Mikä siinä maksaa?

Mikä on tän elämän tarkotus?

Kärsimyskö, vaiko uusien asioiden saavutus?

Miks tän pitää olla niin helvetin vaikeeta?

Toisii satutetaan ilman aihetta.

Tahdon jo päättää mun elämän.

Voimia tarviin siihen enemmän. 

Voimat loppuneet kokonaan,

kai sitä vois laittaa ittes jojoon vaan.

Eihän täs oo mitään järkee,

vaik tiiän et oon monelle tärkee.

Haluun sulkee silmät ja vaipuu ikiuneen.

Taivaan porteilla Jeesus kutsuu mut luokseen tulee.

Haluun kuolla. Melkein enemmän kuin koskaan. Oon jo valmis. Täysin valmis, menee taivaan kotiin. Hitto. Mut miten mä teen sen. Niin että se ei voi epäonnistua. Junan alle? Tiiän jo paikankin että missä. Hitto kun haluun vaan kuolla. Mul on paha olla vaikka en tuokkaan sitä esille kauheen usein...

Sattuu. Sattuu niin vitusti. 

Voisinpa vaan sanoo hyvästi..

Runoja

Ulkona on kylmä

Kuin kylmää sydäntä minua kohtelet.

Kuin rakkaudetonta kiveä.

Istut vierelläni muttet näe minua.

Avaan silmäsi.

Mieleni on puhtaan valkoinen,

kuin meren selkää lipuvan laivan purjeet.

Et kosketa.

En tunne.

En tahdo.

Vaikee rakkaus

Tää rakkaus on liian monimutkanen.

Huomaathan kuitenkin että käytin sanaa rakkaus.

Sitä ei uuvu, vaik tää onki mulle vaikeet.

Mä kärsin täs suhtees,

liikaa luurankoja kaapis.

Tuntuu ku tukehtuisin.

Sun alle jään.

Mut silti rakastan.

Ja kovaa.

Kuulethan

Isä kuulehan,

voin huonosti.

Voitko auttaa?

Tän tuskan pois ottaa?

Isä kuulethan,

mulla on paha olla.

Kuuletko tuskani?

Kivun sielussani?

Isä kuuntelethan, 

mua ahdistaa.

Tahdon rakastaa,

mut se on vaikeaa.

Rukous

On aika nyt kädet yhteen liittää.

Sinua, rakas taivaan Isä kiittää.

Rukouksesta saan taas voimaa.

Jaksan elämää vastaan taistella koittaa.

Välillä tuntuu että kaikki ympärillä kaatuu.

Et mikään mihin uskon, ei oo taattuu.

Silloin muistan sinua, Isä.

Sinuun uskon koko ajan lisää.

Välillä tuntuu että paha on heti selän takana.

Että tää maailma on paikka katala.

Onneksi tiedän että rakkautesi on läsnä.

Aina, nyt ja tässä.

Kiitos Isä kaikesta.

Tahdon Susta kertoa

Tuntuu vajaalta tää elämä.

Ilman sua oliskin, Isä.

Rakkautes on suuri,

se tekee mut kokonaiseks.

Ei mun tarvii tääl yksin pärjätä, 

sillä tiedän että Sä et jätä mua tyhjyyteen.

Herra mä tahdon Susta ihmisille kertoa.

Jakaa ilosanomaa.

Laulaa Sinusta kaikelle maailmalle.

Kertoa kuinka paljon Sä rakastatkaan.

Jokaista yhtä paljon.

Niin syntistä kuin synnitöntä.

Kertoa että kaikki mitä meidän pitää tehdä,

on uskoa Sinuun.

Uskoa armoon, pelastukseen.

Muuta se ei vaadi.

Kiitos Isä että olet läsnä joka hetkessä.

Uni

Me mentiin arttu lindemanin kanssa ulos kattomaan tähdenlentoja. Me kilpaa huudeltiin et tuol on yks. Tuol on yks! Sit niit alko yhtäkkii tulee ihan hirveesti. Sit yhes kohtaa alko pyörii monta tähtee yhtäaikaa yhes kohtaa ja sit siihen muodostu juutalaisten tähti. Sit siihen viereen muodostu joku islamin merkki. En muista mikä se oli mut kaikki kuitenki ties et mikä se on. Ja lopuksi vierelle tuli tähdistä tehty risti. Se oli kaunis. Se oli ainoo jonka eteen tuli myös tähtirappuset. 

Me sit perheen kanssa (arttu lindeman oli jo hävinny) kiivettiin ne rappuset ylös. Jeesus oli siellä. Kaikki vuorotellen halattiin Jeesusta ja kiiteltiin että oli tullu hakemaan meitä. Mä kuitenki heti huomasin että jokin oli huonosti. Samalla se "Jeesus" yritti kaikin keinoin pitää meijät tyytyväisinä. Se anto kaikkee ja toi jopa Nellin mun luokse. Mut sit ku katoin sitä ni se näytti ihan eleettömältä ja silt puuttu toinen pupilli. Mä kuitenki vähän uskoin et se olis Jeesus. Mä olin koko näitten tapahtumien ajan vähän välii kyseenalaistanu että onko tää ees totta. Sit lopulta mä keksin sen. Koitin nipistää itteeni. Se ei sattunu yhtään joten tiesin että se on unta. Sit mä en enää uskonu et se tyyppi siel ristitasanteel oli Jeesus. 

Sit me tultiin alas sielt ristiltä ja ne kaikki kolme symbolia katos. Mainitaan vielä että se tähti ja se islam juttu oli jo aiemmin muuttunu sonic hahmoksi ja joksikin sen kaveriksi. 

Sit mä "heräsin". Oikeesti se uni jatkui. Mä aloin kertoo siskoille siit unesta ja nipistys jutusta. Kaikki oli ihan ihmeissään. Ja paikalla oli myös siskon miehen kaks siskoa. 

Sit heräsin oikeesti. Olin ihan painees ku heräsin. En tienny et oonko hereil vai unessa. Sit koitin nipistää itteeni. Se ei aluks tuntunu ja säikähdin että oonko vieläkin unessa. Mut sit nipistin kovempaa ja se sattu ja tiesin olevani hereillä. Ihan sika ahdistava uni... onneks keksin sen nipistämis jutun!

Maailman tärkein

Tänään aamulla syntyi mun tuleva kummipoika! Ihanaaaa. Sisko sai siis toisen lapsosen ja siitä tulee mun kummipoika :)

On ollu ihan ok pääsiäisloma. Siskon toinen poika oli porukoil hoidossa ja mäkin täällä. Sain toteuttaa itteeni lastenkaitsijana kun käytiin ulkona pikkimiehen kanssa ja leikittiin muutenki. Siskonpoika on kaks vee. Ja maailman söpöin. Yht söpö ku tää uus tulokas.

Mut niin... mua stressaa kauheesti ku paikkurit lakkaa kulkemasta toukokuun alusta tääl kaupungis mis asun. En uskalla kulkea tuolla yksin. En ollenkaan. Bussi pysäkille korkeintaan ja sinnekkin oon nyt melkein aina joutunu pyytää saattajan kuntoutuskodista. Harmittaa olla tällanen mut ku en oikeest voi tälle mitään...

Tänään on muuten pääsiäinen. Hyvää pääsiäistä! Jeesuksen hauta on tyhjä ja armo on toteutunut. Tärkeä päivä. Ilman tätä päivää ei muuten päästäis taivaaseen. Et miettikääs sitä :D onneks Isä anto poikansa Jeesuksen meille armon tuojaks. Kiitos Jeesus että kannoit meijän synnit. Meil kaikil on nyt paikka taivaassa!!

Sandra 13-vuotiaana

Päiväkirja merkintä nuoruus ajaltaa:

1.2 2006

Mä lintsasin kouusta tänään. Tavallaan. Mä valehtelin äitille, et mulla olis maha kipee. En uskaltanu mennä kouluun, koska V ja ne olis 100% varmasti kiusannu ja nöyryyttäny mua liikka tunnilla. ...

... PS. Mä viiltelin taas tänään. Mua vitutti niin paljon, et en tienny mihin purkaisin ni viiltely tuntus hyvältä. Mut ei siit sen enempää!

22.2 2006

Hiihtoloma. En uskalla mennä nukkumaan. Viime yönä tapahtui outoja. Ku mä heräsin joskus viideltä aamulla ja mä nukahdin silleen hetkeks ja siin unes mä tein syntiä. Ja Jeesus, siis Jeesus itse, tuli sanomaan mulle jotain ja mä tönäsin Häntä ja sanoin "kuuntelen kohta". Mä heräsin siihen, koska säikähdin itekki, mitä olin tehnny. Mä pyysin tietty heti anteeks Jeesukselta, ja sanoin, etten mä tekis ikinä niin. Vähän ajan päästä mä niinku vajosin alas ja säpsähdin ja vajosin taas, mä aattelin et se olis niinku uni, et mä nukahtaisin uudelleen. Mä annoin itteni vajoo syvyyksiin. Se ei ollu unta vaan totta. Siis et se tapahtu. Se oli ihan hirveetä. Se "uni" alko hyvin. Jotain tapahtu ja mä olin kirkon mäen alapuolella, siis siellä alhaalla. En jaksanu kävellä ylös sitä mäkeä ja sit yhtäkkii mä huomasin, et mul on taikavoimia. Otin puusta jonku ison oksan ja menin siihen kyytiin ja lensin kirkon torniin sinne ylös. Mä olin iloinen ja ajattelin vaan itteeni ja sit mä päätin tehä itestäni kauniin ja laihan. Se ei kyl kauheesti tuottanu tulosta. Olin ehkä laiha,  mut rumempi, ku tavallisesti. Sit mä huomasin, et siel oli meijän kuoron lauluesitys, mihin olin menossa. Sit mä aattelin muuttaa mulle kauniimman lauluäänen ja soolon. Siis siihen esitykseen. Mä näin siellä kirkossa mun kuoro kamut ja mä juttelin niille ja mun puhe ääni muuttu ja muuttu. Mä sanoin jotain, et "kyl me osataan" ja et "hyvin se menee" ja noitten kahen lauseen aikana mun ääni muuttu ihan saatanan ääneksi. Se oli hirveetä. Ja sit mä olin sellases tyhjyydes yhtäkkii. Se oli semmonen tummanharmaa, mis meni musta spiraali. Se oli ihan hirveetä, mä en uskalla nukkuu. Mä yritin tulla pois ja huutaa, mut musta ei lähteny ääntäkään. Yhtäkkii sain ittestäni äänen, en ihan vielä sillon päässy pois sieltä, mut hetken päästä siitä. Se oli musta outoo, koska se tuntu niin pitkältä ajalta, vaikka kello oli menny viis minsaa eteenpäin. Mä aattelin kertoo jollekkin, mut en sit kertonukkaan. Mut nyt mun on PAKKO mennä nukkuu, ku alan näkee kaiken kahtena. (Oon ollu koko viikon kauheen väsyny)

PS. Tänään rukoilein oikeen kunnolla, ehkä Jumala auttaa mua sen unen kanssa. Siis ei ehkä, vaan KYLLÄ Jumala auttaa!

17.3 2006

Mul on ollu tosi hankala viikko. Must tuntuu, et mul ei oo kaikki ihan ok. Oon saanu kauheita raivokohtauksia koulussa ja huutanu kaikille. Ja sen jälkeen viillelly. Mä kerroin Krisselle viiltelystä ja se sano, et se tulee alitajunnasta SIITÄ jutusta. Se on mulle tosi hankala juttu. Mä muistan, et se tapahtu monta kertaa. Mä muistan mitkä housut mulla oli sillon ja se ällöttää mua. Mä en saa sitä pois mun mielestä. Ja Jumalalla ei oo aikomustakaan auttaa. Mä en todellakaan haluu puhuu siitä kellekkään. Se on noloo ja hävettävää ja oksettavaa. Mut nyt pitäis ruveta nukkuu.

 

Pääsiäinen

Lilleri lalleri lolleri hei! Jou oon aika jeesisti gunnossa! :D oikeest, nyt on aika hyvä olo. siis tänään. vähän aikaa viel. Tekis mieli viillellä. Outo sattumako? Tuskimpa vain. Oikeesti se menee aina näin. Mul on hyvä olla, sit mua alkaa oksettaa se ajatus siitä et MULLA on hyvä olla, koska mä en ansaitse sitä. Sit alkaa ahdistaa ja tekee mieli viillellä se hyvä olo pois tai ahdistus siitä hyvästä olosta..... Oookoo oon normaali.

Pääsiäinen on tärkee juhla. Meinaan tälle kaikelle. Se on meijän pelastuksen päivä. Armon päivä. Jeesus kuoli ristillä meijän syntien takia... Se on tosi outoo, jos sitä miettii... Mitä me ollaan ikinä tehty, et me ollaan ansaittu Jumalan rakkaus. EI MITÄÄN! Me eletään täällä synnin ja kadotuksen keskellä ja silti meille suotiin armo. Ja VIELÄ! joku ei suostu vastaanottamaan pelastusta. Outoa. Et ei tarvi tehä mitään ja sulle annetaan ilmaseks jotain, mut sä et haluu ottaa sitä vastaan....

Jos me päästäis taivaaseen vaan meijän tekojen tähden, ni siel olis kyl aika hiljasta... ei siel olis yhtäkään aikuisen tasolla järjellisesti olevaa.. Koska kaikki tekee syntiä. Kukaan ei oo toistaan parempi ihminen. Meitä ei laiteta arvo järjestykseen, koska me ollaan kaikki saman arvosia. Jumalan silmissä me kaikki seistäis palkintopallilla samalla korkeudella :) lohduttava ajatus <3

Arvatkaa mikä on musta ihana ajatus? No see, ku me mennään taivaan porteille ja sielä on iso kirja, jossa on kaikki meijän tekemät synnit. Paksu kirja varmasti! Sitte se avataan, ku meijät tuomitaan helvettiin tai päästään taivaaseen, ja se onki tyhjä! Tyhjiä sivuja vaan. Missä ne synnit on? Ei niitä ole enää, sillä Jeesus on minunkin synnit kantanut ja niiden takia kuollut. Taivaanportit aukeaa ja me päästään kotiin. Ja miettikää, ainoo asia mitä meijän pitää tehdä, on uskoa! :)

Siitä tulikin mieleen... Onkohan mahdollista päästä taivaaseen, jos tekee itsemurhan? Jotkut sanoo, että ei, mut mä en oo varma enää.. Oon miettiny tätä pitkään, siis mooooonta vuotta, varmaan kymmenen vuotta itseasiassa. Oon miettiny, et jos tavallaan pelastaa toisen ihmisen hengen sillä et tappaa ittensä, ni voiko siitä tuomita. Koska sillon ala-aste iässä mä olin ihan varma, että mä aiheutan yhden mun siskon itsemurhan.. Joo aika oudosti ajateltu kymmenvuotiaalta..? Ja sit vanhempana, joku 5 vuotta sitte, aloin ajattelemaan, et jos oikeesti elämä on vaan niin liian vaikeeta, ni onko se niin paha jos sit tappaa ittensä... Oon kirjottanu itsemurha kirjeen vuosi sitten ja mä en vieläkään oo uskaltanu hankkiutua siitä eroon.... se tuo turvaa mulle, ku tiedän, et se on aina valmiina jos tulee tarve. Mä tiiän, et mun pitäis päästä siitä eroon, mut en pysty siihen.. Oon kyl yrittänyt

Se on tällanen:

6.3.2011

Mä oon tosi pahoillani, mut te 

ymmärrätte, jos selitän sen täs.

Mulle perhe on aina ollu kaikkein

tärkein. Vaikka viime vuosina mä en

oo tuntenu teistä ketään enää.

Mä silti rakastan teitä. Mun mielestä

tä perhe kärsii ja mä oon suurim-

maks osaks syypää siihen. Tä

mun päätös tuntuu vaan parhaalta

ratkasulta tähän kaikkeen. Te var-

maan pidätte mua itsekeskeisenä,

mut mä on valmis luopumaan mun

pelastuksesta teitä varten. Mä myös

tiiän, et te ootte surullisia ja vihasia.

Mut se menee ohi. Mä uskon, et

te ootte surullisia ehkä vuoden ja

sen jälkeen teijän kaikkien elämä

paranee paljon.

Mä haluun, että te tiedätte, että tä

ei oo mikään hetken mielijohde

vaan oon suunnitellu tätä monta vuotta.

Ku olin osastolla viime vuonna(2010)

mä olin merkannu 30.3 vikaks

päiväks. Mut se ei siel onnistunu.

Tälläkertaa en oo valvonnan alasena.

Mä haluaisin taivaaseen, mut

oon valmis menemään helvettiin,

jotta te pelastuisitte ja tä on

ainoo keino. En voi kyl olla myöntä-

mättä, et osa syy tähän mun 

päätökseen on se, että mun elämä

on pelkkää kärsimystä. Voiko helvetti

olla tätä pahempi? Suurinta tuskaa

aiheuttaa se, et mä satutan teitä

mun ongelmilla. Varsinki Markusta.

Sillä on parempi ilman mua.

Sanokaa sille, het mä rakastan sitä.

En haluu, et Make joutuu kärsii

mun takia enää.

Mä rakastan sua, äiti

Rukoillaan yhdessä, et Isä antaa tän

mulle anteeksi. 

Sandra                

En pysty luopumaan tosta paskasta ja se taas nopeuttaa mun hetkittäistä itsemurha päätöstä... mitä mä teen?

Juujuu.. tää ilon juhlaki meni multa tällaseks.. noh...  kohta helpottaa varmaan , ku me ehkä korjataan syntikka ni saan vähän muuta ajateltavaa........................... -.-

I give you this, and I'll get what I want from you

Moi heimoi . Koulus menee ookoosti nyt. Äkkii!! Koputtakaa puuta!

Eilen mulla oli kauhee olo. Mä menin ulos Nellin kans lenkille joskus kymmenen aikaa. Mua pelotti ihan sikana, mut mä menin silti. Mua pelotti, et nään sen miehen. Se asuu joku sata metrii meiltä.. Mul oli puhelin mukana ja kuuntelin musaa kaiuttimista. Mä aattelin et jos se näkee mut, ni se kuulee, et mul on puhelin mukana... Ni se ei tekis mulle mitään.

Mä oon muuten lihonnu ihan sikana... Tavallaan mua ei haittaa.. Koska viime vuonna, ku mä olin laihiksella, ja siis laihduin oikeesti tosi paljon ja se näky ihan selvästi, ni mä.... tai siis tä varmaan kuullostaa tosi tosi oudolta, mut must tuntuu, että mä olin "liian viehättä" tai siis silleen, et en niinku ollu paremman näkönen, mut ehkä jollain tapaa itsevarmempi. Koska,,,,, mä oon siis ruma ja en ymmärrä miks tai miten joku voi pitää mua viehättävänä. Miks se valitsi just mut? Nyt kuitenki haluun näyttää rumalta, koska en haluu antaa kellekkään mitään väärii viestei. Oon ruma ja läski ja hyvä niin...

Se näki mun käsissä viilto jäljet. Se kysy "Miksi sä oot tollasta tehny?" Mä sanoin, että elämä on jättänyt jälkensä. Kaipa sekin sitte halus jättää oman jälkensä muhun... Tätä jälkeä ei vaan saa pois millään ihosiirroilla. Eikä voiteilla, ei millään hoidolla. Tä on ikuinen jälki. VITTUmäoontyhmä Ampukaa mut.

"Mennään meille. Mulla on yks koru minkä mä haluun antaa sulle" "Älä pelkää, en mä sua aijo naida" "Niin, sä harrastat musiikkia vai? Mä osaan soittaa kitaraa, mennään meille musisoimaan" "Älä pelkää, en mä sua nai" "Mä tunnen musiikki alalta ihmisiä, mä voisin esitellä sut niille."
....
"Älä itke Sandra. Ei sitä tapahtunut. Mitään ei tapahtunut"

Mä en tajuu, et kui en oo heittäny sitä koruu pois. Haluun kai muistuttaa ittelleni, et ei kannata luottaa kehenkään.


Päivä 01: kuva minusta
Päivä 02: kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään
Päivä 03: kuva siitä, mitä teit tänään
Päivä 04: kuva jostain mitä olet menettänyt
Päivä 05: kuva aamustasi
Päivä 06: kuva,joka inspiroi sinua
Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 08: kuva jostain mihin uskoit lapsena
Päivä 09: kuva mitä söit lounaaksi
Päivä 10: kuva siitä, mitä haluat tehdä
Päivä 11: kuva lempijuomasi
Päivä 12: kuva suosikki ruuastasi
Päivä 13: kuva jostain mitä pelkäät
Päivä 14: kuva joka kiihottaa sinua
Päivä 15: kuva sinusta ja ystävästäsi (ystävistäsi)
Päivä 16: kuva kännykästäsiPäivä 17: kuva huoneestasi
Päivä 18: kuva jotain haluaisi tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 19: kuva suosikki soittimestasi
Päivä 20: kuva jostain mitä teet joka päivä
Päivä 21: Kuva, joka kuvaa elämääsi
Päivä 22: kuva henkilöstä jonka haluaisit tavata
Päivä 23: kuva sinusta enemmän kuin 10 vuotta sitten
Päivä 24: kuva henkilöstä jota ihailet
Päivä 25: kuva joka saa sinut hymyilemään
Päivä 26: kuva, joka tekee sinut vihaiseksi
Päivä 27: kuva, joka tekee sinut surulliseksi
Päivä 28: kuva parhaasta puolestasi/osastasi
Päivä 29: kuva tuskallisesta muistosta
Päivä 30: kuva onnellisesta muistosta

Kuva joka inspiroi... tähän vois niin laittaa kuvan siitä korusta. Mut en nyt jaksa. No.. Tä kyl inspiroi mua tuhat kertaa enemmän

Elikkäs, kuva tyhjästä haudasta. Jeesuksen haudasta. Pelastus, Jumalan lahja meille. Toivo ja armo tulee täst kuvast mieleen :)

Ajattelen kuolemaa paljon nykyään. Eilen illal ulkoon, mä menin seisoo keskelle autotietä ja toivoin, et Jumala tulee hakee mut pois... Ei tullu. Vaikka mä itkin ja rukoilin "Isä, mä tahdon kotiin. Ota mut jo kotiin!" Mitään ei tapahtunu. Ei sieltä tullu autoja. Ja vaikka oliski tullu, ne olis ehtiny pysähtyy hyvin.. Mutta mä toivoin, että Jumala lähettää jonkun ajamaan mun päälle. Oikeestaan toivoin, että Jeesus tulee hakemaan mut siitä. Sit ku mä tulin kotiin, menin partsille kattoo sitä kohtaa mihin voisin hirttäytyy, jos olis joku köysi.

Mul oli niin paha olo, et mun oli pakko viiltää. Pari ihan pienenpientä pinta naarmua. Ja heti helpotti olo.

Oon paska, kiitti ja moi