I miss her so bad..

Hän ei välitä musta enää... mä yritän pitää yhteyttä, mut ei hän... Ihan sama! Harmittaa vaan ku meijän kaverisuhde kariutuu. Pidin häntä parhaana ystävänä, mut kai tää on ykspuolista. Vihaan tätä epätietoisuutta. Onko hänellä vaan huono netti, vai eikö hän jaksa vaan puhuu mun kanssa :(

What ever, who cares? In the end, it's only me.. No one who maatters. Just me...

Kamppailen koko ajan viiltelyn kanssa. Tänäänkin ku me oltiin toimintaterapeutti M:n (mies puolinen BTW) Ikeassa, ni ku tultiin veitsi osastolle, ni mun oli pakko mennä koittelee niit veitsien teriä. Se on ikäänkuin pakkomielle. Haluisin tietää miltä ne veitset tuntuis iholla. Ihanalta varmaan...

Ei, ei, EI! EI EI EI. EN HALUU AJATELLA SITÄ!! Oon jo niin pitkällä tän kanssa. Niin pitkällä et olis tyhmää enää alottaa sitä uudelleen...

We know only your versinon...

Itsemurha taas mielessä. Mul on kauheen ristiriitanen olo. Toisaalta en saa nukahdettuu iltoina ku pelottaa et kuolen yön aikana. Ja toisaalta haluisin vaan luovuttaa ja lähteä taivaan kotiin.. Päällepäin vointini vaikuttaa varmaan paremmalta ku mitä se onkaan. Mut todellisuudessa on alkanu menee taas huonommin. Mun pitää pitää itteni pois kaikkien houokutteiden, kuten veitsien ja lääkkeiden, luota. En uskalla yksin olla millään parvekkeel ku pelkään et tulee joku impulssi ja hyppään... En mä haluu mut sit taas toisaalta haluun. RISTIRIITASTA!

No joo.. Siit tulikin mieleen. Mä oon vissiin muuttamassa tän syksyn aikana pois kotoot vanhempien luota. Mun asunnonhakukriteerit on et se ei saa olla yli tokan kerroksen(just itsetuhoimpulssien takia) ja et saan ottaa Nellu-hauvan mukaan. Mul on katottu paikkaa tukiasuntolasta. Sieltä, mis mun K-sisko on  asunu vuoden ja muuttaa nyt pois. Se on semmonen, et kaikilla on niinku oma suht pieni yksiö ja sit on yhteiset tilat, joissa on vissiin jotain ryhmiä ja semmosta. Sitte on kans kotikäyntejä.

Vähän pelottaa muuttaa yksin asumaan ku siel on ne veitset ihan saatavilla sitte ja lääkkeet myös. Toivottavasti tä on hyvä ratkasu et mä muutan, koska mä en tosiaankaan haluu mihinkään sairaalaan enää ikinä! Sairaalat on kauheita.

Kerroin psykoterapeutti A:lle maanantaina, et mä en uskalla ees skootterilla ajaa(joka on nyt tosin rikkikin), koska siitä on niin helppo vähän kaartaa vastaantulevan rekan eteen. Kerroin et kerran mä tosiaan ajoin vastaantulevien kaistalla mut palasin takas omalle kaistalle suht hyvissä ajoin.

Nyt on kauhee stressi ku meijän auto on paskana.. Ja tulee maksamaan paljon.. muutenki rahat vähissä :((( Ja stressaan myös yksin muuttoo ja kuntoutustuen jatkumisesta..

Nyt vielä pikku positiivisuus paketti: Oltiin viime pe-su Kajaanissa äitin koti huudeil(meiltä kajaaniin joku 500(?)km). Vuokrattiin asuntoauto ja sillä ajeltiin :) Oli kiva reissu. Meit oli vaan mä, äiti ja baaba. Meni hyvin muutamaa baaban lapsellisuuskohtausta lukuun ottamatta. Ja mua kohdeltiin kuin pikku prinsessaa koko reissun ajan :)

JA! Meen lauantaina mumman kans Suomussalmelle mumman veljen mökille :) Me mennään junalla. En oo koskaan ollu niin kauna junas ku mitä nyt tuun olemaan. Toivotavasti menee hyvin.