So you think you know me?
torstai 2. joulukuuta 2021
keskiviikko 24. marraskuuta 2021
Ristiriitoja mun pään sisällä
Niin paha olo itteni kanssa. En ees tiiä mitä haluan. Tavallaan haluun nähä mitä tä elämä viel tuo mukanaan. Mut tavallaan haluun jo pois. Oon paha. Pahuus elää minussa. Miks tän pitää olla niin helvetin vaikeeta?? Miks? Eiks mut vois ampuu pois. Haluun pois. Jonnekkin jossa en enää koe olevani paha. Haluun Isän luokse taivaaseen. Tai.. Haluun traumaterapiaan. Ei oo muita vaihtoehtoja.
torstai 18. marraskuuta 2021
M1
Juu.. ei menny ihan suunnitelmien mukaisesti. Maanantain ja tiistain välisenä yönä olin yhteydessä osastolle. Kysyin apua mutta ei ne osannu auttaa mua. En oikeestaan tiiä mitä siinä tapahtui mut yhtäkkiä oli äänet voimakkaina. Sit kattelinkin jo juna-aikatauluja. En oikeen muista mitä kaikkea siin tapahtui mut en enää halunnu osastolle. Mulla on itsemurhakirje mun koneella. Kerroin osaston hoitajalle sen ja koneen salasanan että perhe saa lukee sen..
Sit joku jostain soitti ja jotain kysy että käyttäydynkö asiallisesti jos ambulanssi tulee mun luokse. Vastasin että Joo. Sit ne tuli ja mä avasin oven. En muista paljoa mut muistan että kieltäydyin lähtemästä niitten mukaan. Sit ne sano että jos en lähde ni ne soittaa poliisit paikalle. Sitä en halunnut joten lähdin niitten mukaan.
Matkasta en muista mitään mut sit oltiinki jo sairaalassa. Ja amppari tyypit lähti. Sit mä halusin lähtee pois. Olin harhainen. Yöhoitajat ei päästänyt mua vaikka olin periaatteessa vapaaehtoisesti siellä. Ku ei menty ilmeisesti päivystyksen kautta. Sit tuli päivystävä lääkäri paikalle ja määräs mut m1 sisään osastolle.
Olin siel sit tänäseen saakka. Lyhyt keikka onneks. Ja tästä tietää vaan äiti ja make. Ja silleen saa pysyykkin. Sain tarvittaviin serenase 5mg ja ketipinor 50mg. Ne on nyt auttanut tosi hyvin.
maanantai 15. marraskuuta 2021
En oo varma mitä haluun
En ees oikeesti tiedä enää. Oon niin onnellinen, mutta yhdestä syystä en ole. Haluisin unohtaa sen jutun. Se vie turhan laajan alan mun päästä. En tiiä mitä tehdä sen suhteen. Kai mun on vaan pakko luovuttaa, vaikka en haluis. Halusin niin kovin sitä, mutta ei. Se ei ole totta. Pakko unohtaa. Toistaiseksi. Ehkä joskus se on totta.
Tänään ollu hankala päivä. Ahdistusta, ääniä ja kipua siellä. Se mies tekee sitä mulle telepaattisesti. Oli tänään kotikäynti mutta se meni vähän ohi multa kun ahdisti niin kovin. Onneks rakkaan ääni rauhoittaa. Hän laittoi mulle ääniviestin. En halua että rakkaasta tulee mun omaishoitaja, mutta tänään hän kyllä auttoi mua kun mulla on paha olo. Mä oon raskas lasti kannettavaksi. Toivon sydämeni pohjasta, että tässä ei käy silleen... noh en osaa ees sanoa, että milleen.
Oon syvästi rakastunut. Ja se tuntuu hyvälle!
torstai 11. marraskuuta 2021
Oonko?
En uskalla uskoa.
Mut oon onnellisempi ku koskaan. ❤ mun lähellä on mun maailman tärkeimmät ihmiset ❤ you don't know yet. You will. Soon.
keskiviikko 10. marraskuuta 2021
torstai 4. marraskuuta 2021
Miks et voi olla iloinen mun puolesta?
Kukaan ei vittu tiiä. Ei kukaan. Enkä siis haluukkaan et kukaan tietää. Parempi näin. Mut tarviin apua. Pahasti.
Mun pitää kantaa huonoo omatuntoa siitä että mul on ihana poikaystävä. Koska k-sisko on syvästi kateellinen ja katkera siitä ettei tietyistä syistä johtuen pysty tuomaan kumppaniaan meijän vanhempien luokse ja mä pystyn. Oksettavaa että oma sisko on kateellinen ku mul vittu vihdoinkin menee hyvin. Ainakin päällin puollin.
Mul ei koskaan oo ollut tällasta parisuhdetta jossa oikeesti tunnen todella suurta rakkautta jotain kohtaan. Tä on vaan niin ihanaa!
keskiviikko 3. marraskuuta 2021
Rakas
maanantai 1. marraskuuta 2021
Ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin.
On tää ihan kauheeta. Mut tavallaan ei. Mut huomen pitäs mennä siivoomaan. Ku rakas tulee käymään. Se on ihanaa.
Oon kipee. En päässyt intervallijaksolle. Mut Mut.. Onneks sain puhelin ajan fyssarin kans. Sain vastauksia mun moniin kysymyksiin.
Ja siis poli hoitaja H on ihana. Se vaan on paras. Sil on helppo jutella myös. Ja käytiin kirjastos. Meil vaan on aina niin kivaa.
Mut huomenna. Tai siis mitä? Nyt meni yli mun hilseen. En ymmärrä itteeni. Menee lujaa mutta ei hyvin. Kai. Mut rakastan mun ihanaa poikaystävää.
Onneks mul on ihana perhe. Etenkin make on ollu paljon tukena. Hieno mies. Syy siihen että en ole menettänyt toivoa miehiin. Onko toi lause nyt ihan järkevä? Kai tiiätte mitä tarkoitan.
Kiitos hei.
maanantai 25. lokakuuta 2021
lauantai 16. lokakuuta 2021
keskiviikko 13. lokakuuta 2021
Mikä hätänä?
Onko tosiaan niin että.. eiku mitä mun piti ajatella. En tiiä. Jotenki outoo menoo. Ku huomen pitää mennä aspa talol jakaa lääkkeet ja mua pelottaa ihan vitusti se. Mun on vissii pakko mennä. En tiiä. Mut kai mä meen. Vaikka tuntuukin vaikeelta. Ja siis pitää vaan pystyy lähtee mut ku pelottaa. Jos meen ni varmaan saan voittaja kokemuksia mut toisaalta voi olla että saan myös pettymyksiä jos en pysty olee...
Mä juttelin tänää poli hoitaja H:n kans ja kerroin sille että eniten mua pelottaa siis ihan konkreettisesti se siihen taloon meneminen. En tiiä kui. Ja sit sanoin että mul on niitä pelko paikkoja, kuten yks semmonen taidemuseo ja pahin on varmaan kirjasto. En tiiä mikä niis pelottaa. Mennään H:n kanssa parin viikon päästä vissii käymään kirjastossa. Siedättämässä.
Josta tulikin mieleen K-sisko. Ku sil on paha avaranpaikan kammo. Ei tyyliin uskalla kävellä tien yli ku tulee paniikki oireita. Ja siis mä sanoin sille että mennään H:n kans siedättämään kirjastossa käynnillä. Sit K sano että: "Mitä siedättämistä siinä muka on?" Mä sanoin et: "No mitä siedättämistä tien yli kävelemises on? Meillä on erilaiset pelot." Sit se oli vaan ihan hiljaa..
Mut joo moi! Ja siis joo.. Oli kiva polikäynti!! Puhin vissii enkkuu siel. Ainaki H sano niin. Vastasin vissii äänillle tai jotain en tiiä. Mut hyvin menee. Voisin lentää ja matkustaa ympäri maailman. Ja laulaa jossai isol laval. Se olis aika kivsuu! Moikka
kiskoille, ei niin
Emmä ees haluu vittu. Vai haluunko? En tiiä.. Olis aika mennä, mut en pysty. Helvetti.
Rielu viikon pääst laivalle.
Miks siskot ei haluu jutella mun kans? Oonko niin paska? Ei vasta kysymyksiä. Ihan ku ois nälkä.. Meenkö ottaa jotain syötävää? Leipää? Vaikka kello on 4.37. En vittu tiiä !
Että mitähän vittua?
Niinpä hän ylimielisesti kuvitteli tietävänsä, mistä on kyse. Silmiään aukaisematta. Täysin kuurona. Mikä on totuus? Iskeekö se vasten kasvoja, jos odotan hetken? Vapaudenriistoa, sanon minä. Sitä se vain on. Elämä on kuin peli. Ainoa ero on, että kaikki häviävät siinä lopuksi.
Aapinen oli ensimmäinen kirja, jonka luin. Luin sen kannesta kanteen yhdeltä istumalta monesti ollessani 6-vuotias. Ja kuten tiedetään, aapinen on täynnä äänteitä: a aa a aa. Luin joka ikisen kirjaimen, vaikka se oli täysin turhaa, eihän niistä yksittäisistä kirjaimista tule kokonaisia sanoja, saati sitten tarinoita. Kun olin päättänyt lukea taas aapisen, äännähdysten lukeminen oli kuin pakkomielle. Yhtäkään kirjainta ei saanut jättää väliin. Se tuntui silloin samalta kuin nykyään se, kun luen kirjaa ja jokin ikään kuin pakottaa minua lukemaan sivun viimeisten sanojen kirjaimet yksitellen. Se tuntuu samalla ahdistavalta ja turhauttavalta, mutta pakolta..
Oleellista on kuitenkin se, että mikään ei jatka menoaan niin kuin elämä. Joskus odottaminen on ainoa vaihtoehto, vaikka se tuntuukin välillä hankalalta. Ja vaikka pitäisi eteenpäin porskuttaa, on välillä myös hyvä pysähtyä ja katsoa ympärilleen.
tiistai 12. lokakuuta 2021
vaivaa taas
Uu ii u a aaa. Nukuin viime yönä n. 2 tuntii. NÄÄÄÄINNN! Huono homma ei oo tää lain kai. Oli kotikäytni klo 14.30 vissii. En ees muista enää. Ja syötiin kanaa ja riisiä
Kiitos hei
Huomenta vaikka vastahan mä nukahdin
maanantai 11. lokakuuta 2021
jooo
Jee! Hyvii juttui!
JEE!
sunnuntai 3. lokakuuta 2021
tiistai 28. syyskuuta 2021
Mitä siis?
Intervallii ja nukkumattomuutta
Intervallijakso. Nukuin viime yönä 23-1.30 ja 6-8. Ei ihan huono. Ja en tarvi enempää.
Yksi ihana hoitaja, jonka oon tuntenu joku yli 10 vuotta, jää eläkkeelle. Mua harmittaa. Se on niin kiva. Mut joo.
Eilinen lääkäritapaaminen tääl osastolla meni vähän oudosti. Mä en saanu kii ajatuksista ni puhuin varmaan vähän sekavia. Mut muuten meni hyvin. Kerroin kaikkii hyvii asioita mun elämästä. Ja Y oli tyytyväinen.
torstai 23. syyskuuta 2021
Mit vit?
Huomenta. Nukuin 23-0.30 ja oon ihan pirtee. Perus.. not!
Täs on kaikenlaista meneillään mut sit toisaalta ei mitään. Oon nyt viikon, pari? nukkunu 2-4 tuntia ja se on ollu ihan riittävä määrä. Nyt ahdistaa ja on jotenkin levoton olo. Ei vittu tästä kirjottamisestakaan tuu mitään joten moi. Vaikee keskittyy. Mut kaikki on tosi hyvin. Energiaa riittää ja silleen.
Joo moi!
maanantai 13. syyskuuta 2021
Paljon uusia asioita. Uhka vai mahdollisuus?
perjantai 10. syyskuuta 2021
Helpottunut olo
Nonni. Nyt on taas parempi olo. Sain juteltua yhden asian ulos systeemistä aspan hoitaja J:n kanssa. Ja siis oikeesti. Kivi vierähti sydämeltä kun sain uusia näkökulmia yhteen asiaan. Nukuin niiiin hyvin viime yönä, enkä ees ottanut stilnoctia. Ja tää päivä on ollu semi normaali. Oon taas jaksanu olla sosiaalinen ja naureskella. Eiköhän tää tästä. Vaikkakin on viel yks iso ahdistava asia, mun henkilökohtainen, joka painaa mieltä. Mut sen selvittelyyn tarviin aikaa ja traumaterapiaa. Ainakin mä toivon että terapia auttaa siihen.
Olin tänään polin hoitaja H:lla. Meil oli hauskaa kuten aina. H:kin on tosi ihana, niinku mun kaikki tän hetkiset työntekijät. Jutellaan me siis asiaakin, mutta kyl me aina nauretaankin. Mä alotan scitin jos siihen ryhmään saadaan tarpeeks osallistujia. Aluksi vähän epäröin, että haluunko, mutta siit ryhmäst ei kaiketi oo tulos kauheen iso ja on ainakin kivat vetäjät. Mut kyl mua ahdistaa se ajatus silti. Mut mä nyt sanoin, että osallistun.
Ens viikon tiistaina on joku semmonen palaveri, johon tulee polin H, aspan J, sossu ja äiti. Ja tietty mä. Me ollaan mun luona. Pitäs jaksaa vähän siivota siel. Ja siis joo, puhutaan kaiketi tukihenkilöasiasta ja kuntoutussuunnitelmasta. Mun täytyis uskaltautua liikkumaan kodin ulkopuolellakin. Ilman äitiä meinaan. Tuntuu ahdistavalta, mut kai se on pakko. En mä ikuisesti voi äitissäkään roikkua. Oon mä siis käyny lähikaupas yksinki lähiaikoina ja K-siskon kanssa. Mut esim. uimaan en pysty menee ilman äitiä. Siihenkin on monta syytä.
Sit se traumaterapia-asia. Mä oon siis kattonu niit terapeutteja mut en oo löytäny sopivaa.. Saas nähä kuin senkin asian kanssa käy. Se olis mulle ihan välttämätön. Että pystyis mennä työelämään. Mut mun eläkkeellä olo vaikuttaa asiaan silleen, että en voi hakea kuntoutuspsykoterapiaa vaan sitä vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta ja se sit taas rajaa pois monet monet terapeutit. Vissiin. Tai ainakin se lista kelan sivuil niist terapeuteista on lyhyempi. Siis siin on vaan joku 10 nimee kun kuntoutuspsykoterapeutti listassa oli useampi kymmenen.
Mut joo. Rupeen nyt tsiigailee ens viikon salkkareita cmorelta. Kiitos hei!
sunnuntai 5. syyskuuta 2021
Vittu
Vittu et on taas niin vaikeeta. Ahdistaa ja vituttaa kaikki. Tekis mieli vaan vajota uneen.. vaikka lopullisesti. Vittu. Mitä mä teen? Mul on niin paha olla. Itteni ja monen muun henkilön takia. Mitä mä teen? Haluisin vaan vittu viiltää ranteet auki. Tai jotain.. Pakko vaan yrittää jaksaa. Me mennään huomen äitin kanssa uimaan. Pakko jaksaa pitää kulissit yllä. En haluu et äiti tietää kuin paha olo mul on. Ansaitsen kaiken tän pahan. Koska oon paha. En halua traumaterapiaan. En halua hoitoa enää. En haluu yhtään mitään. Ahdistaa. En halua apua. En haluu mitään.
Ei kukaan ymmärrä. Pakko ryhdistäytyä. Ku se oliski niin helppoa. VITTU! Asioita joita en olis halunnu kuulla. Ja nyt joudun kantaa niitä mukanani.. Kui sen piti kertoa siitä? En voi tehä yhtään mitään asialle.
Helvetti.. Nyt on oikeesti paha olo. En tiiä mitä teen.
Uni
Mä näin viime yönä semmosta unta, et mul oli kotikäynti ja aspan hoitaja M:n piti tulla. Sit mun luokse tuliki kaks ihan vierasta naista, Anne ja Satu. Mä kysyin, et missä M on. Sanoin et kumminkaan se ei enää halua tulla mun luokse kotikäynnil. Sit Anne ja Satu katto mua vähän silleen surullisesti. Sit jompi kumpi sano: "M lähti tänään töistä kotiin kesken päivän." Mä katoin ihmeissäni ja se jatko: "Sil oli tosi paha viiltely jälki kädessä" Sit yhtäkkii mullakin oli kädessä paha viiltely jälki ja Anne ja Satu alko paketoimaan sitä. Mul tuli tosi huono omatunto ku oon luvannu äitil et mä en enää viiltele. Sit mä pelkäsin tosi kovin, että M tekee itsemurhan ja olin tosi huolissani.
Semmonen uni. Oli aika ahdistava. Mut joo.. ahdistaa taas muutenki. Oon niin paha ihminen, että mä ansaitsen tän ahdistuksen. You have no idea. Miks mun piti syntyä. MIKSI?! Sietäisin kuolla.
En ansaitse mitään hyvää. Pahat jutut pyörii pääs. Taas. Toivottavasti M tulee huomen.
lauantai 4. syyskuuta 2021
Sä et ees tiiä
Mä en halua sanoa sitä ääneen. Mä en halua kirjottaa siitä. Mä en vittu halua ees ajatella sitä. Kukaan tässä maailmassa ei tiiä siitä.
Joutaisin romukoppaan
perjantai 3. syyskuuta 2021
Kaikki on niin merkityksetöntä
On siis niin ahdistava olo ollu koko päivän. Yritän puskee sen läpi. En halua tuntea tunnetta, jolla ei oo mitään syytä. Oon siis K-siskon kanssa maalla isovanhempien luona. Luulis että täällä saa vähän rauhoittua ja rentoutua. Mutta ei, ei koska kyse on minusta. Ärsyttää olla minä. Ahdistaa olla minä. Miksi olen minä? Miks en vois olla joku muu. En jaksa näitä mun tunteita, en sitten yhtään.
Mul tuli haava sormeen ja sekös triggeröi. Kaiken tän lisäks. En siis kerta kaikkiaan halua olla minä. Haluan kuolla. Mä oikeesti mietin taas, että mikä vitun itu täs on?? Siis tässä elämässä. Miettikää nyt. Millään ei loppupeleissä oo mitään vitun merkitystä. Me tehään juttuja joista nautitaan, kuten laulaminen mun kohdalla. Mutta miks? Mihin se vaikuttaa pitkäl tähtäimel. Eli oonko valmis näkemään vaivaa, että voin tehdä juttuja hetken mielihyvän takia. Ja siis miks me edes halutaan tuntea sitä mielihyvää? Mitä se mihinkään vaikuttaa. Vaikka koko elämä olis täydellistä, ja aina olis hyvä olla. NI MITÄ VITUN SIT?! Mikä sen tarkoitus on? Ei mee mun jakeluun...
Juu. Mut siis mul menee nyt ihan hyvin, mut silti en tiiä mikä tän kaiken tarkotus on. Äiti aina sanoo, että elämän tarkotus on valmistautua taivaalliseen elämään. Mut mitäs sitte.. Ku ollaan siel taivaassa. Mitä sitten? Mitä niin erityistä siellä tapahtuu et se olis jotenki merktisevää. En tiiä saako kukaan tästä kiinni mut musta tä vaan tuntuu niin turhalta................... Mut helvettiin en halua joutua.
Mua jännittää tää kaikki. Psykologiset tutkimukset, uus diagnoosi, traumaterapia, tukihenkilö, syksy ja talven tulo. Mä siis vihaan talves eniten sitä et en uskalla ajaa autolla. Ja en voi siis niinku erakoituakaan. Pakko ainakin kaupas käydä. Jos se ällötys ei koko ajan tulis jostain esille, oikeesti tai harhana tai että luulin että se oli se, ni mä menisin kävellen. Ei mul ees oo pitkä matka minnekkään, mut kun ei.. Se ei vaan onnistu. Oon luuseri..
Oikeesti. Mä haluun vaan kuolla. Millään ei oo mitään välii.. Kui en vois vaan hävitä pois. Tuntuu oudolta ajatella näin, koska mulla menny nyt niin hyvin. Tunnistan tunteet ja tunnen niitä, hyvät ja toimivat ahdistuksenhallintakeinot, ei viiltelyy tai muutakaan itsenivahingoittamista pitkiin aikoihin, haaveita tulevasta, harhat vähentyny ja neutraalimpeja... jne. Mut jotenki tää vaan tuntuu niin turhalta. TURHALTA!!! Ei mitään merkitystä.
Tää on tätä. Ahdistaa.. On ahdistanu keskiviikosta asti. Mua pelottaa et oon unohtanut jotain. Haluan vaan pois tästä ahdistuksesta. Helpoin tapa olis vaan itsemurha. Mut en halua, vai haluanko? Haluan.
torstai 2. syyskuuta 2021
Diagnoosi?
Ahdistaa niin vitusti taas. Ku tietäis miksi... pitäs ihmetellä oloja mut nyt en kyl tiiä mikä on. On eilisestä asti ollu semmonen levoton ja ahdistunut olo. Jotain mun pitäs tehä. Jotain oon unohtanut. Vai onko se tää syksy. En vittu tiiä.
Koitin eilen kattoo niit psykoterapeutteja mut en löytäny. Mul siis haetaan kaiketi jotain.. en ees muista mikä sen hakemuksen nimi oli. Joku lääkinnällinen vaativa(?) psykoterapia.
Ja lääkäri Y soitti äsken. Pitäs tehä uudelleen psykologiset tutkimukset. En haluis.. Mut kai se on pakko.
Multa vissiin poistettiin skitsofrenia diagnoosi. Mä oonki miettiny et ei oo oikee diagnoosi mulle. Varsinki ku mul ei oo kognition alenemaa. Mut mikä mul sit on?
maanantai 30. elokuuta 2021
Millon taraumaterapiaan?
Intervallijaksolla taas. Tää päivä on menny levätessä. Näin toki lääkäri Y:tä. Lääkitystä kevennetään vielki. Ja puhuttiin traumaterapian alotuksesta. Ilmeisesti en saa kelalta tukea, koska oon pysyvällä eläkkellä, mut Y sano, että voi hakea terapiaa sairaanhoitopiiriltä. En tiiä, miten sen etenee, mut ilmeisesti kuitenki etenee.
Mul on tää mun uus kone mukana osastolla. Oon kirjotellu tekstejä. Nytkin yks teksti kesken. Kirjottaminen on ihanan terapeuttista. Tykkään tästä koneesta! Kiitos tukilinja!
Tääl osastol on yks vittumainen potilas. Onneks se lähtee pois huomenna. Sil on koko ajan jotain sanottavaa. Se ei siis oo ilkee niinku jotku on, mut se on vaan vittumainen ja ärsyttävä. Vähän rauhottuu täällä ilmapiiri ku se häipyy. Onnek se ei oo mun kaa samas huonees!
Syyskuu puolesvälis on verkostopalaveri. Siel jutellaan vissiin tukihenkilöstä ja kartotetaan kuntoutussuunnitelmaa. Sinne tulee mun lisäks äiti, sossu, aspan J, polin H ja ehkä mahdollisesti fyssari ku se oli se joka laitto asian vireille. En kyl tiiä tuleeko fyssari mut se olis ihanaa jos se tulis ku se on niin kiva.
Pikkasen tekis mieli viitlää ku just tol ärsyttäväl potilaalla on kädes tuoreita viilto jälkiä. Se triggeröi. Mun piti aina pitää pitkähihasta ku mul oli tuoreita viiltojälkiä. Ja pidin kans. Oli sitten talvi tai kesä. Koska en halunnu et muil alkaa tekee mieli viiltää. Onneks mul on kumilanka. Sen napsuttelu ranteeseen auttaa hyvin. Se auttaa myös ahdistukseen.
Meil on porukoil järkyttävä riita pääl. Ja siis syy on ihan naurettava. En nyt jaksa avaa tähän sitä, mutta voin sanoa, että syyllinen on, kukapa muukaan kuin meidän ihana, rakastava, (lue: narsistinen) isä... Se vaan osaa olla niin naurettava. Toivottavasti tää tilanne menee pian ohi, niin ku yleensä aina on menny.
Mut joo.. Jatkan ehkä tekstin kirjotteluu jos on inspiraatiota. Hyvää yötä!
sunnuntai 29. elokuuta 2021
Älkää auttako!
Sitä ärrää ei ollu siinä sanassa.
Haistakaa paska! Ihan oikeesti.
Helvetti tappakaa mut. En vittu jaksa enää.
Valheiden verkosto.
Olen paha ja huono ihminen.
perjantai 27. elokuuta 2021
Hyvä päivä
Tänään on ollu hyvä päivä. Nukuin super hyvin viime yönä. Otin illal stilnoctin ja se ilmeisestikin autto. Otin tänäänkin.
Make haki tänään toisen kissan itelleen. Semmonen 4 kuukautinen narttu kissa. Tosi söpö! 💖 Sit kävin hengaamas Maken luona. Meil oli kivaa. Juteltiin kaikenlaista. Sitte Make tuli viel illalla tänne porukoille pelaa shakkii meijän isän kanssa.
Ihana ku silläkin alkaa menee paremmin. Se oli aika pohjalla viel pari viikkoa sitten.. Mä vaan toivon sille kaikkee hyvää. Se on ansainnut sen. Se on niin paljon joutunu näkee ja kokee. Haluisin vaan ottaa sen syliin ja puristaa kovaa. Niinku sillon ku se oli pieni ja sitä sattu. Sillon se kipu oli fyysistä. Nykyään henkistä.
Mut joo.. rupeen kirjottelee yht tekstii ja sit nukkuu. Nighty night!
torstai 26. elokuuta 2021
En odota yötä
Yöt ollu tosi raskaita taas. Heräilen 15 minuutin välein hikisenä ja ahdistuneena. Kauheita painajaisia. Nukuin yhteensä about 4 tuntia viime yönä. Mieluummin niin kuin että ei ollenkaan niinku su-ma yönä. Painajaiset on aikalailla samanlaisia ku aina. Ne on tosi ahdistavia. Mut päivällä on parempi olla. Tänäänki kotikäynnil pelattiin korttia aspan hoitaja J:n kanssa. Ja se oli kivaa.
Mun pitäis jossain kohtaa saada tukihenkilö. Pitäis uskaltaa sen kanssa tehä juttui kodin ulkopuolella. Mä haluaisin pystyä, mut se on vaikeeta. Pelottaa ja ahdistaa. Mut on mun pakko. Meninhän mä yksin bussil helsinkiin viime viikol. Eli mul on hyvät edellytykset. En oo menetetty tapaus.
Oon muuten huomannu että elämänlaatu on parantunut ku lopetin viiltelyn, vaikkakin mieliteot on yhä valtaisia. Nää triggeröi: veitset, sakset, lasinsirut, sheiverirt, terottimet.. jne. Ja eihän tommosia jokapäiväsiä asioita voi oikeen välttää. Ja siis pahin on ehdottomasti sheiverit. Mä en osta kotiin semmosia. Mul on semmonen ladyshave ni ei tarvi säilytellä sheivereitä kotona. Mut voin oikeesti paremmin ku pitkään aikaan. Jos nyt vaan pääsis sinne traumaterapiaan ni pääsis alottaa sen opiskelun. Haluun siis opiskella koulunkäyntiavustajaksi. Toivottavasti kykenen.
Ens viikol on se intervallijakso. Ihana päästä fyssaril. Ne käynnit auttaa niin paljon! Ja fyssari on niin kiva. Ja mun mielestä vois taas vähentää lääkkeitä. Mul on yhä liikaa niitä. Mut jotenki kuitenki huolettaa se lääkkeiden vähentäminen. Varsinki nyt ku oon alottamassa sen traumaterapian. Nooh. Eiköhän kaikki mee kuitenkin lopulta hyvin.
keskiviikko 25. elokuuta 2021
Jee! Uus kone!
Joo moi. Nyt on uus kone käytössä! Tää on tosi hyvä. Koitin yht biisin teko ohjelmaa ja se oli kivaa. Mut aika vaikeeta.¨
Pitäis ostaa ulkoinen äänikortti ni sain ton syntikan kiinni koneeseen ni ois helpompi tehä ku ei tarvis jokasta nuottia yksitellen laittaa.. Mut joo. Ei mul muuta. Nyt vois syyä. Kauhee nälkä. Aika harvinaista että mulla on nälkä.
Nukuin taas ihan päin vittuu viime yönä. Saan huomenna stilnoctii ni toivottavasti se auttaa! Nyt meen hakee jotain safkeeta. Kiitos hei.
Vittu ei. Oikeesti. Ei
tiistai 24. elokuuta 2021
Arpia ja uimista
Mulla on arpia käsissä. Ne näyttää kauheilta. Mut mä käytän silti lyhythihaisia paitoja. Mä käyn silti uimassa. En yleensä varsinaisesti piilottele niitä. Mut en kyl todellakaan myöskään näyttele niitä. Semmosta mä en ymmärrä. Onko huomionhakua? Onko rehvastelua? En tiedä. Mut normaalia se ei ole. Mä häpeän mun käsiä. Mua harmittaa et en miettiny sillon mitään muuta ku sitä hetkeä.
Mä oon ajatellu että sit ku oon käyny traumaterapian ni opiskelen itseni koulunkäyntiavustajaksi. Se on joku vuoden kurssi. Mut arvet on iso ongelma. En mä voi mennä lasten eteen lyhythihasil paidoil. Siskonpojatki kyselee jo et mitä noi jäljet on.. ja ne on vasta 4- ja 6-vuotiaat. Et kyl lapset huomaa tommoset jutut. Ärsyttää ku oon ollut niin tyhmä.
Kävin tänään yhden jätkän kanssa hesessä. Meil on ollu juttuu joskus mut se ei sit edennyt mihinkään. Se tarjos mulle. Kysy viestil et mennäänkö vaan syömään vai mennäänkö me treffeille. Mä sanoin että ihan syömään vaan. En oo todellakaan yhtään kiinnostunu siitä. Oon ihastunut toiseen. Mut oli ihan kivaa.
Sain tukilinjalta 700e läppäriin. Meen huomenna äitin kans giganttiin kattoo et millaisen koneen sil saa. Kyl 700e jo ihan hyvän koneen saa. En mä tarvitse mitään pelikonetta. Ihan perus kone riittää.
Oon nukkunu taas tosi huonosti. Su-ma en yhtään ja ma-ti illalla pari tuntii ja aamusta jonku tunnin. Heräsin ku aspasta soitettiin aamusoitto. Mul on ens viikol taasen intervallijakso. Haluun stilnoctin takas. Jos vaikka taas toimis. En halu käyttää sitä mirtatsapiinia koska se ei auta ja tekee vaan huonon olon seuraaval päivälle.
Mul on nyt kaks päivää särkenyt pää. Varmaan migreeniä. Sekin vielä vittu. Ihan ku en kärsis tarpeeks muutenki.
Omiin aisteihin ei voi luottaa ja se on perseestä. Siks aina kysyn et kuuliko muut jonku äänen. Tai jotain et mikä ääni toi oli. Mut joskus osaan päätellä että joku ääni on harhaa. Esimerkiksi eilen ku oltiin äitin kans uimassa ni kuulin pitkän aikaa että joku lapsi huusi Sandraa, eli siis mun nimeä. Mä tajusin aika pian et se on harhaa. Se ei ollu pelottava eikä ahdistava ääni joten se oli helppo sivuuttaa. Eikä se niin kauheasti häirinnyt.
Mut jotenki erityisesti siel uimahallil mua pelottaa et se mies tulee sinne. Kaikki miehet näyttää siltä. Aspan hoitaja J sano et se voi johtua siitä ku traumaterapia on alkamassa ni oon jollain tasolla jo alkanut käsittelemään sitä asiaa. Ja se sano myös et sekin voi vaikuttaa ku siel kuitenki ollaan vähemmissä pukeissa... en tiiä. Mut se on ärsyttävää.
Vois pikkufuckinghiljaa alkaa mennä koittaa nukkumista. Jos vaikka saisin nukuttuu tai jotain. Pääkin särkee. Vittu öitä!
sunnuntai 22. elokuuta 2021
Huomenii
Juu moi. Huomenta. Heräsin viideltä. Pitäiskö nousta vai koittaa nukahtaa... en tiiä. Ei nukuta enää.
perjantai 20. elokuuta 2021
Helsinki-reissu
Olin krissen luona tiistaista torstaihin. Mul oli tosi kivaa. Relattiin ja katottiin glee projectia. Käytiin ratikalla kaupassa. Se on niin eksoottista ku tääl kotikaupungissa ei oo ratikoita. Nukuin tosi hyvin krissen luona. Heräsin vaan kerran!
Vähän kuumotteli kyl noi bussi matkat mut hyvin selvisin. Ja paluumatkalla krisse oli mukana ku tuli käymään tääl.
Mut joo. Over all parhaat pari päivää takana!
lauantai 14. elokuuta 2021
Tältä se näytti
Nyt näytän kuvan josta kerroin vuosia sitten tässä postauksessa: lue vanha postaus Oon siis piirtänyt ton kuvan joku kymmenen vuotta sitten.
Tässä kerron mitä näin sieltä äikänluokan ikkunasta sillon ku kirjoitin ton postauksen jonka linkin laitoin tohon. Tä on siis jo kertaalleen kirjoitettu tohon postaukseen jonka linkki tos on:
Silmin kantamattomiin yltävä jono alastomia naisia kävelee kohti puista alustaa lipputangon vieressä. Alustassa on vain reuna kehikko, keskellä on neliön muotoinen reikä. Alustan takimmaisessa sivussa on kiinni tolppa, johon naisen kädet sidotaan kiinni. Vuorossa olevalle naiselle laitetaan valkoinen kankainen side silmille. Alusta ja sen päällä seisova nainen alkavat hiljalleen nousta nosturin varassa kohti taivasta. Nosto kestää minuutteja, mutta kohta naisen jalat ovat lipputangon nupin ylä puolella. Alusta siirtyy ja asettuu siten, että lipputanko on alustassa olevan reijän kohdalla. Laite pysähtyy. Ympärillä olevien alastomien elimiään runkkaavien miesten kiimaiset katseet kohdistuvat ylös ja alhallaa olevat naiset yrittävät kääntää katseensa toisaalle ja sulkea silmänsä, mutta heidät pakotetaan ruoskimalla ja polttelemalla katsomaan uhria, joka voi olla vaikka oma lapsensa.
Kohta ympärillä koittaa suuri hiljaisuus. Tuskan huudot ja itkut hiljenevät ja kaikki katsovat ylös. Nosturi alkaa hiljaa laskea naista alemmas. Kohta nainen tuntee lipputangon reisiensä sisällä. Vielä kymmenen senttiä ja tanko on nyt aivan häpyjen reunalla. Alemmas, alemmas. Lipputanko tunkeutuu naisen sisään. Uhrin poskella kiiltävät kyyneleet. Alemmas, alemmas, naisen reisiä pitkin valuu punaista verta. Alemmas, alemmas, veri muuttuu tummanpunaiseksi, melkein mustaksi. Kyyneleet ovat jo loppuneet, mutta silmistä paistaa tuska. Lipputangon nuppi on jo suurinpiirtein naisen navan kohdalla. Nainen toivoo kuolevansa, mutta hän ei pysty tekemään mitään. Hän tuntee kun lipputanko nousee koko ajan hänen sisällään. Nyt nuppi tulee sydämen kohdalle murskaten matkalla muiden elinten lisäksi myös keuhkot. Nainen ei enää hengitä, mutta hän on yhä tajuissaan. Hän tuntee kivun, vielä kaksi tuskallista minuuttia. Alemmas, alemmas. Nyt lipputangon nuppi paistaa naisen kaulan läpi. Vasta nyt nainen pääsee tuskistaan. Kohta lipputanko alkaa näkyä naisen suusta repien auki hänen leukansa. Ruumis lasketaan alas asti ja seuraava uhri seisoo jo alustalla hiljalleen nousten. Pitkä tuskainen kuolema. Ympärillä naisia ruoskitaan, poltellaan ja raiskataan.
2007 päiväkirja merkintöjä
Selvisin
Selvisin eilisestä. Olin ihan varma että mun puolentoista vuoden viiltelemättömyys loppuisi siihen. Mut ei onneks. Vaikka ahdisti kovin. Voin kutsuu tätä onnistumiseksi.
Mä en saa kehua itseäni. Muuten tulee semmonen olo että oon narsisti. En saa tuntea oloani hyväksi itseni ansiosta. Mä en saa. En halua olla narsisti.
Mä tarviin terapiaa. Todella pahasti. En voi jatkaa enää näin. Mä tiiän mistä puhun. Muut ei. Eikä koskaan tuukkaan tietämään. Tarviin apua.
Juu...
perjantai 13. elokuuta 2021
keskiviikko 11. elokuuta 2021
Rakas ❤
Kunpa mä voisin auttaa sua. Ties mitä vääryyttä oot pienenä kokenut. Ja niitä ei vaan muisteta. Ja sä vaan porskutat eteenpäin. Nyt sul on vaikeeta. Koulukiusaamistaustaa ja syömishäiriöö. Liian rankka työ noin empaattiselle ihmiselle. Kaikki aina tukeutuu suhun vaikka säkin oot rikki. Sä vaan haluut pelastaa ihmiset sun ympärilläsi mut et pelasta itseäsi. Sä ansaitset niin paljon enemmän. Ansaitset kaiken hyvän.
Miksi hyviä aina sattuu ja satutetaan? Miksi sulla oli niin huono tuuri että sait kiusaaja-opettajan. Lapsen pitäis pystyy luottaa aikuisiin. Opettajan pitäisi puolustaa sorrettua lasta eikä sortaa sitä lisää. Sen lisäksi sun luokka oli täynnä ihmisiä jotka eivät olleet sun arvoisia. Voit vaan uskoa että jos pystyisin muuttamaan asioita sun menneisyydes ni tekisin sen. Valitettavasti me joudutaan elämään semmosten asioiden kanssa joita ei voi enää korjata. Me voidaan muuttaa vaan tulevaisuutta.
Toivon sydämestäni että sun tulevaisuus on parempi ku sun menneisyys. Toivon että pystyisin vuorostani kuuntelee sua. Kaikkien näiden vuosien jälkeen jotka oot mulle antanut. Sä olit pitkään ainoa joka kuunteli mua. Nyt on mun vuoro.
Ja tiedoksi että oot täydellinen just semmoisena kun oot. Älä yritä muuttaa itsesi.
Rakastan sua. Tiiät kyllä että puhun susta. Jos luet tämän.
tiistai 10. elokuuta 2021
maanantai 9. elokuuta 2021
Miksi sinä itket?
torstai 5. elokuuta 2021
Niin muuten...
Btw tiiättekö mikä on perseestä? No, se ku sanotaan: koita jo päästä yli siitä...
Ihan ku ne asiat muuttuisi tekemättömiks jos niitä ei mieti.
Ja mun mielestä jos ne asiat painaa mieltä ni niistä pitäisi päästä puhumaan. Eikä vaan haudata niitä ajatuksia ja tunteita olemattomiin. Ymmärtäkää tämä!
Intervallijakso on a nut shell
maanantai 2. elokuuta 2021
Give me the reason why
maanantai 26. heinäkuuta 2021
Se ihana yksi.
Tämmönen vanha runo löytyi
Selviinkö huomiseen?
Soitin osastolle. Juttelin hetken hoitajan kanssa. Se auttoi hetkeksi. Nyt taas ihan hirvee olo. Tekis mieli viiltää. Mut en aio. Miks tän pitää olla tällaista taistelua. Joka ilta sama juttu. Ahdistaa niin että henki salpaantuu. En pysty olee.
Oltiin k-siskon kanssa isovanhemmil pe-su. Mua ahdisti siel koko ajan mut yritin esittää et kaikki on hyvin. Varsinkin illat hankalia. Mä vaan paruin illat ku ahdisti. Tarviin traumaterapiaa. Pian.
Nyt oon yksin porukoil ku ne on reissussa. Tää ahdistus on ihan sietämätöntä. Vittu.
Onneks aspan hoitaja M tulee taas huomenna.
Pakko yrittää selvitä elos huomiseen. Tekis mieli vittu vetää kourllinen lääkkeitä. Nukahtaa ja ehkä ei koskaan herätä. Kunpa mulla olis voimii tappaa itteni. En vaan pysty siihen. Oon liian heikko. Ehkä huomenna. Ei mul oo enää mitään annettavana tälle maailmalle. Oon jo ylittäny parasta ennen merkinnän. On siis mun aika häipyä.
Vittu kun ahdistaa. Ne huutaa. Ne ei jätä mua koskaan rauhaan. Ne huutaa ja kun on pakko totella. Mun pään sisällä on kauhee taistelu. Oon paha ihminen. Tää tekstiki on aivan vitun sekava. En tiiä mitä tehdä. Olisko terän aika? Alhaalla on yks sheiveri. Se vaan paskaks ja ranteet auki.
Ei, ei ja ei. Mä taistelen. Onneks M tulee huomen. Sen täytyy auttaa mua! Se osaa!
sunnuntai 25. heinäkuuta 2021
lauantai 24. heinäkuuta 2021
Auttakaa mua
Ahdistaa, itkettää. Vaikee olla. En pysty tähän. Tarviin terapiaa. Äkkii. Ennen ku mul ei oo enää muuta vaihtoehtoa ku kuolema. Tai siis itsemurha. On vaan niin paha olla. Alkaa olla taputellut nä mun elinpäivät. Jos tä ei etene pian ni tapan itteni. Ennen ku on liian myöhäistä. Mä tiiän mitä mä tarkotan mut kukaan, siis kukaan, muu ei tiedä.
Kunpa saisin pian apua.
torstai 22. heinäkuuta 2021
Trauma ja ne ärsyttävät
Mä muistan ku olin pieni, joku 6v. Se paha juttu oli just tapahtunut. Sitä tapahtui siis sillon ku olin 5v. Niinni mul oli sillon semmonen etuoikeus että mä en saanu turpaan tai raivoja kuhan puhun totta. En oikeestaan tiiä miks. Oliko se niinku semmonen juttu että en salaile asioita. Ku mähän salasin sen isoisä jutun kun se oli käskenyt. Toinen vaihtoehto on että mul oli ehkä tapana valehdella. En siis yhtään tiiä. Sit se alko menee semmoseks että mä otin syyt niskoilleni vaikka en olis ollu syyllinen. Koska mä olin sillon turvassa.
Tuli semmonenki juttu mieleen ku olin just sen jonku 5 vuoden ikäinen ni mul oli tapana leikellä housuihin haaroihin saksilla semmosia pieniä lovia. Omiin ja siskojen housuihin. Muistan ku tein sitä. En tiiä miks tein mut mul oli vaan semmonen pakko. Ja sit ihmettelin et miks äiti ei raivonnut mulle siitä. Se oli varmaan jotain oireilua. En tiiä.
Palataan tähän päivään. Todella mukavaa ku sain kuulla tänään että siskoil on joku kolminkeskeinen whatsapp ryhmä. Muka joku elämäntapamuutosryhmä. Tai no voi ollakki mut siel ihan vitun varmasti puhutaan paskaa musta. Mä kysyin k-siskolta et puhukste musta pahaa siel. Se meni vittu ihan vaikeeks. Se on paska valehtelee. Ja siis kysymys kuuluu: miksi mua ei kutsuttu mukaan siihen ryhmään? Eli toisin sanoen miks ne ei voinu jutella niistä asioista meijän neljän yhteisessä ryhmässä? Vittu et osaa ottaa päähän. Ja se viel varmisti asian ku krisse tuli sit meijän koko perheen keskeiseen ryhmään selittelee jotain bullshittiä. Mä en oo mikään tyhmä. Ja sit k-sisko viel poisti koko ryhmän. Tietty sen takia että ei oo todistusaineistoa. Vittu mua ottaa päähän että mua pidetään tyhmänä. Ja siis jos k-sisko ja krisse ei ois menny semmosiks vakuutteleviks ni oisin ehkä uskonut että siel ei puhuta musta. Sit k-sisko kehtaa viel vedota mun skitsofreniaan. Että se on joku mun harha-ajatus. Ihan sama vaikka puhuvatkin musta paskaa. Mähän oon paska.
Mut joo. Onneks aspan tyypit on kivoja. On ees joitain ihmisiä mun elämäs jotka eivät vihaa mua äitin lisäksi.
Olis voinu mennä paremminkin
Mä muistan ku olin 8vuotias. Olin siis tokal luokal. Mul oli semmonen keltainen rannekello jossa oli jotain nallen kuvia. Se oli jo pitkään ollu kadoksissa. Sitte näin koulun löytötavarakaapissa sen mun kellon. Olin iloinen. Se oli musta on tosi kiva kello.
Tulin koulusta kotiin ja juoksin kertomaan että vihdoinkin kello löytyi, se olikin koulun löytötavarakaapissa . Sit mun isä sano että: ei toi oo sun kello. Mä ajattelin että miten niin ei ole. Mulla oli semmoinen kello, joka oli hävinny ni miks se ei vois olla mun. En kyllä muistanut että olisin käyttäny sitä koulussa mut oli sen pakko olla mun. Ku mul oli samanlainen.
Isä huusi että: "Toi ei oo sun kello! Sä varastit sen!" Mä sanoin: "En varastanut" Sitte isä sano: "Myönnä että varastit sen! Se ei oo sun". Sit se otti kengän ja sanoi: "Myönnä" Mä en myöntänyt koska en ollu mielestäni varastanut. Sit mun isä löi mua sillä kengällä. Se sattui. Mä en sanonut mitään. Mun isä jatko lyömistä ja sano että lyö niin kauan kunnes myönnän että oon varastanut. "On väärin varastaa!" se huusi. (koska lasten hakkaaminenhan on oikein)
Sit isä sanoi siskoille: "Tietääkö kukaan missä Sandran kello oikeesti on?" Sit k-sisko sano iloisesti joo ja lähti yläkertaan. Ajattelin vaan että se näköjään nauttii kattoo ku mua hakataan. Se tuli takas hetken kuluttua. Sillä oli kädessä mun kello. Se oli kyllä samanlainen mutta ihan kulunut. En mä muistanu että se näytti siltä. Mä vaan katoin sitä kelloa ja isä vaan jatko hakkaamista. Se sano: "Sä varastit" ja löi ja löi ja huusi.
Lopulta en tienny mitä muutakaan tehdä kuin myöntää että varastin sen. Isä löi vielä muutaman kerran ja sanoi: "Viet sen huomenna kouluun ja pyydät anteeksi että varastit." Joo, mä vastasin.
Seuraavana päivänä ku menin kouluun, piti piilottaa mustelmat. Mä menin sanoo opettajalle että se ei ollukkaan mun kello. Että mun kello löytyikin kotoa. "Hyvä kun toit kellon takaisin" opettaja sanoi.
Sen jälkeen heitin sen kellon roskiin.
Siskot kiusas mua ku olin pieni. Kai se on ihan perus. Olin pitkään nuorin lapsi. Kerron pari juttuu joista jäi paha mieli.
Olin sillon 6v. Mä ajoin pyörällä eskarista kaverin luokse kaveri C:n kanssa. Siin matkalla on siis yksi suojatie. Mä ajoin pyöräl siihen suojatiel ja auto törmäsi muhun. Mä lensin kaaressa asvaltille. Kypärä halkesi. Onneks oli kypärä. C juoksi kotiin ja sen äiti soitti mun äitille ja sit se riensi mun luo. Äiti tuli töistä kesken päivän ja ajo autolla siihen kolari paikalle. Se oli siis about 500m päässä meijän kotoot. Me mentiin sairaalaan. Mul oli hiusmurtuma jalas. Kotoon siskot vaan rages mulle. Se oli perseestä. Ne syytteli mua siitä. Siit tuli paha mieli.
Sit oli kerran semmonen juttu että mumma oli ostanu mulle ihanan vaaleenpunasen mekon ja helminauhan ja valkoset hansikkaat. Puin ne päälle ja ihastelin itteeni. Olin kuin prinsessa. Sit siskot alko haukkuu mua. Et se on ruma ja kaikkee. Se oli ikävää. En koskaan enää käyttäny sitä mekkoo.
Ja joo. Meijän kotis leikit. M-sisko ja krisse oli äitejä ja k-sisko oli isä. Mä koitin olla äiti. Olin huono. Joten mul annettiin vähän vaatimattomampi rooli. Olin naulakko. Mä siis seisoin paikallani kädet ojossa ja muhun ripustettiin vaatteita. Ei se haitannut. Olin vaan iloinen että saan olla mukana siskojen leikeissä. Mut tää seuraava rooli mua vähän harmitti. Se meni silleen et siin leikis ne päätti mennä museoon. Voitte varmaan arvata kuka oli ne patsaat. Eikä sekään haitannut niin kauan kunnes ne alko haukkuu että onpas ruma patsas. Mä yritin poseerata nätisti. Vaihdoin asentoa ja olin muka aina eri patsas. Yritin näyttää hyvältä mut ne vaan haukku mua. Mul oli itku kurkussa mut yritin ajatella että saanpahan olla mukana leikissä. Lopuks mut ylennettiin piiaks. Sain elävän roolin.
Sit muistan kans ku olin 9v ja mul alkoi menkat. En osannu laittaa sidettä. Kysyin äitiltä et miten päin se tulee. Siskot keräänty ympärille nauramaan. Eksä osaa muka laittaa terveyssidettä. Mua hävetti.
Kerran, joskus ku olin 6v, hyppelin karkki sussa. Sit se karkki juuttu mun kurkkuun ja aloin yskiä. Äiti säikähti ja juoksi soittamaan ambulanssin. Sit menin sairaalaan. Siel otettiin röntgen kuvat. Todettiin et ei mitään hätää. Et karkki on mun ruokatorvessa mut se sulaa sieltä itsestään ajan kanssa. No kotoon taas mukava vastaanotto. "sun takii äiti olis voinu kaatua. Kamerakin meinas tippua pöydältä ku äiti juoksi niin kovaa ja se olis ollu sun vika" Vittu että osas ottaa päähän. Ei kukaan kysyny et miten mä voin..
Mä sain mun ekan kännykän 8-vuotiaana. Voitin sillon jonku piirustuskilpailun. Sain 300markkaa. Ostin puhelimen. Olin tyytyväinen itseeni. Olin piirtänyt hienon kuvan ja juuri se kuva valittiin voittajaksi. Tuntui hyvältä. Kunnes. Siskot alko urputtaa mulle. "Luuleksä että sä olit hyvä. Ne voittajat arvottiin. Ei sun piirustus ollu hienoin. Se vaan sattu tulemaan sieltä arvonnasta ensimmäisenä esille." Mua harmitti. En ollukkaan hyvä. Äiti sano että ne oli valinnu hienoimman piirustuksen eikä arponu. Mä en uskoni äitii. Olin huono.
Näitähän riittää. Mut joo. Täs nyt osa. Kiitos jos jaksoit lukee näin pitkän tekstin.
Koitan alkaa nukkuu.
keskiviikko 14. heinäkuuta 2021
Karaokea
Oltiin tänään aspan hoitaja J:n ja parin muun tyypin kans laulamas karaokee. Oli kyl kivaa. Sain aploodeja.
Mutta jottei liian hyvin olis menny ni näin yhen miehen kädessä haavan josta oli tullu verta ja sekös triggeröi mua. En hetkeen nähnyt tai kuullut mitään. Sillon autto kumilenkki joka oli mulla ranteessa. Naputtelin sitä hetken aikaa ja paha olo meni ohi.
Mua ei jotenkaan ollenkaan jännittänyt se laulaminen ja se menikin hyvin. Tai no... Ihan ok. Siel ei ollut kauheasti mulle tuttuja biisejä mut lauloin niit mitä osasin. Lauloin joku alle 10 biisiä. Siel ei onneks ollu montaa laulajaa ni sai laulaa paljon.
Nyt nukkumaan! Öitä
tiistai 13. heinäkuuta 2021
Biisi pikkuveljelle
maanantai 12. heinäkuuta 2021
Yölliset avautumiset
tiistai 6. heinäkuuta 2021
Oliko se täällä?
Soitin eilen yöllä osastolle. Siel vastas semmonen nais hoitaja A. Mä kerroin että musta tuntuu että se mies oli tääl. A vakuutti et ei ole ketään tääl ja rauhotteli. Se sano et: koita vaikka laulaa hiljaa ku siitä sä tykkäät ja sä oot hyvä siinä, tai mee kastaa kasvot kylmällä vedellä. Mä sanoin etten uskalla mennä kylppäriin ku pelottaa se mies. Sit A sano että: et sä voi omassa kodissa pelätä. Et kyl pitää uskaltaa mennä vessaan. Ja et ei siel ketään ole.
Lopuksi se sano että koita noita juttuja ja jos ei auta ni soita uudelleen.
No mä voitin pelkoni ja menin kylppäriin. Kastelin kasvot ja menin takas sänkyyn. Olo helpotti mut en saanu nukuttua. Valvoin kuuteen ja nousin sängystä klo 9.30. Eli kyl mä muutaman tunnin nukuin. Onneks. Huomenna ei tarvi herätä aikasin ku ei oo aamusta mitään menoo.
Huomen en nää ketään hoitajaa mut to pitäis tulla aspan hoitaja M. Se on niin ihana ja sille on helppo puhuu. Toivottavasti se tulee eikä R. Vaikka on R:kin ihan kiva.
Aattelin hakee koneen tänne porukoille. Ollaan siis K-siskon kanssa talo ja kissa vahteina ku vanhemmat on asuntoauton kanssa reissussa. Nii. Ni aattelin hakee sen koneen ni voisin pelaa simssii.
Mut joo. Toivottavasti saan ens yönä unta paremmin.
Helvetti
Mitä vittuu. Mikä oikeus ihmisillä on levitellä mun henkilökohtaisia asioita. Pistää vihaksi. Helvetti. Sit mä joudun kestää niitä halventavia katseita. Vittu oon likanen. Mutta tää lika ei vaan hävii vaikka kuinka jynssää.
Kulkeeko junii yöllä?
Paha olo.
Se mies on täällä. Porukoitten kotona. Se haluaa tappaa mut. Viedä loppuun sen mitä se oli aloittanut yli kymmenen vuotta sitten. En oikeestaan tiiä pitäiskö mun uskoa siihen. Vai onko se harhaa. Ei se voi olla täällä. Ei millään. En kuullu oven käyvän. Eli onko tää harhaa? Hitto ku ei voi luottaa omiin aisteihin. Pitäskö soittaa osastolle? Ehkä se vähän helpottais oloa.
What to do? Tekis mieli viiltää. Kivun kautta pääsen takas todellisuuteen. En voi... En vaan voi. Soitan sairaalaan.
sunnuntai 4. heinäkuuta 2021
Runo vuodelta 2018
Runo vuodelta 2014
lauantai 3. heinäkuuta 2021
Rakas pikkuveli
Sä oot joutunut näkee likaa
Kokee liika.
Lapsena kattonu ku veisten kans tapeltiin.
Liikaa paskaa yhdelle pienelle lapselle.
Kannat niitä muistoja mukana vaikka et sitä tiiä.
En halu et sua sattuu enää.
Sit joku tuli sun elämään.
Joku jonka luulit rakastavan sua.
Kai se niin tekiki.
Mut sit se satutti sua pahimmalla mahdollisella tavalla.
On ihan ymmärrettävää jos tunnet vihaa.
Mut ehkä olis helpompi vaan päästää irti.
Se ei oo sun tunteiden arvoinen.
Jos vaan olis jotain mitä voisin tehdä, olisin jo tehny sen.
Haluisin mun vähistä voimista antaa sulle puolet.
Sit me elettäisiin yhdessä puolella liekillä.
Mut olis kuitenki edes se pieni liekki.
Mä haluisin vaan auttaa sua.
Mut en pysty ja se hajottaa mut.
Voin vaan rukoilla sulle pikkuveli.
Maskit pois?
Vittu että osaa ahdistaa.
On muuten jännä juttu se et ku on tää korona setti ni näkee hoitajia pelkästään maskit naamalla. Tajusin eilen et en oo nähny aspan hoitaja M:aa koskaan ilman maskia. Ennen ku eilen. M oli ihan eri näkönen ku olin kuvitellut. Mut nätti tyttöhän se on. Maskin kanssa tai ilman.
Tekee mieli tehä tyhmiä asioita. Viinaa tai viiltelyä. Mut en aio. Mä oon vahvempi.
Mä oon menossa kaverin häihin ja polttareihin täs kuussa. Sekin jännittää. Pakko pystyä. En tiiä kyl.
Vittu. En saa unta. Pakko yrittää nukkuu.
keskiviikko 30. kesäkuuta 2021
Sekoilut ja ihana fyssari
Mä vihaan lukua kuusi. En voi esim. youtubessa tykätä videosta jos siinä on viimeisenä numero 5 eli silleen et siihen vaihtuisi kuutonen näkyville. Esimerkiksi jos on vaikka 355 tykkäystä videolla ni en voi klikata tykkää nappulaa vaikka haluisin. Ettei tuu 356.
Ja sit toisaalta vaikka vihaisin jotain videoo ni mun on pakko klikata tykkää painiketta jos sil on sen verran tykkäyksiä että vika numero on kuusi. Eli esimerkiksi 156 ni pakko tykätä että tulee 157.
Ku katon telkkuu ni volumen pitää olla parillinen luku. Pahimpia on varmaan 9 tai 1. Siis esimerkiksi 19. Se on tosi paha. En pysty keskittyy ohjelmaan jos tv volume on pariton. Onneksi jos kaukosäädin ei ole mun kädessä ni useimmat ihmiset suostuu kuitenkin säätää sen aina yhden asteen johonki suuntaan.
Sit mul on myös tullu semmonen pakkomielle et mun on pakko korjata jos joku kirjoittaa tai sanoo jotain väärin. Jos vaikka joku kirjoittaa viellä tai sielä. Ku ne on vielä ja siellä. Mua alkaa oikeesti ahdistaa jos en saa korjata niitä virheitä. Ja mä en nyt tarkoita typoja. Niitä nyt tulee kaikille. Mut jos tommosia karkeita virheitä tulee ni.. Mut välillä on pakko olla hiljaa. En rupee korjailee esim. hoitajia jos ne sanoo jotain väärin. Vaikka mieli tekis.
Mut joo..
Olin taas osastolla intervallijaksolla. Ma-ke. Oli aika rankka päivä eilinen. Se kipu nousi taas korkeelle ja oli vaikeeta keskittyä mihinkään. En ollu läsnä hetkessä. Sanoin että osaan lukee ajatuksia mut kukaan ei uskonut. Noh.. riittää että minä tiedän mikä on totuus.
Näin ma ja ke fyssarii. Hän on ihan sika ihana ja ammattitaitoinen. Mä oon saanu häneltä niin paljon. Oon oppinut tuntemaan itteeni fyssarin avulla. Tiedostan tunteitani paremmin ja osaan paremmin käsitellä niitä. Ja hallitsen ahdistusta paremmin. Osaan melko hyvin päästä sietoikkunaani. Eli että ei ole yli- tai alivirittyny. Fyssari osaa kannustaa niin hyvin.
Puhuttiin myös triggereistä. Fyssari sano että jotkut ihan pienetkin asiat voi laukasta esim trauma muistoja. Mä tunnistin heti et mitä se tarkotti. On paljon semmosia esim. sanoja ja ääniä jotka laukasee sen pahan olon. Kuten sana Raisio. Koska se alkaa kirjaimilla rais joka tuo mieleen raiskauksen. Ja se yleensä lamaannuttaa. Ja saatan kadota tilanteesta hetkeks jonnekin ihan muualle.
Pitäs vissiin alkaa nukkuu. Öitä
keskiviikko 23. kesäkuuta 2021
Muisto vuoden takaa
What am I?
maanantai 14. kesäkuuta 2021
I miss you
Gosh I miss her so bad. Why did she have to go and leave me like this. I want her back in my life. She ment so much for me. I'll never forget her. She had a great impact in my life. I know I shouldn't be feeling like this. It was time to let her go. After all that relationship wasn't even ment to last forever.
I would like to say that I'm going to see her someday again. But the truth is, it's possible that we will never see each others again. Sounds so bad in my ear. Almost makes me cry. But it happens to be the truth...
I surely hope she is doing ok and that she is happy with what ever she is doing. She is a wonderful person. I trusted her. She always knew what to do or say when I was feeling bad and anxious.
I feel like she had to leave her job because of me. I'm trying to not think like that. She had to leave because she lives so far away from here. She had to drive like 40km every morning to get here. And she has children and everything.
The reason why I think she left because of me, is because she kind of left almost right after one incident that happened at my home once. This is what happened: She came to my place like she usually did. When she came, I was holding a knife on my wrist. I was about to cut myself. I can't remember most of that moment. I guess I hadn't been sleeping for quite a while. I wasn't feeling very well. I'm not sure but I think that she told me to go to bed and then she called the ambulance. I was sent to mental hospital. That time I spent there like 2-3 months.
Anyways. I think she got a bit scared and that's why she wanted to leave her job. I'm so sorry if it's really the reason why she left. Actully I'm sorry anyway. I would give anything to make it not have happened. I feel so bad of what happened but I wasn't myself at the time.
She hid all my knives. And she said that they were supposed to actully leave the customers home if something like that happened. But she didn't leave me alone. I think. I'm not sure. My head is a bit hazy.
I still was in the hospital when she left. I called her phone. She said she is going to quit her job. I think I started crying. Again, can't remember. She said she is coming to see me in the hospital. I was so sad. I wrote her a letter and a poem. I also draw her a picture.
This is what I drew her. |
Then she came to the hospital to see me. I gave her the things I had made her. She liked them. I was so sad that I had to say goodbye for her. I would have liked her to stay longer in my life. But she had to go. I surely hope I'm not the reason for that. I miss her so much.
Good night, sleep tight, never wake up.
Se valehteli mulle. En kerro Kuka. Mut se satutti mua enemmän ku mikään tai kukaan koskaan.
Mitähän helvettiä mun pitäs tehä? Oon niin umpikujassa taas. Tavallaan ihan ok mut sit taas ei.
Tänään käytiin aspan hoitaja J:n kanssa ulkona kävelemässä. Oli aika kuumottelevaa. Toisin sanoen pelotti ihan vitusti. Tä menee vaan pahempaan suuntaan. Selvisin kuitenki parin rauhottavan hengitysharjoituksen avulla.
Sit tultiin mun kotiin ja juteltiin ihan sikana asioista. Oli ihana taas päästä vähän avautumaan. Huhhuh. Tuli niin paljon taas kerrottu juttui.
Ja J kysy et jos mentäs torstaina yhteen paikkaan. Mua vähän mietityttää se mut lupasin harkita. Saas nähä kuin käy. Uskaltaudunko.
Muutaman viikon päästä on kaverin polttarit ja sitte häät. Se on ihan kiva juttu. Vähän vaan jännittää. Polttarit koska uusia ihmisiä joiden kanssa pitää sit jutella. Ja sit taas häät, koska siellä on paljon porukkaa... Mut enköhän mä selviä. Pitääkin seuraavalla fyssari ajalla kysyy jotain harjoituksia joita voi tehä silleen huomaamattomasti.
Mut joo. Pitää alkaa suunnitella sitä nukkumaanmenoakin. Eli hyvää yötä!
sunnuntai 13. kesäkuuta 2021
Selviänköhän?
Tekis niin mieli viinaa. Pää täyteen. Vittu. En voi. En enää. En voi viiltääkkään. Pitäiskö vetää lääkkeitä. Kauhee stressi. Hemmetti. Sekin vihaa mua. Niinku mäkin. Mitä hittoo mä teen? Ei oo mitään enää tehtävissä. Paitsi voisin tappaa itteni. Silleenhän tää selvis. Ku kaikki loppuis. Helvetti. Kumpa uskaltaisin tappaa itteni. Mut en uskalla. Olis mul yks hyvä keino. Mut se nyt saa muhia mietintämyssyssä. Ehkä joskus.
Huomenna yritän taas elää. Jooko?
Voiko elämä enempää mennä vitulleen. Hemmetti. Pettymyksiä satelee. Miten pääsen eteenpäin.
Ärsyttää sekin että aspan hoitaja M jää lomalle.. Se on paras ja ihanin. Tiiän että en sais tälleen kiintyy hoitajiin. Niinku N:ään. Kaipaan sitä vieläkin. Mut mäkin oon vaan ihminen. En voi mun tunteille mitään.
Hemmetti! Vittu!
Ehkä mä selviin...
lauantai 12. kesäkuuta 2021
Ei ei ei
Is this for real. Is this really happening to me? I cant believe this.
Pelottaa. Ihan sikana. Onko tää nyt siis just näin? Ei voi olla.. Vai onko?
lauantai 5. kesäkuuta 2021
Ei vai?
Ei mua voi auttaa. Kukaan ei suojellut mua kun olin pieni.
Nyt on tää tilanne. En tiiä oonko vaiko enkö. Mut tää on mun syytä. Pääkin särkee.
Onneks ens viikolla on intervallijakso. Pääsee vähän lepäämään.
torstai 3. kesäkuuta 2021
maanantai 31. toukokuuta 2021
sunnuntai 30. toukokuuta 2021
Pakko selvitä
Juu. Nyt oon kotoon. Omas kotoon. Ahdistaa. En ymmärrä miksi.. paha olo vaan. En odota yötä. Tavallaan odotan. Että pääsee nukkumaan. Voisi taas vaan, you know, ohittaa tän yksin olon. Mutta.. kun se ei mee niin. Ku nukun niin huonosti. Pakko pärjätä. Mukava viikonloppu takana. Ja huomen mennään äitin kans hakee asuntoauton renkaat Raisiosta. Se on kivaa.
Mun täytyy vaan selvitä tästä yöstä jotenki.
Oonko outo?
torstai 27. toukokuuta 2021
Oonko mä jo kertonu...
Onko tää umpikuja?
Miksi mä oon?
tiistai 25. toukokuuta 2021
Mikä mä oon?
Se on rikki sisältä.
Mua sattuu. Tosi kovin. En tiiä pystynkö tähän. Mut kai mun on pakko. Koska mä olen ihminen... kai? Vai olenko? Jos just sen takia mua sattuu ku en oo ihminen. Enhän mä osaa olla.
Pitäis jaksaa elää viel tänään. Mut en mä pysty kai sittenkään. En tiiä itekkään mistä puhun. Tai siis kirjoitan. Koska pää on täynnä paskaa. Tekis mieli vaan nukkuu pois. Ei enää tarttis herää uuteen aamuun.
Emmä jaksa. En jaksa kantaa huolta itsestäni. Parempi olis vaan olla olematta kuitenki. Loppujen lopuks se on se mihin mä kai pystyn. Tai sitten en. Ihan sama.
maanantai 24. toukokuuta 2021
Hyvää yötä. Toivottavasti
Helvetti ihminen osaa olla tyhmä. Minä siis. Mut ei se mitään. Tämmönen mä vaan oon. Vähän vielä olen. Mut en kauaa. En voi kertoa enempää.
Oli tänään taas kotikäynti. Aspan hoitaja M on tosi kiva. Sille on jotenki helppo puhuu. Paljon semmosta mitä muille ei voi kertoa.
Ja siis niin. Täs ei oo mitään järkeä. Kuuntelen täl hetkellä semmosta biisii jota kuuntelin sillon ku asuin siel tukiasunnossa. Mul oli tapana kuunnella tätä biisiä kun mä viiltelin. Ja nyt tekee mieli viiltää mut en aio. Vittu mä kaipaan sitä tunnetta. Mutta EI!
Toivottavasti saan ens yönä nukuttua. Äiti laitto tänään kesken työpäivän mulle viestiä et miten voin. En tiiä miks.. sanoin vaan että ihan normaali olo. Niinku olikin siinä hetkessä.
Mut juu. Meen nyt nukkumaan. Öitä
lauantai 22. toukokuuta 2021
Pää kii
Why do you hate everything i love?
Ihan vitun turhaa..
Oon huolissani yhest mun ystävästä.
Se saa mun mielen järkkymään.
Ahdistaa...
Voisimpa mä vaan unohtaa sen. Ainaki ens yöks...
Saisi nukuttua.
Älä vittu sandra mieti sitä enää
Nyt saa riittää. Mä en voi tehdä enempää.
Ihan vitun sama!
torstai 20. toukokuuta 2021
Kipee muisto
Oonko mä kukaan? Miksi oon vieraantunut itsestäni? Onko jo mun aika lähteä?
Mulla pyörii yks lapsuuden muisto mielessä. Vähän erilainen muisto. Surullinen muisto. Mua itkettää kun mietin sitä. Mut siitä en haluu kirjoittaa. Ainakaan vielä. Se on vähän tyhmä muisto. Mut kipee...
Mul on paha olla. Miks en voi jo kuolla. Ei helvetti VOI olla tätä pahempi. Mä oon aiheuttanut niin paljon pahaa mun läheisille. Kirottu se päivä ku mut siitettiin. Jos mun isoisä ei olis koskenut muhun ni mun perhe ei olis näin rikki. Kui mun piti syntyä?
Mä niin en tuu saamaan unta tänä yönä. Vaikka otin stilnoctin. Pakko kai koittaa..
keskiviikko 19. toukokuuta 2021
tiistai 18. toukokuuta 2021
To kill or not to kill
Pitäiskö mennä tyhjentää lääkekaappi. Oon niin valmis lähtemään. En jaksa enää elää. Mun on pakko kuolla. En pysty tähän. Hymyilen kyllä. Koska on pakko. Mutta samalla olen kuollut sisältä. En vittu jaksa enää. En oikeesti jaksa. Kulkeeko junat yöllä? Voisin mennä junan alle. Tiiän jo paikan. Mut satuttaisko se äitiä? Äiti on oikeestaan ainoo syy täl hetkel miks en tapa itteeni. Emmä tääl mua varten oo. Todellakaan.
VITTU MÄ EN JAKSA ENÄÄ!!
Voin huonosti. Jumala ei kuuntele mua. Mä en enää tunne itteeni. Itken koko ajan. Yritän tukahduttaa kyyneleet naurun taakse. Äänet ei jätä rauhaan. En pysty. Oikeesti. Mä vihaan tätä vitun elämää. Toivottavasti saan tänä iltana voimaa tappaa itteni. Vaikka ottaa lääkkeitä ja viiltää ranteet auki. Tuol on vissii yks sheiveri. En voi. Haluun olla äitin kans mun vikat päivät. Ja äitil on nyt vapaata töistä joten katotaan miten ens viikol käy.
Ei mul kai muuta. Ahdistaa niin vitusti.
Isä ota mut jo kotiin. On mun aika astua sisään taivaan porteista. Haluan kotiin. Sun luokse.
maanantai 17. toukokuuta 2021
Ne sanoo että mä joudun helvettiin
Pelottaa nukahtaa tänä yönä. Ne sanoo että mä kuolen.. tosin en sit kyl tiiä et onko se hyvä vai huono juttu. Tä on ollu tosi rankka päivä. Ne huutaa taas kovin. Jos olisin jääny tänään omaan kotiin ni olisin varmasti tappanut itteni. Mut aspan hoitaja M ei jättänyt mua yksin vaan soitti äitille. En oikeen muista siit käynnistä paljoo...
On levoton olo. Ne sanoo että joudun helvettiin. Haluun kuolla mut en joutua helvettiin.
Oonko sekopää?
perjantai 14. toukokuuta 2021
Mikä siinä maksaa?
Thirteen cuts. They are back again.
Ääniä. Tapa ittes. Viillä. Cutcutcutcut. Thirteen cuts. Äiti huomas että olin levoton. Mut ei tiiä syytä. Ja parempi niin. Mut täällä voin kertoa. Mä kuulen ääniä. Ja ne häiritsee mua. En haluu enää.
Mun pitää lopettaa se. En voi enää silleen satuttaa itteeni. Vaikka se ei oo viiltelyy. Mut se sattuu ja mun pitää lopettaa se.
Toivottavasti viikonloppu on helpompi. Mennään A-serkun kanssa isovanhempien luokse. Ollaan siel pe-su. A on parasta seuraa. Meil synkkaa tosi hyvin ja ymmärretään toisiamme koska meil on sama tausta.
Hemmetti et ottaa kalloon noi äänet. Vittu turvat tukkoon. Ei niihin auta oikeen mikään. Pitää kai vaan yrittää ajatella jotain muuta.
Öitä
tiistai 11. toukokuuta 2021
They are laughing at you.
Paska päivä. Fyssari ryhmässä oli ylimääräsiä ihmisiä. Ne nauro mulle ja mun piti lähtee hemmettiin sieltä. Oli paljon ääniä ja on vieläkin.
Juttelin yhen hoitajan kanssa ja se sano että ne ihmiset oli mun harhoja. Siel ei ollu ketään ylimäärästä. Ja ku sanoin että ne tunkee ajatuksia mun päähän ni se hoitaja sano että on tärkeää ymmärtää että ne ei oo mun ajatuksia vaan harhojen tuottamia. Mä kyl luotan A:han. Kai...
Mult vähennettiin lääkkeitä taas. Leponexista 25mg pois ja serenasesta 1mg pois. Haluun leponexin kokonaan pois koska se aiheuttaa kuolan esityksen lisääntymistä ja se vaikeuttaa laulamista.
Huomenna pääsen taas pois täältä. Toivottavasti huomenna on parempi päivä... Tää on nimittäin ihan perseestä.
maanantai 10. toukokuuta 2021
Ai juu vai?!
Kylläpä osaa taas ahdistaa.. oon osastol intervallijaksolla. Ja muka menee niin hyvin. Kuitenkin tää ahdistus on joka päiväistä. Hitto..
Mul siis on kaikki hyvin. Mut en tiiä. Jotenkin vaan on paha olla..
Mul on yksi pyyntö. Toivottavasti käy niin kuin toivon. Pliis! Mä pyydän. Jooko?
Tekis mieli viiltää. Mut en aio. Ku tulin tänne ni yks hoitaja oli silleen et noi sun tavarat pitää tarkistaa. Ja kysy et onko mul mitään terävää mukana. Sanoin että ei ole ja se sano että oot ennenkin sanonu että ei oo ja kuitenki oli. Mä sanoin että oon lopettanut viiltelyn yli vuosi sitte. Sit se käski näyttää kädet ja sano että onko siitä jo niin kauan. Sanoin että on ni se oli tosi tyytyväinen ja ylpee musta. Sit se sano että ei varmaan tarvii tavaroitakaan tarkistaa. Sano että luottaa muhun. Tuli hyvä mieli.
Päivä meni pikku ahdistuksen maustamana. Mut nyt ahdistaa kovin. Ja mahaa sattuu. Mul on pieni pelko yhdestä asiasta mut siitä ei puhuta.
Vois kohta alkaa tsiigailee big brotherii. Se on hyvä sarja!
sunnuntai 9. toukokuuta 2021
keskiviikko 5. toukokuuta 2021
Itkettää, vaiks samalla ei..
Tiiän. Kyl mäkin vihaan mua. Mut pitääks se näyttää noin selkeästi.. Mul on kylmä. Varpaat jäässä. Toivottavasti ei sada lunta huomenna. Tai räntää.
Ens viikol on intervallijakso. Pääsee vähän lepäämään. Ei tarvii pariin päivään miettii oikeestaan mitään. Ruoatki tulee valmiina tarjottimella. Toivon että saan kivat huone kaverit.
Huomen kotikäynti... kai? Vai pitääkö mun mennä aspatalolle jakaa lääkkeet? En mene. Ahdistaa jo valmiiks koko ajatus. En mene.. kui oon tämmönen luuseri joka ei pysty mihinkään. Harmittaa. Mut ei voi mitään. Mä oon tämmönen. Luuseri isolla ällällä.
Tekee taas mieli viiltää. Ja siis miks ei? Mä oon niin paha ihminen että ansaitsen sen. Ja lisäksi se tuo hallinnan tunnetta. Ikävöin sitä. Verta, kipua. Sitä tunnetta ku viileä terä koskee ihoa. Vittu mä kaipaan sitä. Mut en voi. Koska lupasin äitille.
Oikeesti. Tekis mieli vetää dosetillinen lääkkeitä. Ja nukkuu pois. En jaksa tätä enää. Ei tä tästä mihinkään muutu. Oon niin paha että joudun helvettiin joka tapauksessa. Joten miksen voi vaan nopeuttaa sitä tapahtumaa ja tappaa itteni.
On vaikee selittää tätä tunnetta. Oon vaan niin epätoivonen. En pysty. En jaksa. Tappakaa Mut.
sunnuntai 2. toukokuuta 2021
Kiva vappu ja stressi
Oli tosi kiva vappu. Olin A-serkun luona yötä pe-su ja me syötiin hyvin ja pelattiin simssii. Tai no A pelas ja mä katoin. A on siis viis vuotta mua nuorempi. Mä hoidin A:ta ja hänen pikkuveljeä joskus nuoruudessa. Sillon mä pelasin ja A katto. Nykyään osat on vaihtunu.
Yhä stressaa se yks juttu. Se asia selvinnee ens viikol toivottavasti. Pelottaa.
keskiviikko 28. huhtikuuta 2021
Stressii joka suunnasta
Ärsyttää. Ei oo yhtään rahaa. Mut kyl mä selviin. Ens viikol tulee eläke ja asumistuki. Kyl mä ehkä selviin. Ahdistaa ja stressaa vaan aivan vitusti. Mut kyl mä pärjään. Pakko pärjätä.
Oon taas yksinäinen. Tää yksin olo ei vaan sovi mulle. Äänet valtaa mun pään. Mut mä oon niitten yläpuolella.
Sit on viel se yks asia joka rassaa. Eikä selvyyttä löydy. No.. Ei voi nyt mitään.
sunnuntai 25. huhtikuuta 2021
Yksinäinen
Mä vihaan olla yksin. Tulin kämpille porukoilta tänään joskus kahden aikoihin ja kello tulee vasta kuusi ja oon jo ihan vitun ahdistunut. Mä vihaan tätä..
Mul on iso perhe. Meitä on lapsia viis plus porukat. Eli seitsemän yhteensä. Oon tottunut siihen että aina joku on lähellä. Vaikka oonkin jo joku seitsemän vuotta asunut omillani ni tuntuu silti hankalalta. En mä osaa olla yksin. Kaikki paska tuntuu pahemmalta ku ei oo ketään jolle puhua ja vaihtaa ajatusta. Tietenkin mun täytyy oppia olemaan yksin ja kohtaamaan ne ajatukset ja todeta ne itelle ja päästä niistä yli. Päästää ikään kuin irti niistä.
Ahdistaa ihan sairaasti. Äänetkin koittaa tunkee päähän. Mut mä voitan ne. En viillä.
Vappuna me hengaillaan mun A-serkun kanssa. Ei juua alkoholii. Tehdään jotain kivaa. Ja meen yöks A:n luokse.
Okei nyt taas vitun vaikee keskittyy joten moikka. VITTU.
Koulumuistoja
Mä oon aina ollu oman tien kulkija. Ei mua oo koskaan kiinnostanut et mitä muut musta ajattelee. Oon tehny semmosia asioita joita haluun, sillä tavalla ku haluun.
Mä rakastin koulua. Läksyt, uuden oppiminen, kaverit. Mä pärjäsin koulussa hyvin. Matikka, enkku ja musa oli kymppejä. Ja ruotsiki jossain kohtaa. Oikeestaan ala-asteella aineet oli liian helppoja. Olin välillä turhautunut kun osasin jo opiskeltavat asiat. Mä sanoin kerran ekaluokkalaisena: "nä on vammasten tehteviä" ku oli liian helppoja. Mä laskinkin ekaluokalla nelosten tehtäviä matikassa. Ja ku olin nelosella, tein M-siskon matikan läksyt. M oli sillon seiskalla. Eli potenssilaskuja. Että mä rakastin läksyjä. Muistan ku mulla oli tapana tehä tehtäväkirjoja eteenpäin. Semmosia joita ei oltu vielä opetettu. Kerran ku meijän piti tokaluokalla lukee kirja ni opettaja sano: "Sä et saa Sandra ottaa kirjaa kotiin ollenkaan ku sä kuitenki luet pidemmälle ku mitä te saatte läksyksi."
Mulle pitikin aina hommailla lisätehtäviä. Olin aina tehnyt tehtävät ennen muita. Muistan ku aina ku meil oli yläasteella ruotsin koe ni sain tehtyy ajoissa kokeen ni kirjoitin kokeen kääntöpuolelle aina "boring". Sit kerran opettaja tuli kysyy multa että onko mulla tylsää, ja että onko tehtävät liian helppoja. Sanoin että juu ja sainkin sitten vaativampia tehtäviä.
Yläasteella kerran enkusta tuli läksyksi kirjoittaa semmonen ennustajan ennustus teksti. Mä ja yks A ei oltu sil seuraavalla tunnilla jossa opettaja ilmeisesti luki kaikkien vastaukset. Sit siit seuraavana tuntina opettaja halus lukea mun ja A:n tekstit. Se aloitti mun tekstillä. Luki sen ja oli otettu. En ees tiiä miks. Sit se silmäili A:n tekstiä ja sano ettei aio lukee A:n tekstiä ääneen. Mä sanoin että se on epäreilua et mun teksti luettiin koko luokan edessä ja A:n tekstiä ei. Sit opettaja sanoi että: "Mun mielestä on epäreilua että jotkut osaa kirjoittaa tekstei ja toiset ei." Se olo aika noloa.
Itseasiassa kun mä olin kasiluokalla, mut siirrettiin toiseen luokkaan opiskelee enkkua sen takia ku häiriköin. Se alko silleen että opettaja joutui joka tunti käskemään mua olemaan hiljaa ja rauhottua ku olin niin äänekäs. Sit mut siirrettiin toiseen paikkaan istumaan että en oo kavereitten vieressä. Sit siin alko käydä vähän silleen että opettaja joutui usein laittamaan mut käytävälle opiskelemaan. Kerran enkun tunti oli alkamassa ja astuin luokkaan sisään. Opettaja sanoi: "Sandra, mä en jaksa kattoa sua tänään. Mee käytävälle". Ja siis mä en todellakaan syytä sitä opettajaa. Olin aivan vitun rasittava. Sit siin kävikin niin että mut siirrettiin pysyvästi yhteen ysiluokkaan opiskelemaan.
Ja siis mul on semmonenki muisto yläasteelta ku olin osastolla sen pari kuukautta. Kävin sairaalakoulua. Ne opettajat oli ihan surkeita. Tein yhen matikan kokeen siel josta sain kympin. Ja siis laskin ylioppilaskokeen tehtäviä ja ihan sikana ekstra tehtäviä. Sit kun palasin omaan kouluun ni sain matikasta todistukseen ysin. Mä menin sit kysyy opettajalta et miksi en saanu kymppiä. Se sano että: "Ei ollu tuntinäyttöä" just joo. Hankala antaa tuntinäyttöö ku en oo paikalla..
Muistan ku olin joku neljännel tai viidennel ni hengailin yhen M:n kanssa. Mun porukat oli oikeesti kieltänyt mua olemasta sen kanssa mut mua ei juurikaan kiinnostanut niitten kiellot. Me oltiin kyl välil huonoo seuraa toisillemme. Mut M oli vaan niin ihana. M:llä meni koulu heikosti. Etenkin englanti. Kerran me mentiin sit tekee enkunkoe auditorioon. M istu mun vieressä. Mä tein eka sivun ja käänsin sen siihen tyhjäl pöydäl joka oli mun ja M:n välissä. M kopio mun vastaukset. Siis mä annoin sen kopsata. Siitä kokeesta M sai jonku yksin. Se oli niin ihanan ylpee itsestään. Sen jälkeen M alko lukemaan enkun kokeisiin. Ja sai seuraavasta kokeesta jonku kasin. Oli ilo olla buustaamassa opiskeluintoa.
No mut joo. Vähän koulumuistoja. Nä on hyviä asioita joita mun elämässä on ollut. Ei oo enää.