Salases mini päivitys

....

Kotiin

Pääsin pois osastolta. Oon nyt vanhempien luona ja maanantaina meen omaan kotiin Nellin kanssa. Mul tulee kotihoidosta joka ilta joku antamaan ilta lääkkeet, jotta ne ei jäis väliin ja sit olisin taas pian osasto kunnossa. Mua vähän jännittää, et miten pärjään yksin. Mul on varattuna kriisi paikka osastolla ens torstaihin saakka, jos tuntuu etten pärjää.. Saas nähä miten käy.

Äänet ei oo loppunu. En ees pyyä tarvittavia, koska en haluu osastolle. Jos ne aattelee, et en pärjää ku tarviin tarvittavia lääkkeitä.

Kohta tulee lasku sairaalasta. Saankohan taas seurakunnalta apua sen maksamiseen.

osastolla yhä

Osastolla yhä. Hetken meni jo paremmin mut nyt kaikki kaatu taas niskaan. Tahdon luovuttaa. Ahdistaa liikaa. En kestä tätä viiltämättä. Oon viillelly.. pahastikkin. Suoraan ranteen suonen päälle. Se oli itsemurha yritys. Pieleen mennyt sellainen. Oon yrittäny myös tukehduttaa itteni muovipussilla ja suihkun letkulla kuristaa itteni. Pieleen menny kaikki kerrat. Oon niin paska et en saa itteeni ees hengiltä.

Perjantaina pitäis päästä jo kotiin. En oo kyl läheskään valmis. Mitä teen?

osasto elämää

Paskaa.. pakkolääkitty injektioina. En uskalla syyä ja lääkkeitten ottokin vaikeeta. Haluun vaan kuolla pois. Vein eilen hiuspinnit pois ku äänet käski työntää ne pistorasiaan. Pelastin henkeni.... taas. Kui ees tein niin. I'd be better of dead....

Salases uutta ja pelottavaa

ei näin

Päivystykses venaamas kyytii osastolle :(

:(

Osastosta puhutaan taas

Paskaa, vähän hyvää ja lisää paskaa + salases uutta

Noin kuukauden ajan yö unet ollu 3-5h/yö. Kokeiltiin kaikkee. Ihan elämäntapa muutoksia, kuten ulkoilu, ei illalla liikaa ruokaa, pepsi max pois jne jne. Sit alettiin kokeilee lääkkeitä. ketipinor eka 100mg:sta 200mg. Ja kun sekään ei auttanu ni nostettiin viel 300mg:aan. Kokeilin tenoxii ja viime viikolla torstaina meni kertakaikkiaan yli. En vaan enää kestäny. Olin nukkunu liian vähän. Otin yhteyttä mun omaan hoitajaan. Lääkäri ei ollu enää paikalla, eikä  ollu tulos perjantainakaan, joten T ehdotti et otan melatoniinia. No mä sanoin jo heti et ei se auta. Päätettiin kuitenki kokiella, ku ei ollu muutakaan keinoo tarjolla....

No eihän se auttanu. Maanantaina T oli sit lääkärin kierrolla puhunu asiasta ja sain sit uudeksi lääkkeeksi rivatrilin. Ja hallelujaa! Mä oon nukkunu nyt viikon ajan 10 tunnin yöunia. I-HA-NAA!!

Mutta... Olo ei oo paljoo kohentunut. Täl viikolla mun piti pariin otteeseen mennä vanhempien luokse ahdistuksen ja pahan olon takii. Ahdistus ja äänet on kovina. Ku tapasin T:n perjantaina, kysyin, josko voisin saada tarvittavia. Se lupas kysyy lääkäriltä heti maanantaina. Ku mun on vaikee osallistua kuntoutuskodin ryhmiinki ahdistuksen ja äänien takia. Yksiki kerta ku me grillattiin, ni äänet käski valella itteni sytytysnesteellä ja tuikata itteni tuleen. Sytytysneste oltiin sillon jo viety pois ni en päässy toteuttaa sitä..

Eniten mua ehkä pelottaa se ku kuntoutuskodin työntekijä N oli mun luona kotikäynniillä. N on ihan huippu kiva. Mut niin, se pelotti, ku äänet käski tappaa N:n. Sanoin N:lle et "sun kannattaa varmaan lähteä pois nyt" N ihmetteli ja kysyi, että miksi. "Äänien takia" mä vastasin. N sano: "Mut en mä kuule mitään ääniä, ne on sun päässä... vai käskeeks ne äänet tekee mulle jotain pahaa?" Mä nyökkäsin. N oli ihan kylmänviileä ja sanoi, että ei pelkää mua. Mä saan kyl nykyään tosi hyvin kontrolloitua mun impulseja. Muutenhan mä olisin jo vähintäänkin kuollu. Mut se oli pelottavaa, koska mä olisin oikeesti voinu tappaa sen. Olin sillon ehkä vähän psykoottinen..

Mult otettiin lääkkeet pois. Saan vaan aamu ja iltalääkkeet mukaani. Mun pitää joka päivä (paitsi viikonloppuna) hakee lääkkeet tuolt yhteisistä tiloista. Ja ne ei anna mun viinapulloo takasin. Sekin vituttaa. Olis ihana juua perseet. Yksin. Tähän pahaan oloon. Se auttais.

Mul jopa vihjailtiin osastosta, mut en oo menos sinne enää koskaan!

Sori ku tuli niin pitkä postaus. Oli niin paljon asiaa. Ja enemmänki olisin voinu kirjottaa, mut tuskimpa kukaan lukis tästä pidempää postausta. Eli moikka!