sano et mulla on kaunis ääni ja pahoitteli omaa herkkyyttään.
Oon nyt sit päättänny sadannen postauksen kunniaks laittaa tänne pari mun laulu videoo.. Iik jännittää jo nyt!
lauantai 15. syyskuuta 2012
Normal day
Tekis mieli naulata itteni sydämmen kohdalta seinään. Tai repii koko sydän pois. Niin paha olo.. itkettää. Koko päivän oon yrittäny DKT taitojen avulla saamaan oloo vähän paremmaks. Oon väritelly mandala kuvioita, tehny ristikoita ja nonogrammeja, puristellu mukia, laittanu käsii kylmään veteen. Mut mikään ei auta. Äsken kävin pyytämässä tarvittavia. Toivottavasti ne ees auttaa. Oon myös toiminut epärakentavasti. Oon repiny vanhoi haavoja ja painanu kynsillä ihoon uusia. Ei nekään auttanu oloa.
Mul on ihan hirveitä flash backejä, mut en uskalla kertoo hoitajille, koska muuten en ppääse kotilomille tai vahtamaan osastoa. Enkä tiiä pystyiskö noi ees auttaa mua mitenkään... On myös ollu lieviä kosketus ja ääniharhoja tänään. Mut en niistäkään voi kertoo, samasta syystä.
Juttelin aamulla pitkäaikaisen ystävän kanssa mesessä kameran välityksellä. Sillon oli viel siedettävä olo ja se parani huomattavasti siinä keskustellessa C:een kanssa. Oli kivaa nähä pitkästaikaa (vaikkakin kameran välityksellä). C muutti helsinkiin ja täältä on joku 100 km sinne, joten senki takia vaikeempi nähä kasvotusten.
Kohta on iltapala ja pitää mennä muitten sekaan tässä olotilassa. Kauheeta...
Mul on ihan hirveitä flash backejä, mut en uskalla kertoo hoitajille, koska muuten en ppääse kotilomille tai vahtamaan osastoa. Enkä tiiä pystyiskö noi ees auttaa mua mitenkään... On myös ollu lieviä kosketus ja ääniharhoja tänään. Mut en niistäkään voi kertoo, samasta syystä.
Juttelin aamulla pitkäaikaisen ystävän kanssa mesessä kameran välityksellä. Sillon oli viel siedettävä olo ja se parani huomattavasti siinä keskustellessa C:een kanssa. Oli kivaa nähä pitkästaikaa (vaikkakin kameran välityksellä). C muutti helsinkiin ja täältä on joku 100 km sinne, joten senki takia vaikeempi nähä kasvotusten.
Kohta on iltapala ja pitää mennä muitten sekaan tässä olotilassa. Kauheeta...
torstai 6. syyskuuta 2012
Pakkohoito jatkuu vieläkin...
Tänään oli hone... Sain kuulla et joudun olee sairaalas viel ainakin 3 viikkoa. Vittu! Mä haluun kotiin. Joudun siks jäämään ku mulla tulee joku uus lääke noitten vanhojen tilalle. Leponex. Se on kuullemma tehokkain psykoosi lääke mitä on. Mä sanoin ensin etten halua sitä, siinä toivossa et mun ei tarvis jäädä osastolle enää, mut lääkäri sano, et voin joutuu olee viel monta kuukautta jos tilanne ei muutu mihinkään, ni mä sit aattelin et on järkevintä mielummin ottaa toi lääke sit jos joka tapaukses joutuisin olemaan sen 3 viikkoo.
Honessa puhuttiin aika paljon mun harhoista. Sit ku alettiin puhuu kosketusharhoista ni mua alko hävettää. Lääkäri kysys mimmosii ne on. Mä kerroin: Ne on sellasiii, et tuntuu et joku yrittää avata reisii ja sellasiii et tuntuu et joku makaa mun päällä tai et joku yrittää repii peittoo pois. Ja semmosii... Sit se lääkäri sano "eli tommosii seksuaallisia" ja sit se kysy et oonko joutunu raiskauksen uhriks. Hävetti niiiin paljon. Siinä tilanteessa oli mun ja lääkärin lisäks yks hoitaja L ja opiskelija K ja äiti ja sisko Krisse. Mua hävetti siis ihan vitusti myöntää se siinä. Katoin alas päin ja vastasin "joo". Lääkäri kysy millon ja mä vastasin "joku pari vuotta sitten". Lääkäri kysy et oonko tehny rikosilmotuksen ja ku mä sanoin etten oo ni se rupes kyselee et miks "Se on rikos joka on tehty sulle" Mua itketti ja hävetti... Puhuu miehen kanssa siitä. Se oli inhottavaa.
Eilen ku olin kotilomilla, ni toin sieltä terän mukana ku äänet käski. Sitte viiltelin osastolla. Terä oli niin pieni ettei sillä saanu oikeen tehtyy kunnon viiltoja ja mä kuulin koko ajan "Syvemmälle syvemmälle syvemmällle..." Yhestä tuli sit tosi tosi syvä viilto. Se olis varmaan oikeesti pitäny tikata mut noi laitto siiihen vaan vähän perhosteippiä. Ei se sillä pysy kiinni mut ihan sama... Se nainen olis halunnu lähettää mut TK:hon tikattavaks mut mies oli sitä miieltä et ne perhosteipit riitti. Tän jutun takii en sit pääse ainakaan viikkoon lomille ja uloski vaan hoitajan kanssa. Ei edes perheen kanssa saa mennä ulos sairaalan alueelle ilman hoitajaa.. Oma vika.
Sit viel yks juttu mikä mua harmittaa vielki, terapeutti S. Mun yks kaveri alkaa nyt tapailee sitä ja se on kans yli 18v. Mua vituttaa niin paljon.. Oon niin kateellinen. Miks S ei voi olla mun terapeutti. Mä aloin ragettaa sille mun kaverille ku se kerto et alkaa tapailee S:ssää. Sanoin, et mä oon just yrittämäs päästä yli siitä ja sit se kaveri tulee ja kertoo tommosta. :( olin niin surullinen.. Try to fucking forget her, you stupido!
Honessa puhuttiin aika paljon mun harhoista. Sit ku alettiin puhuu kosketusharhoista ni mua alko hävettää. Lääkäri kysys mimmosii ne on. Mä kerroin: Ne on sellasiii, et tuntuu et joku yrittää avata reisii ja sellasiii et tuntuu et joku makaa mun päällä tai et joku yrittää repii peittoo pois. Ja semmosii... Sit se lääkäri sano "eli tommosii seksuaallisia" ja sit se kysy et oonko joutunu raiskauksen uhriks. Hävetti niiiin paljon. Siinä tilanteessa oli mun ja lääkärin lisäks yks hoitaja L ja opiskelija K ja äiti ja sisko Krisse. Mua hävetti siis ihan vitusti myöntää se siinä. Katoin alas päin ja vastasin "joo". Lääkäri kysy millon ja mä vastasin "joku pari vuotta sitten". Lääkäri kysy et oonko tehny rikosilmotuksen ja ku mä sanoin etten oo ni se rupes kyselee et miks "Se on rikos joka on tehty sulle" Mua itketti ja hävetti... Puhuu miehen kanssa siitä. Se oli inhottavaa.
Eilen ku olin kotilomilla, ni toin sieltä terän mukana ku äänet käski. Sitte viiltelin osastolla. Terä oli niin pieni ettei sillä saanu oikeen tehtyy kunnon viiltoja ja mä kuulin koko ajan "Syvemmälle syvemmälle syvemmällle..." Yhestä tuli sit tosi tosi syvä viilto. Se olis varmaan oikeesti pitäny tikata mut noi laitto siiihen vaan vähän perhosteippiä. Ei se sillä pysy kiinni mut ihan sama... Se nainen olis halunnu lähettää mut TK:hon tikattavaks mut mies oli sitä miieltä et ne perhosteipit riitti. Tän jutun takii en sit pääse ainakaan viikkoon lomille ja uloski vaan hoitajan kanssa. Ei edes perheen kanssa saa mennä ulos sairaalan alueelle ilman hoitajaa.. Oma vika.
Sit viel yks juttu mikä mua harmittaa vielki, terapeutti S. Mun yks kaveri alkaa nyt tapailee sitä ja se on kans yli 18v. Mua vituttaa niin paljon.. Oon niin kateellinen. Miks S ei voi olla mun terapeutti. Mä aloin ragettaa sille mun kaverille ku se kerto et alkaa tapailee S:ssää. Sanoin, et mä oon just yrittämäs päästä yli siitä ja sit se kaveri tulee ja kertoo tommosta. :( olin niin surullinen.. Try to fucking forget her, you stupido!
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Vaikeempi päivä
Tänään on ollu aika paska päivä.. Mul tuli kauhee ahdistus ja harhanen olo ja viiltelin sitte nuppineulalla. Ei mitenkään pahasti, mut jäin kiinni siitä. Sit en pystyny puhuu ku hoitajat tuli kkyselee ja antaa tarvittavia lääkkeitä. Sen piti melkeen syöttää ne mulle ku en pystyny liikkumaan. Sitte ne lähti mut se nainen oli unohtanu desinfiointi aineen jolla se oli puhdistanu mun haavoja mun huoneeseen ja sit alko kuuluu "juojuojuojuojuoJUOJUOJUO" ni mun oli pakko. En ehtiny paljoo juoda, ku se tuli takas. Se otti sen mun kädestä ja kysy et joinko mä siitä. Mä sanoin et join ni sit se lähti kiireellä johonki ja must tuntuu, et se meni soittamaan päivystävälle lääkärille.
Mul oli koko ajan kosketus harhoja kans. Ja sit ku olin ollu hetken yksin ni aloin kuulla "Haarukka pistorasiaan......" Mä lähin kävelee keittiöö kohti, pyysin mun ruoka-annoksen(oletin et siinä on haarukka mukana) mut sit onneks oliki ruokana keittoo, ni siin oli vaan lusikka. Ja se hoitaja vei pois veitsenki siitä jostain syystä.. No istuin siin sit jonku aikaa ja aloin pikkuhiljaa voimaan paremmin, kiitos lääkkeen Sit pystysin jo syömäänki...
Sori kauheesti jos teksti on sekavaa.. Pääni on sekasin lääkkeistä ja alkoholipitosesta desinfiointi aineesta. Ja kukaan ei käyny tapaamassa mua. Ehkä paremppi niin, ku oli niin paha olo..
Mul oli koko ajan kosketus harhoja kans. Ja sit ku olin ollu hetken yksin ni aloin kuulla "Haarukka pistorasiaan......" Mä lähin kävelee keittiöö kohti, pyysin mun ruoka-annoksen(oletin et siinä on haarukka mukana) mut sit onneks oliki ruokana keittoo, ni siin oli vaan lusikka. Ja se hoitaja vei pois veitsenki siitä jostain syystä.. No istuin siin sit jonku aikaa ja aloin pikkuhiljaa voimaan paremmin, kiitos lääkkeen Sit pystysin jo syömäänki...
Sori kauheesti jos teksti on sekavaa.. Pääni on sekasin lääkkeistä ja alkoholipitosesta desinfiointi aineesta. Ja kukaan ei käyny tapaamassa mua. Ehkä paremppi niin, ku oli niin paha olo..
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Vaaleat lakanat
Ilta hämärtyy ja on aika käydä levolle. Pimeys valtaa
huoneen yllättäen. Pienen huoneen, johon on ahdattu kolme sänkyä ja säilytystilaa
kolmelle ihmiselle. Olen huomioinut, että huone on pimeällä pimeämpi kuin
pimeys muualla. Olen yksin pimeydessä. Tai niin ainakin oletin. Makaan sängyllä
selälläni kauhusta jäykistyneenä, kun yhtäkkiä tunnen kosketuksen kaulalla. Pimeys
alkoi muuttua silmissäni hämäryydeksi. En nähnyt ketään missään, mutta ehkä en
vain erottanut hahmoa hämäryyden takia. ”Kuka
siellä”, kysyin kuiskaten. Tunsin kuinka joku yritti vetää peitettä päätäni.
Pidin siitä tiukasti kiinni. ”Lopeta!”
sanoin täydellä äänellä. ”Ei, sinä olet
ansainnut tämän”, ääni sanoi.
”Kuka siellä on?”, kysyin uudelleen. Ei vastausta, pelkkää
epämääräistä miehen muminaa. Peiton vetäminen loppui lopulta ja minä olin
voittanut; peite pysyi päälläni. Mies oli kuitenkin sinnikäs, sillä seuraavassa
vaiheessa tunsin jonkun kehon makaavan omani päällä. En saanut henkeä. Tunne
oli sama kuin silloin aikoinaan kun jouduin tuntemattoman miehen raiskaamaksi. ”Mene pois”, yritin, mutta turhaan. Mies
oli jo edennyt aikeissaan ja yritti avata reiteni. En nähnyt ketään, mutta nyt
olin varma että joku siinä oli. Nousin pikaisesti ylös sängystä ja menin ulos
huoneesta. Kukaan ei seurannut minua, eikä huoneesta kuulunut jälkeeni
pihahdustakaan.
Menin hoitajien kansliaan kertomaat äskeiset tapahtumat. ”Sinulla on taas ollut harhoja”, hoitajat
sanoivat. ”Ota lääkettä ja mene takaisin
nukkumaan”
Mutta miten se voi olla niin varmaa. Mitä jos joku olikin
käynyt minun huoneessa ja ehtinyt pois ennen kuin ehdin nousta ylös. Mutta kuka
yrittäisi raiskata minut? Yököt?
Heidän on sitten niin helppo sanoa, että se oli harhaa. Miksi minä? Olenhan rumin ja iljettävin kaikista naispotilaista.
Ehkä minä olen helppo kohde, sillä kukaan ei kuitenkaan uskoisi minua, koska
minulla on ollut muitakin harhoja, kuten kuulo- ja näköharhoja. Mitä jos tämä
kaikki onkin vain yhtä suurta huijausta. Minut yritetään tehdä hulluksi. Kaikki
harhat ovatkin vain suurta kulissia ja minä olen päätähti tässä teatterissa.
Ehkä koko maailma on teatteria. Jotkut vetelevät meidän naruista niin kuin olisimme
marionetteja.
Mietin maailman menoa ja tätä koko systeemiä samalla kun
makoilen petillä vaaleissa lakanoissa. Pelko ei ole vieläkään haihtunut pois,
mutta kaikki alkaa näyttää sumealta. Liikkeet tuntuvat raskailta ja
hallitsemattomilta. Ajatusten luominen tuntuu jo lähes mahdottomalta. Vaivun
uneen. Ehkä ikiuneen…
perjantai 24. elokuuta 2012
and so on and so on....
Rankka päivä taas ollu. Kauheet kosketusharhat.. Tuntuu ku joku yrittäis avata mun reisiä ja tuntuu ku joku makais mun päällä. Ja kuulen ääniä, jotka käskee laittaa muovipussin päähän ja sitoo sen johdolla kiinni. Tä on niin vaikeeta. Tä on niin hankalaa. Miks mun elämä on tämmöstä. Tekis mieli oikeesti laittaa pussi ppäähän ja hilljalleen kuolla pois..
Pitäis varmaan mennä sanoo noille,et mul on tällanen olo. Jos ne vois vaikka auttaa. Tai sit koitan nukkuu ja jos sen jälkeen viel on sellanen olo ni sit sanon hoitajille.
Mul on tossa äsken niiin paha olla, et ne meinas joutuu antaa piikillä lääkkeet ja mua uhkailtiin et siirretään takas psykosiosastolle. Ei onneks ainakaan vviel siirretty. En haluu sinne
Pitäis varmaan mennä sanoo noille,et mul on tällanen olo. Jos ne vois vaikka auttaa. Tai sit koitan nukkuu ja jos sen jälkeen viel on sellanen olo ni sit sanon hoitajille.
Mul on tossa äsken niiin paha olla, et ne meinas joutuu antaa piikillä lääkkeet ja mua uhkailtiin et siirretään takas psykosiosastolle. Ei onneks ainakaan vviel siirretty. En haluu sinne
torstai 23. elokuuta 2012
keskiviikko 22. elokuuta 2012
I might just do it
Rankka päivä takana.. Harhojen täyteinen siis. Nyt mulla menee huonosti. todellatodella huonosti. Onneks oon osastolla valvotuissa oloissa.. Ties mitä tänäänki olis tapahtunu, jos olisin ollu kotona. Jouduin ottaa tarvittavii uudestaan, joten siks ehkä on nyt vaikee keskitttyä kirjottamiseen. Teki mieli vaan hakata päätä seinään. Nyt en kuule ääniä, vaan ihanaa ihanaa musiikkii napeista kännykästä. the used on ihana!
Kiitos viel Krisse sulle sun rohkaisivista sanoista! Love you sis!!
Nyt on siis semmosta juteltu, et en oo perjantaina menossa kotiin. Juttelin äitinki kanssa siitä ja se sano, et mun kannattaa olla niin kauan ku ne on sitä mieltä et olis hyvä olla. Tänään toi yks tosi ihana hoitaja sano: Ei oo uloskirjausta perjantaina. Ensin hoidetaan tyttö kuntoon ja sitte vasta uloskirjaus.
Ihana :)
Nyt ku on lääkettä otettu ni on parempi olo... Toivottavasti ei oo taas ens yönä kosketus harhoja.
Moro!
Kiitos viel Krisse sulle sun rohkaisivista sanoista! Love you sis!!
Nyt on siis semmosta juteltu, et en oo perjantaina menossa kotiin. Juttelin äitinki kanssa siitä ja se sano, et mun kannattaa olla niin kauan ku ne on sitä mieltä et olis hyvä olla. Tänään toi yks tosi ihana hoitaja sano: Ei oo uloskirjausta perjantaina. Ensin hoidetaan tyttö kuntoon ja sitte vasta uloskirjaus.
Ihana :)
Nyt ku on lääkettä otettu ni on parempi olo... Toivottavasti ei oo taas ens yönä kosketus harhoja.
Moro!
Eteen ppäin käy tieni näin
Kerroin hoitajalle et mua ahdisti ja et kuulen äänii jotka käskee satuttaa itteeni. Kerroin myös et yöllä oli ollu kosketus harhoja. Hoitaja yhdisti sen heti siihen raiskaukseen. Sain llääkettä ja olo on jo parempi. Hoitaja oli kans tosi kiitollinen ku mä kerroin et olin löytäny terottimen päiväsalin puolelta ja en ottanu sitä (vaikka äänet käski) vaan näytin hoitajalle missä se on ja se vietiin pois... Nyt mä haluisin sen toosi kovin sen terän, niin ku varalle, mut meni jo...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)