Lomille

Pääsen joululomille huomisesta torstaihin. Jee! Onneks. En kestä täällä oloa

Ps. Mul on ikävä v:tä. Kui me ei voitu tavata eri merkeis. Voitais olla ystäviä

Kulissit romahdusvaarassa

Oon ollu tän päivän lomilla. On ollu super raskas päivä mutta on pakko hymyillä..  en haluu kuntsarille. Mul on ollu tosi vaikee olo ja ei ollu tarvittaviikaan mukana. Olisin halunnu niitä mukaan osastolta mut en voinu koska en oo varma et tietääkö äiti et käytän taas temestaa. Ku se ei tykkää noista bentsoista. Niinku en määkään...

Oon saanu hyvin esitettyy ilosta vaikka tää onki vitun raskasta. Me käytiin sisarusten kesken syömäs ja talo tarjos shotit. Mul jäi viinan himo sen jälkeen. No make lähti siit sit kotiin ja me siskokset mentiin viel baariin. Tilasin yhen minttukaakaon ja se kysy et otanko 2 vai 4 senttii viinaa. No tietenki 4. Join sen ja nous mukavasti päähän. Teki mieli tilata lisää mut sit muistin et lupasin hoitaja v:lle että koitan vähentää sitä viinan käyttöä. Niinpä mun juomiset jäi siihen.

Siel baaris oli tosi pelottavaa. Mua ahdisti koko ajan ja olisin halunnu lähtee pois sieltä mut en halunnu pilata muiden iloa. Sitä paitsi mihin mä olisin sieltä yksin päässy. En olis uskaltanu mennä kymment metrii kauemmas siskoista. Mä yritin pärjätä..

Koko päivän on pyöriny viiltely päässä mut en oo viiilelly. Ei mul oikeen oo mitään millä viillellä.. vituttaa. Tekis mieli mennä tyhjentää lääkekaappi. Mut en mä viitti. Vittu...

Viel pitäis huomiseen iltaan asti jaksaa esittää perheelle. Sit takas osastolle jossa toki pitää myös jaksaa esittää. Mut perheelle esittäminen on rankempaa ku ne tuntee mut niin hyvin että pienikin virhe voi paljastaa. En halua kuntsarille

Pakko hymyillä

Pääsen huomen lomille. Oon pe-la. Vähän jännittää ku on kaikkee terävää saatavilla. Vaikka mitä väliä sillä on vaikka viiltelisinki. Mun keho, mun päätös. Tosin, meen porukoille ja siel se on vähän hankalampaa.. Ja voihan olla et siel on niin hyvä olo et ei tee ees mieli.

Pääsen todennäköisesti jo maanantaina kokonaan pois. Pakko päästä koska en oo menossa kuntsarille. Jos joudun sinne ni en sieltä enää elävänä lähde. En tiiä oonko vielä valmis lähtemään mut pakko mikä pakko.

Tänään päiväl ku olin v:n kanssa ulkona, päässä pyöri vaan et haluun pois. Yritin hymyillä mut v näki mun läpi. En kuitenkaan aio tappaa itteeni vaikka toivonki kuolemaa. Enkä vois tehä sitä v:n ollessa musta vastuussa. Mietin vaan kuin pahalta se tuntuis v:sta jos niin tapahtuis. En haluu v:lle mitään pahaa. Se on liian hyvä ihminen.

Gotta smile so they dont know it hurts.

Ihanaa olla kotona! Vaikka onki sellanen yleinen pikku ahdistus koko ajan. Mut kyl mä pärjään tän kanssa. Ei se oo semmonen ahdistus, et tarvii viillellä tai mitään muuta semmosta. Oon oikeestaan melko onnellinen täällä kotona. Tekemistäki riittää, ei oo siis pakko olla koneella 24/7,, niin ku osastolla, ku siel ei kerta kaikkiaan ole mitään tekemistä!

Pakkohoito jatkuu toistaiseksi

Tänään oli se kauan odotettu hone. En päässy kotiin, mut jäi semmonen maku et ens viikolla pääsisin ehkä, jos menee tää viikko hyvin. Honessa oli tosi hyvä tunnelma ja siel vitsailtiinki jopa :) Äiti ja Krisse oli siel mukana.  Saatiin jopa siitä puhuttuu, et en oo yhteisis tilois, koska muut puhuu viiltelystä, tai siis jotkut tietyt. Lääkärillä oli siitä jo tieto ennen ku mä olin kertonu. Olikohan hoitajat kuullu, ku ne on puhunu, vai häiritseeköhän se jotain muutaki niin paljon, et on kertonu hoitajille.... Paha sanoo..

Pääsen huomenna lomille ja saan olla jopa yhden yön kotona. Ku perjantai aamuna on sedän vaimon hautajaiset.

Vieläkö pakkohoito jatkuu?

Huomenna on hone. Toivon niin kovin, et pääsisin pois täältä sairaaasta. Kotiin, ihanaan kotiin. Oon niin kypsä tähän täällä olemiseen ja kaikkeen mitä täällä on. Ja mitä ei ole. Toivottavasti pääsen ainaki lomille jo torstaina, ku perjantaina on sedän vaimon hautajaiset.

Voisin niin alottaa käymään psykoosi päiväyksikössä. En ees tarvii enää kokopäivästä hoitoa. Ja mun mielestä pakkohoidon kriteerit ei täyty enää.. En oo viillellykkään pitkään aikaan. Enkä muutenkaa totellu ääniä. Mul on jo turvallinen olo niitten kanssa. Eli pystyn elää harhojen kanssa. Paitsi kosketusharhat, mut ne ei varmaan mee pois millään lääkkellä tai millään.. Musta tuntuu et ne menee pois vaan jos niistä saa sanottua.
Tai en tiiä... Auttaaks serenase niihin... Vittu ku taas niin selkeetä tekstiä.

Pääasia nyt täs tekstissä on se, et mieestäni oon valmis menemään kotiin vaikka tänään. En tarvii enää kokopäivästä sairaala hoitoa. Mä vaan passivoidun täällä. Ääh tä on niin perseestä. Yks asia joka on sata prosenttisen varma, on se et jos ei tarttee olla pakkohoidossa, ni mä pakkaan kamat ja häippäsen. En siis todellakaan oo jäämäs vapaaehtoseen hoitoon.. EN TODELLAKAAN! Vaikee uskoo, et oon ollu nuorten ossalla 4kk vapaaehtosesti(tai no se muuttu kesken kaiken pakkohoidoks, ku jouduin lepareihin) Mut 4kk! Eli viel puolet lisää tähän?! No way!

Nappiin menneet lomat :)

Olin eilen koko päivän kotilomilla ja meni tooosi hyvin!! Mä en tarvinnu ees tarvittavia ollenkaan. Tos äskön ku hain aamu lääkkeet, ni se hoitaja siellä kysy mun lomista ja ku kerroin etten tarvinnu tarvittavii, ni se sano "Se on parantumisen merkki" :) ihanaa, ehkä mä sittenki oon parantumassa! Siit tuli hyvä olo. Mul on hone keskiviikkona, ni ehkä mä pääsen sit pois! Krisse käski ottaa pienemmän tavotteen, ni ei ssit tuu niin suurta pettymystä, jos en pääsekkään pois. Ja tottahan se on, että en mä yhden päivän perusteella ppääse pois.... Mut onko niillä toisaalta mitään syytä pitää mua pakkohoidossa enää?

Raha-asiat on ihan perseellään... En saa mistään rahaa tällä hetkellä, ku sairaslomaa on ollu niin kauan, etten saa enää sairauspäivärahaa.. Seuraavaks tuleeki sit kuntoutustuki, ei eläke... Aika sairasta et 20-vuotias on eläkkeellä.. Mut tosiaan, en saa sitäkään ennen joulukuuta ja sairaalalaskut maksamatta. En tiiä mitä mä teen. Sossultaki sain vaan puolet siihen sairaalalaskuun.. Eli 200 euroo pitäis muka taikoo ilmasta :(

Meen tänään naapurille leikkauttamaan hiukset. Meinaan sanoo sille vaan et saa vapaat kädet, mut haluun suuren muutoksen entiseen.. Mul on aika kamalas kunnos tukka. En muista millon viimeks oon käyny leikkauttamassa tukan.

Harder than yesterday

Paska olo.. Siis todellakin paska olo. Tekis niin  kovin mieli viiltää ranteet auki ja kuolla hitaasti. Mä oon niin täynnä tätä elämää. Mut sais tappaa pois. Mä haluun kotiin täältä. Mut en pärjää kotona… Oon umpikujassa. Ei tartte ku miettii kotona olemista niin alkaa ahdistaa. Ja täällä olo ahdistaa. Varsinki nyt ku ei pysty ollenkaa olee yhteisis tiloissa, ku Henni on täällä. Sen mukana tuli jostain syystä jatkuviksi puheen aiheiksi viiltely ja viiltely keinot ja tavat. Jonna ja Katja on tietty mukana niissä keskusteluissa. Mul tulee siit vaan pahaolo ja pakko siks pysyy omas huoneessa. Tulee mieleen ihan joku nuoriso-osasto ku ainoot puheen aiheet on viiltely ja ryyppääminen… Ja keskustelijat on siis jotain 40-50 vuotiaita

Eilinen iltaloma meni päin persettä. Mä muka menin kuoroonki ja piti tulla keskenkaiken pois, ku alko ahdistaa ja aloin tuntee kosketusharhoja ympäri kehoo. Lähinnä reisien sisä pinnassa. Se on niin oksettava tunne. Mielummin otan vaikka näköharhoja, mut nää kosketusharhat sais loppuu... Lääkkeistäkään ei oo ollu mitään hhyötyä... Tai en oo varma, et onko nää kuitenki ehkä vähentyny nää harhat..

Tekee mieli kirjottaa mut en jaksa. Halusin pelata ds:llä, mut ei kiinnosta. Mikään ei oikeen huvita. Mistään en saa enää nautinnon tunnetta. Paitsi jos olisin kotona ni olis Nelli(koirani), se huvittais kyllä. Ja jaksaisin sitä. Mut ku eiiii, osastolle ja pää täyteen lääkettä,, ni ajatukset pysyy kasas tai jotain sinne päin.

Mul on keskiviikkoa hoitoneuvottelu. Saas nähä pääsenkö pois ja päiväyksikölle. Se olis ihan vitun jees. Kattoo nyt kuin käy.

If you don't see, close your eyes,,...

Pääsen huomen kuoroharkkoihin piiiiitkästäaikaa :) Lääkäri oli oikeen sanonu, et se tekee hyvää mulle ja et se on tosi hyvä juttu.

Olin eilen illalla kotilomilla. Meni muuten hyvin, mut parissa kohtaa ahdisti semmosta 1-10 asteikolla 8-9 luokkaa. Ekalla kerralla otin tarvittavat, mut tokas kohas en viittiny, vaik olis ehkä tarvinnu. Mä en halunnu olla ilonpilaaja, ni kestin sit sen ja se meni ohi onneks.. Illalla osastolla se palas takas ja sit oli pakko ottaa tarvittavat.. Eli ei ollu hyvä juttu jättää ottamatta, sillon ku tarvitsi.

Tänään en oo viel tarvinnu mitään tarvittavia ja tarkotus olis sinnitellä huomiseen nnäin. Varmuuden vuoksi, ettei ne sit sano, et en saakkaa mennä kuoroharkkoihin. Nyt ei oo ollu toistaseks viel tarvettakaan, mut päivä on vasta puolessa välissä..

Oon alkanu tuntee itteni täysin ulkopuoliseks sen jälkeen ku yks potilas joka oli jo kerrran potkittu ulos ku se oli kännis ollu, ni se tuli takas. Nimi vaikka Henni.(nimi siis muutettu)... Jonna ja Katja hengaa koko ajan Hennin kanssa ja mä oon yksin. Ku ne puhuu a) sellasist asioista joista en ymmärrä mitään, koska ne ei oo mulle ajankohtasia, tai oikeesti en vaan tajuu ja b) sellasist asioista, joista mä ahdistun, esim viiltely ja semmoset... Ja onhan täällä toki muitaki ihmisiä, mut loput on huoneissaan.......

Lost

Tosi kiva.. En välttis pääse sunnuntaina kotilomille, edes illaks.. Oon liian epätasapainonen muka. Vaan koska eilinen meni niin huonosti. Itkin koko illan ja olisin halunnu kuolla. Mut mä sain tarvittavat kaks kertaa ja toka satsi autto vaasta. Oli kyllä järkyttävä olo, mut en tehny mitään tyhmää... Jos ne meinaa pitää ua täällä  niin kauan et kaikki paniikkikohtaukset ja ahdistukset on menny pois, ni mun kandee varmaan raahata oma sänky ja teevee tänne. Kyl siin sen verran monta vuotta menee, et ei nää sairaala olo suhteeet enää toimi mulle.

Mä tiiän et oon outo, mut mulla on vieläki ikävä terapeutti S:ssää. En varmaan nää sitä enää koskaan. S olis osannu auttaa mua eilen paljon paremmin ku nää hoitajat täällä. Ja ilman mitään tarvittavia.... Oikeestaan S oli ainoo joka osas auttaa mua oikein niissä tilanteissa ku oon katoamaisillani. Se osas auttaa ankkuroitumisessa.

Oon muutenki ajatellu Dkt:tä lähi päivinä. Oon saanu yös toisten potilaitten ongelmiin ängettyy dkt oppeja. Hyvä kiertämään. Se on ihan hyvä juttu. :)

Kohta on käsityö kerho.. Joten moikka!

käsityöryhmään?!

En sitte päässykkään lomille, tälläkään viikolla. En edes päivälomalle, koska olin sanonu hoitajalle, et mun tekis mieli hajottaa peili ja viiltää ranteet auki ja kuolla pois. Sanoin sen, koska siinä tilanteessa se olis voinu vaikka tapahtua, oli niin pahat harhat ja flashbackit.  Eilen sitte tietty harmitti ja vitutti et olin menny sanomaan sen.. Mut siinä tilanteessa se oli pakko.. Mun pitäis vaan hyväksyä se.

Tänään on sitte tuomion päivä, eli hone... Saas nähä jatkuuko pakkohoito, vai siirretääks mut johonki. Kerron sen tänne heti honen jälkeen. Vähänks mua jännittää--


Nyt meen sit johonki käsityöryhmään vähän tsekkailee, et mitä siel tehään.. Aika naurettavaa, et mä oon semmoseenki suostunu

Jeeeeee!!! :)

Jee! saan vaihtaa osastoa! pääsen takas mielikselle! :) oon niin ilonen.. Tästä alkaa selvästi ylämäki! Ja pääsen illalla käymään kotona :) oon niiiiiiin ilonen näistä kahesta pienestä asiasta.

Ei kotilomia, mut ehkä osaston vaihto!

Tapasin tänään lääkärin. Me juteltiin kaikenlaista. Se kyseli mun voinnista ja mä valehtelin vähän. En kauheesti mut vähän. Ihan vaan siks et pääsen takasi mielialahäiriöiden osastolle. Mä pääsenki sinne jos menee hyvin viikonloppu ja jos siel on tilaa. En pääse lomille vielä ennen maanantaita ainakaan. Se on kyl tosi ärsyttävää, mut ei voi mitään, mä yritin kaikkeni, mut lääkäri oli sitä mieltä, et liian vähän aikaa menny hyvin(eli siis "ilman" harhoja). Puhuttiin kans siitä et mä voisin mennä osastojakson jälkeen psykoosipäiväyksikköön jos siel on tilaa sillon ku pääsen pois. Se olis tosi kiva juttu, siel oli nimittäin kaiken kaikkiaan tosi kivaa. Ja siitä oli mulle hyötyä. Sen neljän kuukauden jälkeen mä olin kuin toinen ihminen. Ja mähän voisin käydä siellä, vaikka kävisin kouluuki, koska mul on kouluu vaan ilta aikaan.

Mul on ollu aika hankala päivä tänään. On itkettäny koko päivän. Mut se johtuu ihan vaan koti-ikävästä. Paitsi siin hetkes ku piti pakosta mennä päiväkahville(ku tääl on joku sellanen et perjantaina kaikki hoitajat ja potilaat menee yhes siihen pieneen ruokailutilaan kahville) Kolme erii hoitajaa tuli hakee mua. Kahelle ekalle sanoin, etten tuu. Kolmas sit vähänniinku pakotti mut menee, ni menin. (vaikka en ees juo kahvia). Istuin hetken siellä kauheessa mölyssä. Tuntu et niit ihmisii oli joku sata, ku kauhee meteli. Mua ahdisti ihan hirveesti. Ja sit lähdin itkien pois siiitä. Kukaan ei onneks huomannu tai tullu sanomaan mitään siitä. Menin omaan huoneeseen. Oon keksiny yhen rauhottavan jutun, nimittäin tommonen kertakäyttömuki(ja juu olen käyttänyt rikkinäistä sellaista viiltelyyn epätoivosena hetkenä) Mut tää on rakentavampaa, nnimittäin sen puristelu. Siitä tulee ihana ääni ja se tuntuu mukavalta ja on kivaa. Kannattaa kokeilla. Ja puhun nyt nimen omaan muovimukista.

Äiti tulee onneks käymään tänään. Se tuo mulle suklaata ja pepsi maxia <3 jee="jee" p="p">

k18 tekstiä

Nyt on niin kauhee olo. Ahdistaaahdistaaahdistaaaaaa. Mä olisin halunnu tänään kotilomille, mut vittu vitun vittuläääkäri ei ehtiny vastaanottamaan mua ollenkaan tänään. Ni en sit päässy. Tääl psykoosiosastolla on tosi vittumaiset hoitajat. Ne on kauheen välinpitämättömän olosii. Sain sentään tarvittavat ahdistukseen tänään. Kukaan ei vaan tiiä, et ahdistus johtuu täällä olemisesta.

Mä en enää kerro jos oon kokenu jotain harhoja.. Siks et pääsen mahd nopeesti tonne toiselle osastolle takasin. Siel oli muutama ihana hoitaja ja loputki oli siedettäviä. Paitsi se yks vanhus joka on varmaan ollu tääl töissä jo sillon ku kaikki potilaat , riippumatta siitä oliko masentuneita vai vaikka skitsofrenikkoja, pidettiin pakkopaidoissa sidottuna sänkyyn koko päiväks... Ei millään pahalla.... Ja tuol mielialahäiriöisten osastolla ei oo näin levotonta. Tääl mun ja mun huonekaverin huoneessa ravaa yks mies potilas jatkuvasti. Se on inhottavaa. Mä sanoin siitä hoitajalle. Saas nähä tuleeko muutosta siihen.

HUOM! EI KANNATA JATKAA LUKEMISTA TÄSTÄ ETEENPÄIN K18!!!

Mun mielessä kiertää paljon paskaa tällä hetkellä. Eilen oli kauheita flashbackeja, tänään vähän lievempiä, mut jotenki kuitenki tositosi ahdistavia. Mul pyörii päässä kaks kohtaa siitä hetkestä ku se mies raiskas mut. Se ku se avas mun reidet väkisin(mul oli lonkka tosi pitkään kipee ton takii) ja toinen kohta oli se ku se käski mun runkata sitä ja mun piti kädellä koskee sen inhottavaan elimeen. Noi kaks päälimmäisenä, mut sit myös se itse raiskaus. Se oli tosi kivuliasta ja en pystyny kävelee kunnolla viikkoon ku mua sattu sinne niin paljon. Ja se haju.. Se oli sekotus mun dödöä ja sen miehen hikeä. Mul tulee oksennus kurkkuun ainaku haistan sen dödön hajun nykyään. Voitte uskoo et heitin sen dödön roskiin heti ton jälkeen. Inhottavaa ooli myös se ku sen jäkeen ku se oli hoitanu homman kotiin ni se otti mut sen kainaloon ja siinä me sit maattiin, vierekkäin, puoli alastomana. Mä itkin. Mua pelotti et se haluis kohta uudelleen, mut onneks se oli sen verran vanha mies, et sil ei kunto riittäny. Sit ku se päästi mut pois siitä, ni sovittiin et se soittaa mulle taksin.. Ja sit me mentiin yhessä taksilla takas sinne baariin mist oltiin tultukki. Ja se lähti kotiin ja mä menin ettimään Krisseä.

Mul pyörii päässä myös lapsuusajan kokemuksia. Mä haistan välillä sen miehen(mun isän isän) hien. En tiiä, onko se joku harha vai haiseeko joku meijän perheessä sille samalle. Mä muistan vaan pätkiä siitä hyväkskäytöstä. Muistan sen, ku se laitto elimensä mun housun sisään. Muistan mitkä housut mulla oli sillon jalassa. YÖK! Mua alko just kuvottaa. Pelkkä ajatus siitä. Muistan sen ku se laitto sormen suunsa eteen ja hyssytteli(ei puhuttu samaa kieltä,ku se on egyptiläinen). Se tarkotti sitä et en saa kertoo kellekkään. Niin mä sen ymmärsin. Ja sillon ku sitä hyväkskäyttöö tapahtu ni geddu(kreikaks isoisä) hymyili ja anto mun ymmärtää et se on kivaa ja ihan normaalia. Ja sit ku geddu jäi kiinni teoistaan, ni se katse. Se oli niin vihanen. Mä en ikinä ikinä unohda sitä katsetta. Ja se osotti mua sormella ja laitto sen jälkeen sormen taas suun eteen ja hyssytteli. Mä olin sillon niin pieni että en tajunnu et se oli tehny väärin, en minä. Joten mulle jäi syyllinen olo siitä. Mä olin menny kertomaan salaisuuden eteenpäin. Pettänyt luottamuksen. Ja kukaan ei koskaan korjannu sitä mulle. Tajusin ite kyllä sitte myöhemmin koulu iässä, että se oli tehny väärin mua kohtaan. Ja se et se tuli ilmi oli hyvä asia..

Taas kauheen sekavaa tekstiä.Sori.. Mut joo.. nyt on jo parempi olo. (kävin siis täs välis syömässäki) Äiti tulee jossain vaiheessa käymään täällä.. Vois yrittää vaikka nukkuu siihen saakka ni menis aika nopeemmin... Ja sori siitäki et tuli tämmänen kilometri postaus. Sainpahan pois mielestä vähän asioita...

Kiitos

Pakkohoito jatkuu vieläkin...

Tänään oli hone... Sain kuulla et joudun olee sairaalas viel ainakin 3 viikkoa. Vittu! Mä haluun kotiin. Joudun siks jäämään ku mulla tulee joku uus lääke noitten vanhojen tilalle. Leponex. Se on kuullemma tehokkain psykoosi lääke mitä on. Mä sanoin ensin etten halua sitä, siinä toivossa et mun ei tarvis jäädä osastolle enää, mut lääkäri sano, et voin joutuu olee viel monta kuukautta jos tilanne ei muutu mihinkään, ni mä sit aattelin et on järkevintä mielummin ottaa toi lääke sit jos joka tapaukses joutuisin olemaan sen 3 viikkoo.

Honessa puhuttiin aika paljon mun harhoista. Sit ku alettiin puhuu kosketusharhoista ni mua alko hävettää. Lääkäri kysys mimmosii ne on. Mä kerroin: Ne on sellasiii, et tuntuu et joku yrittää avata reisii ja sellasiii et tuntuu et joku makaa mun päällä tai et joku yrittää repii peittoo pois. Ja semmosii... Sit se lääkäri sano "eli tommosii seksuaallisia" ja sit se kysy et oonko joutunu raiskauksen uhriks. Hävetti niiiin paljon. Siinä tilanteessa oli mun ja lääkärin lisäks yks hoitaja L ja opiskelija K ja äiti ja sisko Krisse. Mua hävetti siis ihan vitusti myöntää se siinä. Katoin alas päin ja vastasin "joo". Lääkäri kysy millon ja mä vastasin "joku pari vuotta sitten". Lääkäri kysy et oonko tehny rikosilmotuksen ja ku mä sanoin etten oo ni se rupes kyselee et miks "Se on rikos joka on tehty sulle" Mua itketti ja hävetti... Puhuu miehen kanssa siitä. Se oli inhottavaa.

Eilen ku olin kotilomilla, ni toin sieltä terän mukana ku äänet käski. Sitte viiltelin osastolla. Terä oli niin pieni ettei sillä saanu oikeen tehtyy kunnon viiltoja ja mä kuulin koko ajan "Syvemmälle syvemmälle syvemmällle..."  Yhestä tuli sit tosi tosi syvä viilto. Se olis varmaan oikeesti pitäny tikata mut noi laitto siiihen vaan vähän perhosteippiä. Ei se sillä pysy kiinni mut ihan sama... Se nainen olis halunnu lähettää mut TK:hon tikattavaks mut mies oli sitä miieltä et ne perhosteipit riitti. Tän jutun takii en sit pääse ainakaan viikkoon lomille ja uloski vaan hoitajan kanssa. Ei edes perheen kanssa saa mennä ulos sairaalan alueelle ilman hoitajaa.. Oma vika.

Sit viel yks juttu mikä mua harmittaa vielki, terapeutti S. Mun yks kaveri alkaa nyt tapailee sitä ja se on kans yli 18v. Mua vituttaa niin paljon.. Oon niin kateellinen. Miks S ei voi olla mun terapeutti. Mä aloin ragettaa sille mun kaverille ku se kerto et alkaa tapailee S:ssää. Sanoin, et mä oon just yrittämäs päästä yli siitä ja sit se kaveri tulee ja kertoo tommosta. :( olin niin surullinen.. Try to fucking forget her, you stupido!

Let me out

Mun huoneeseen tuli joku uus nainen. Ärsyttävää. Olin jo niin tottunu tähän yksin oloon. Noh... cant help. Se on sitä paitsi outo. Ku hoitaja kysy et: "onko sulla ihan normaali ruokavalio" ni se sano: "Joo, aika normaali, paitsi et atoositon, ja kaikki pitää olla nestemäisenä ja ei mausteita ollenkaan. Ja en voi syödä melkeen mitään hedelmiä" Juu tosi normaali ruokavalio, ihan perus...

Edellis päivä oli aika vaikee.. Hain kaks kertaa tarvittaviii ja sorruin viiltelee jollain nuppineulalla jonka otin ilmotustaululta. Jäin kiinni ja yhtäkkii mun huone oli täynnä hoitajii ja jotain tapahtu en oo varma et mitä.. oli sen verran huono olo, et en muista siit nyt jälkeen päin.

Eilen oli semi ok päivä. Hain vaan yhen kerran tarvittavia harhoihin. Ne puhus et se serenase tai mikä vittu olikaan tulis mun lääkelistalle. Mut siit pitää puhuu lääkärin kanssa. Ja lääkärillä ei oo aikaa, ku koko sairaalas on tällä hetkellä vaan yks lääkäri ja mä oon vissiin viimesenä sen listoilla. Mä vähän ragesin noille hoitajille ku mua vitutti niin suunnattomasti tää koko tilanne.
1. Onko niillä ylipäänsä oikeutta pitää mua pakkohoidossa enää
2. Millon on hone
3. Pitääkö lääkkeisiin tehä jotain muutoksii (esim. serenase listalle)
4. Millon pääsen lomille
5. Millon saan ulkoiluluvat

Voisin jatkaa listaa vieläkin mut noi nyt päällimmäisenä mielessä. Tä on perseestä ja tä ei etene mihinkään ilman lääkäriä. Mä aattelin ehdottaa lääkärille (jos mä nyt joskus viel tuun sen näkemään) et jos saisin mennä sinne psykoosipäiväyksikköön joksiki aikaa. Koska en oo koko päiväissairaalahoidon tarpeessa, mut tarviin joka päivälle hoitoa... Kai oon muistanu mainita jo et tä on perseestä!!! Jos olis terapeutti S ni se varmaan osais tai ainaki haluis yrittää auttaa mua täs tilanteessa. KU TÄÄ JUNNAA PAIKALLAAN! Se sais jotain aikaan... mutku ei oo enää... ei oo koita nyt jo tajuta et se hoitosuhde on ohi.. :(

Oon nyt ollu tääl jo kolme viikkoo?! vai kaks, en oo varma ees enää... vittu haluun pois täältä... Tekis mieli alkaa valehtelee et kaikki on hyvin ni pääsis pois täältä................ ebuwiudwebiuwoweoe yhhyyy