Biisi + höpinää

Biisi raiskaajan näkökulmasta:

Mul on taas alkanu pyörii päässä se raiskaus.. Aattelin et olisin jo päässy yli siitä, mut ei.. :( En varmaan koskaan pääse yli siitä. Se on vaan liian iso pala purtavaksi. Mä näin sen miehen tänään taas. Koko maailma pysähty ympärillä. Tuntu et oltais oltu tunteja siinä tilanteessa, vaikka oikeesti mentiin vaan autolla ohi siitä.

Mul on jotenki ollu nyt tosi hankala päivä.. tai pari päivää.. ei oo oikeen kiinnostanu tehä mitään ja on ahistanu. Mut tää on nnnyt vaan. Kyl se menee taas ohi pian....

Mun kaveri A on vissiin tulos meille yöks pe-la. Katotaan kauhuleffoja ja mässäillään :) Toivottavasti tulee kivaa :)

Hammas parka

Tuntuu et kaikki menee pieleen.. Tietsikan näyttö paskoo(kaikki mustat kohdat näkyy punasena -.-) VituttaaKKO?! Ja mun hammas lohkes, vaikka just kävin hoidattamassa sen ja siihen laitettiin väliaikanen paikka. Ja mun toinen korva ollu maanantaista lähtien lukossa. Kävin tänään hoitajalla puhdistuttamassa sen. Se tuntu oudlta, ku sinne laitettiin kauheella paineella vettä.

Olin eilen kuorossa. Ahdisti niiiin kovin. Meinasin jo lähtee menemään, mut sit päätin , et minähän en lähe mihinkään ennenku kuoro loppuu. Ja niin mä sit istuin ja koitin laulaa koko sen puoltoista tuntii. Mun teki niin mieli viiltää. Mut en aijo enää koskaan. Oon päässy näin pitkälle ilman, joten ei se tarve voi olla niin suuri. Ku kerran oon pärjänny ilman viiltelyä. Tätä on vaikee selittää... Mut siis yksinkertaistettuna mä voin paremmin, ku sillon ku viiltelin. Oon nyt huomannu sen. Vaikka pahoja oloja, viiltely halua, flash backeja, pelkoja ja ahdistusta tuleekin vielä.

Meen taas hammaslääkärille tänään klo 15 :/

Oon vähän huolissani mun raha tilanteesta. Kuntoutustuki/eläke tuli 7.10 ja sitä on koitettu jatkaa. Outoa, että hakemukset ja b lausunnot sun muut on laitettu jo kesäkuussa ja vieläkin se on käsittelyssä. Soitin sinne ja ne sano, et ne laittaa kiireelliseksi sen. Mut siel on varmaan kaikki kiireellisinä, joten en usko et se auttaa mitään... :/

Puhuttiin eilen psykoterapiassa mun pois muuttaamisesta. Siis omaan kotiin. Yleensä hoitajat/lääkärit painostaa mua muuttamaan pois, mut A ei ikinä. Ja se olin mä joka siitä alotti puhumaan. Mä kerroin, et rakas muuttaa mun kotikaupunkiin EHKÄ ens kesänä. Ja me tod näk muutetaan heti yhteen. Sanoin, et haluun sitä ennen asua yksin, ettei suoraan äitin sylistä M:n syliin. Tarviin sen itsenäistymis vaiheen. Ahdistaa tosin pelkkä ajatuskin muuttamisesta, mut pakko se askel on kuitenki jossain vaiheessa ottaa. Ens keväänä varmaankin..

Mut ei mul muuta. Huomenna äänitykset ja mun pitäis harjotella viel noi biisit. Eli Moikka!

Psykoterapiaa

Oon ollu viime päivät vähän hiljasempi.. En ite ees huomannu enkä tienny syytä, mut mumma ja äiti kumpiki kyselly mun vointia ja ollu huolissaan. Mä huomaan nyt kyl itekkin ja luulen tietäväni syynkin, mut sitä en tänne paljasta.

Meil oli äitin kanssa kiva päivä tänään. Käytiin subissa syömäs kana teriyaci subit ja jutskattiin kaikkee kevyttä :) Mut sitte,,, mä näin "sen miehen". Ei se tainnu olla se, mut se oli ihan samannäkönen. Mul meni hetkeks fiilikset, mut sit tsemppasin äitin takia, ja olo parantukin aika nopeesti. Äiti ei varmaan ees huomannu. Toivottavasti.....

Olin tänään psykoterapiassa. Kerroin mun hyvästä ystävästä, joka joutui/pääsi osastolle. Kerroin, että oon huolissani tästä tyttösestä. Jotenki keskustelu vaihto aihetta ja puhuttiin mun itsemurha ajatuksista(joita ei oo ollu nyt enää puoleen vuoteen). Kerroin, että ekan kerran ku suunnittelin oikeesti itsemurhaa oli kun olin 9-vuotias. Vihasin ja häpesin itteeni sillon. Lapsuuden traumojen  takia... Kannoin mukana syyllisyyden tunota ja häpeää. Kerroin, että ekan kerran sanoin sen ääneen ku olin 11-vuotias ja sain lähetteen lasten psyk.polille. Niihin aikoihin aloitin viiltelyn, mut ei kukaan sitä tienny. Sain mun ekat masennuslääkkeet, ku mul todettiin lapossa syvä masennut. Kerroin myös sen, että ajattelin sillon, että jos mä tapan itteni, ni säästän muut perheenjäsenet itsemurhalta, etenki K:n joka nykyään sairastaa skitsofreniaa. Sanoin myös, et oikeesti luulin sillon , että oon paholaisen lapsi. Toivoin kuolemaa ja olin varmaan vähän psykoottinen.

Sitte puhuttiin mun osastolle joutumisesta ku olin 15-vuotias. A:lla oli omia selityksiä sille, mut mun mielstä mä olin vaan masesntunu ja itsemurhahaluinen. Väsynyt tähän elämään. Kerroin, että sain sillon lääkityksen muuten kohdilleen, mutta musta tuli aggresiivinen. Ei siis fyysisesti mut henkisesti. Ja etenki koulunkäynti oli sillon vaikeeta. Mul epäiltiin sillon myös adhd:ta, mut ne epäilykset meni nopeesti ohi, ku todettiin, että oon entistä ahdiistuneempi adhd lääkkeiden kanssa. Eli mä olin vaan levoton, ku voin niin huonosti. 

Nyt haluisin vaan puhuu rakkaan kanssa. Mul on niin kova ikävä sitä :((

Rakastan

Mä ja M mentiin eilen kihloihin :) Oon niiin onnellinen. M kosi ja mä vastasin myöntävästi. :)

Baari-ilta

Eilen oli A:n synttärit. Tarkotus oli ryypätä aivot pelloille, mut toisin kävi. Olin ostanu viina pullon, jonka korkkasin ja simaisin vähän. Sen jälkeen en pulloon enää koskenu. Baarissa join yhden drinkin ja yhden karpalolonkeron. Äiti soitti kesken illan mulle ja sano, että Krisse oli huolissaan soittanu äitille. Se oli huolissaan mun alkoholin käytöstä. Ja varmaan myös siitä, miten viime baari reissun jälkeen kävi. Mä suutuin Krisselle aluks, mut mä tajusin sit sen, et Krisse oli vaan huolissaan. Sovittiin illalla riidat onneks :)... No äiti oli tosi vihanen ja sano, että humalan hakunen juominen on lapsellista(niinhän se on). Se oli myös huolissaan. Ja oli myös pettynyt, ku mä olin luvannu,että juon vaan vähän. No mä lupasin äiteelle, että en juo paljoo. Ja pidin lupauksen :) Tulin yöks kotiin, vaikka oli tarkotus mennä A:n luokse yöks. Äiti oli tyytyväinen ja niin olin määkin... :) Hauskaa oli! Ilman että olin sen enempää humalassa.

Mä jopa meikkasin ja suoristin hiukset. Viimeks ulos lähdettäessä meikkasin sillon, ku pari vuotta sitte se mies raiskasn mut. En ollu sen jälkeen uskaltanu kaunistaa itteeni, ku pelkäsin , että oon viehättävän näkönen. Vaikka mä oon kyl ruma. Mut en kato haluu antaa semmosta kuvaa, että oon ehostanu itteeni. Miehet luulee, et mä oon niit varten meikannu. Meikkaan ihan itteeni varten. Se oli vähän pelottavaa, mut mä ylitin itteni. 

Me laulettiin karaokee ja mä sain kehuja :) se oli kivaa... Mun kaverin poikaystävä kehu yht H-K:ta ku sillä on tosi hieno ääni, mut lopuks se sano, et mul oli koko illan paras lauluääni. Jossain vaiheessa kaverit meni tanssimaan. Mä en uskaltanu, koska viimeks ku menin tanssii, ni ilta päättyi huonosti. Ne tanssi silleen perset heilutellen ja mä aattelin, et jos mäkin oon tolleen tanssinu, ni se oli mun oma vika, et tulin raiskatuks. Siel oli yks ällö vanha pappa. Se tuli juttelee meijän pöytään. Mä menin ihan paniikkiin. En saanu sanottuu, et paikat oli varattuja. Onneks kaverit sano sit. Mä menin ihan lukkoon.. Mua pelotti ja ahdisti. Mut se meni ohi onneks aika pian.

Nyt mul on vaan semmonen ongelma, et mul on nyt se viina pullo.. mitä mä sil teen. Tiiän, et jos mä säilytän sen ittelläni, ni juon sen joskus. Kaiken kerrallaan... Ottakaa se pullo multa pois! Jooko?

Nää biisithän kertoo musta...

It's the same slice,
Same blade,
The same lie,
Same ol' vein

My weight
My face
My height
My race
I'm a mistake.

My weight
My face
My height
My race
I'm such a disgrace.

You're perfectly flawed
You're perfectly incomplete
Like cracks in the glass
And faded photographs

You're perfectly flawed
You're perfectly incomplete
Let them condemn
Imperfections will keep you unique

Nothing left to lose, just try again
Nothing left to lose, just try again

-----

September,
the first snowflakes have fallen down, from the sky
She's like a helpless child left alone in the dark,
no place to run, no place to hide
except the pain of the cut
she's waiting, just waiting
for the moment to end it all

you were the one, your soul was left alone
sweet angel without love
why all the stars were fading from your sky
when you needed caring there wasn't any time

molested child, abused and tied
to the chains of fear
rejected so many times, no wonder she was shy
i felt so ashamed of my good part
everytime I saw her scars
she hated life and can you blame her after all she had to take

you were the one, your soul was left alone
sweet angel without love
why all the stars were fading from your sky
when you needed caring there wasn't any time

detective, we have a potential witness you should see...

you were the one, your soul was left alone
sweet angel without love
why all the stars were fading from your sky
when you needed caring there wasn't any time

I will make you pray

Mul oli tänään taas CRT. Tehtiin kaikenlaisia tehtäviä. Se on itse asiassa ihan kivaa puuhaa. Paitsi välillä mä katoan tilanteesta ja on vaikea palautua takasin jatkamaan tehtävää. Se on ärsyttävää... Siellä on esimerkiksi semmosia tehtäviä, että on paperilla lukuja ja siitä pitää ympyröidä vaikka parilliset luvut. Pari riviä teen ja yhtäkkiä mä vaan katoon. En saa enää kiinni siitä, mitä pitikään ympyröidä ja joudun palaamaan taaksepäin ja tarkistaa mitä sieltä on ympyröity.

Tehtävien jälkeen mä kerroin hoitaja T:lle, että aion perjantaina ryypätä, ku mennään kaveri porukalla baariin viettämään A:n synttäreitä. Sovittiin, että jätän lääkkeet ottamatta ainakin illalla, ku lääkäri oli viimeksi tehnyt semmosen päätöksen. Ja jos mä vielä viiden jälkeen aamulla juon, niin sitten en ota aamu lääkkeitäkään. Toivottavasti tulee kiva ilta :) Mä jo äitillekkin sanoin, että juon, ni ei tarvitse salaa juoda. Vaikka kyllä mä 21-vuotiaana saan tietty itse päättää, juonko vaiko enkö. Ja mä aion todennäköisesti juoda aika paljon...

CRT:n jälkeen menin ostaa bussi kortin. Seutulipun siis. Se on voimassa 30 päivää ja sillä saa matkustaa niin paljon ku haluaa. Ja pääsen sillä myös isovanhempien luokse, vaikka ne asuu toisessa kunnassa. Se on aika kätevä :). Sen jälkeen ku olin ostanut sen kortin, niin menin bussi pysäkille. En ollut varma, että oliko bussi  jo mennyt, ni  mä kysyin yhdeltä papparaiselta, että onko se mennyt. Siis minä! Minä puhuin tuntemattomalle papparaiselle. Se oli tosi tosi ahdistava kokemus, mutta samalla ehkä askel eteenpäin? No ei se bussi ollut vielä mennyt. Siinä oli odottelemassa myös joku mummo, mutta se  ei kuullut mun kysymystä.

Viikonloppu meni vaihtelevissa merkeissä. Välillä ahdisti tosi kovin ja välillä vähän vähemmän. Koko ajan oli kyllä semmonen pieni ahdistus ja tänään on myös ahdistanu vähän. Mutta mä saan jonkin verran kontrolloitua sitä pahaa oloa. Ei esimerkiksi ole nyt tarvetta ottaa tarvittavia lääkkeitä. Viillellä kyllä tekisi mieli, mutta mä taistelen sitä vastaan. En aio viiltää, en todellakaan.