"En haluu, et se mies tunkeutuu mun reviirille" + salaises uutta

Kesä tuli ja meni. En oo kirjotellu pitkiin aikoihin. En oo jaksanu ja ei oo vaan kiinnostanut. Nyt aattelin kertoo taas vähän kuulumisii...

Kesän vietin porukoiden luona. En mitään erityistä tehny. Siivottiin muutava huone äitin loman aikana. Oli suhteellisen iso urakka. Ehdin käymään myös kesäteatterissa ja isovanhempien luona kahden kaverin kanssa. Meil oli tosi kivaa. Pelattiin lautapelei ja kaikkee. Paras peli oli ehdottomasti Harry Potter peli. Olin siinä tosi huono, koska oon nähny ne leffat ehkä kerran. Mut kaverit on nähny ja lukenukki ne useemman kertaa.

Nyt oon taas tääl omas kotona(eli tukiasunnolla). Lähes koko kesä ilman äänii, mut nyt ne on taas alkanu. Kuulen joka ilta "cut,cut,cut..." Ja eilen illalla äänet käski työntää veitsen leivänpaahtimeen. Vittu. Oon onneks kuitenki pystyny selättää äänet ja halut viiltää tai tehä muutakaan itsetuhoista.

Yks asia vaivaa... Ku mun psykoosityöryhmän omahoitaja T(jota nään viikottain) alkaa työskentelee jonku opiskelijan kanssa. Mul ei oo tavallisesti mitään opiskelijoita vastaan, mut tää on mies puolinen, Enhän mä pysty mitään puhuu ku se on paikalla. Ja sitte ku T on raahaamassa sitä jäbää mun kotiin. EN HALUA!

Juttelin psykoterapeutti A:n kanssa asiasta. Sanoin, että en haluu, et se mies tunkeutuu mun reviirille. A nappas tietty heti kiinni noista mun sana valinnoista. "Tiiätkö sä, mistä tä sun tunne johtuu?" Kyl mäkin heti tajusin, et mitä olin sanonu, mut kohautin vaan harteita. "Tä johtuu siitä, et suhun on tunkeuduttu ilman sun lupaa. Sun pitää kuitenki pitää nää kaks asiaa erillään. Ei tää miesopiskelija tunkeudu suhun vaan se tulee käymään sun kotona." jne jne... No joo.. kai ne vähän sekottuu keskenään. En tiiä....

Tänään sain kerrottuu tukiasunnon sijaistyöntekijälle N:lle, et äänet käskee viiltämään. Kerroin, et saan jonkunverran kontroloitua ääniä. Kerroin, et oon ehkä vähän yksinäinen. Vitsi N oli ihana <3 ahdistaa.="" alko="" aloin="" aluksi.="" autto="" en="" et="" hemmin.="" hengitt="" hengityst="" hoitajien="" ihan="" itteeni="" ja="" kaks="" kanssa="" kehotti="" kertaa="" kontrolliin="" lopulta="" m="" me="" menin="" menn="" minenki="" mua="" mut="" my="" n="" nii="" no="" onnistu.="" p="" pelaa="" pelattiin="" rauhallisesti.="" rauhottaa="" saanu="" sano="" se="" siel="" sikana="" sit="" tietoisesti="" tiloihin="" vaik="" voisin="" voitin="" yhteisiin="">
Mut joooo.. sori kilometripostauksesta, mut nyt meen nukkuu. Öitä !

Selkeyttä elämään

Nyt se sit varmistui. Skitsofrenia. En oikeen tiiä vielä enempää, että mikä niistä, mutta vissiin paranoidinen skitsofrenia. Mul oli tänää hoitoneuvottelu, joka oli nimenomaan mun diagnoosin selvittämistä varten. Siel oli mun lisäks lääkäri ja hoitaja T ja toimintaterapeutti J. Olihan se jo odotettavissa, ni ei silleen pelästyny ku lääkäri sano sen sanan.

Mul on jo pitkään yritetty selvittää mun diagnoosia. Oon helpottunu ku tiiän sen nyt. Vaikka ei oo kiva kantaa tämmöstä titteliä mukana. Oonko nyt sit hullu?

Luulin et perheelle kertominen olis ollu pahempi juttu, mut kaikki oli tosi ymmärtäväisiä. Kai nekin oli jo vähän venannu ja ei se niillekkään tullu ihan puskista. Makelle en oo viel kertonu......

päääpyörälläää + salases uutta

Tänään oli pääpyörällä-ryhmä. Se meni ihan hyvin. Sain ahdistuksen ja äänien yli tehtyy kaiken mitä piti, vaikka välil oli vaikee keskittyy. Sain keskittymättömyyden ja ahdistuksen lähes näkymättömäksi, mut ne oli aika ajoinn tosi voimakkaita.

Siel oli tällä kertaa vaan mä ja yks M hoitajien lisäksi. M kerto, et sitä on kiusattu sen koon takia. Mul nousi heti empatiat sitä kohtaan, koska tiiän ite kuin perseestä se on ku missään, edes sairaalassa tai kotona, ei saa olla rauhassa. Teki mieli alkaa puhuu siitä M:n kanssa. Kertoo, et ymmärrän ja et ei kannata välittää, mut en uskaltanu...

Salases blogisssa uusi postuas, nyt meen antaa Nelllille ruoan. moi

Taasko? + salases uutta

Joo... näin taas sen miehen... Oltiin äitin kans kaupas ja se oli siel. Olin just menos hakee mehuu ja äiti meni toiseen suuntaan hakee eläimille ruokaa. Onneks..... en haluu, et äiti tietää kuka se on. No mä olin sit yksin siinä kun näin sen. Se katto mua pitkään. Oli aika lähellä.. Ei moikannu ja hyvä niin. Se meni sit toiseen suuntaan ja mä jäin sinne mehuhyllyille. Hengitys alko tiheentyä. Mua pelotti ihan vitusti. Lähin melkeen juoksee kaupan toiseen päähän ja rukoilin, et se menis vaan pois. Näin sieltä kaukaa, et se oli kassa jonossa. Mä jäin venaa sinne hyllyjen väliin. 

Olin aika pitkään kadoksissa, ku en uskaltanu liikkuu. Sit äiti soitti mulle. "Missä sä oikeen olet?" Mä sain sanottuu suht normaalilla äänellä, et menin hakee suklaata ku teki mieli. Vitut.. olin piilossa. "No missä sä nyt olet?" En ollu lähelläkään karkkihyllyjä. Ne on niin lähel kassaa ja mä en halunnu enää nähä sitä miestä. "No mä oon tääl.... tota tääl ööö... jätskien luona ku meinasin ensin et haluun jätskii mut haluun sittenki suklaata." Valepukki. No me mentiin sit sinne karkkihyllyil yhessä. Mä halusin ostaa aikaa, et se mies olis varmasti hävinny jo pois, parkkipaikaltakin.

Mä sit menin valitsee suklaata. Viivyttelin. "Mitäs mä ostaisin....? hmmm.. enpäs tiedä hmmm" No lopulta päädyin sit äitin hoputtamana ottamaan hopea toffeeta. Sit me mentiin kassalle. Se ei ollu enää siinä. Olin niin helpottunu, mut samalla todella todella ahdistunu, ku olin ylipäänsä nähny sen miehen.

Mentiin sit autoon. Mä varmistin et sitä miestä ei enää näy. Kerroin sit myöhemmin kotoon äitille, et näin sen miehen. Äiti sano, et miks en kertonu äitille kuka se oli. Mä sanoin, että en halunnu, ja että haluun vaan unohtaa koko tapahtuman ja ihmisen. Ku äiti viel kyseli, et kui en kertonu, ni mä sanoin, että en haluu, et äiti joutuu vaikeuksiin.... En tiiä mitä äiti tekis sille, jos näyttäisin äitil kuka se on.

Mut joo.. ei mul kai muuta tänne.. salasessa tosiaan uutta ja silleen

se loppu nyt + salases uutta ja tärkeää

I shouldn't be doing this to myself. Mut en vaan pysty lopettaa. Oon liian heikko.... liian turta..... liian.... jotain. En ees tiiä mitä.

Mä en aio enää koskaan antaa kenenkään miehen satuttaa mua. Millään tavalla. Väkivaltaa on fyysistä mut on myös henkistä. Ne miehet jotka ei oo mua pahal koskenu, on satuttanu mua sanallisesti. Ei enää.. ei kumpaakaan. Se loppus nyt tähän paikkaan.

Edellis päivänä mä kävelin kaupungilla ja mua vastaan tuli kolme ihmistä. Yks nainen ja kaks miestä. Kaikki reilusti yli 30v. Se nainen huusi mulle että "onpas iso maha" Mä loukkaannuin hetkeks mut sit tajusin, et ne oli varmaan kehitysvammasia. Muuta järkevää selitystä en moiselle käytökselle aikuiselta ihmiseltä keksi. Joten jätin sanat omaan arvoonsa. Mut pakko myöntää... kyl se sattu...

Ahdistaa niin paljon, mut terään en tartu + salaises uutta

Mun ihan oma syy. Turhan takia mä tääl parun ja ahdistelen.. Se oli mun syytä. :(

Mutta TE voisitte jättää mut rauhaan. Ne pistää ääniä mun päähän... Te voisitte jättää mut rauhaan ihan kokonaan. En ansaitse tätä paskaa. Vai ansaitsenko sittenkin. Jos mä ansaitsen tän paskan. Ääniä päähän... salaliitto....

Raiskaus oli mun ihan oma syy. Mä ansaitsin sen. Oon ansainnu tän kaiken paskan. Oon paha. Oon niin vitun turha. Oon LUUSERI, se mä oon.

VITTU!

Vitutus + salases mini päivitys

Nyt on kaikki taas huonosti. Ahdistaa, vituttaa, tekee mieli viiltää, itkettää, särkee pää, sattuu mahaan, rahat loppu, raiskaus pyörii mielessä............jne jne

En tiiä mitä tehä. Äänet käskee taas viiltää. Mut en aio.. en enää koskaan. voisivat jo luovuttaa...

Tänään mentiin tukiasunnon porukan kans reissuun. Oli tosi kivaa, kunnes paluumatkalla alko ahdistaa. Kukaan ei onneks huomannu ja onneks se oli tosiaan paluumatkalla. Ei menny koko retki piloille. Huomenna taas reissuun samalla porukalla. Huomen mennään vähän kauemmas. Toivottavasti menee hyvin.

Miks joka paikas koko ajan puhutaan raiskauksesta. Se on niiin ahdistava jo se pelkkä sana. Mua vituttaa kyl suunnattomasti se ku siit munkin tapauksesta puhutaan hyväksikäyttönä(hoitajat puhuu siis) vaikka se oli ihan selkeä ja väkivaltainen raiskaus. Se mies raiskas mut. Mä yritin taistella vastaan, mut en onnistunut. Mä huusin ja itkin, mut kukaan ei tullu auttamaan.

Meen nyt varmaan nukkuu.. Jos saan ees unta ku ahdistaa niin paljon. Ja äänet häiritsee. Tekis mieli vetää noi viinat tuolta kaapista. En kyl viittti ku huomen olis sit krapula ja mä haluun et huominen menee hyvin.