Ahdistaa niin vitusti. Haluisin viiltää nyt.
torstai 24. helmikuuta 2022
keskiviikko 16. helmikuuta 2022
Riittääkö, että haluan haluta?
Tä on aivan vitun perseestä. Ku menee hyvin mut en pysty vaan olemaan näin. Haluan kadota. En jaksa olla vahva. Mut on pakko koska en halua että ne pettyy muhun. Ja siis muutenki. Kaikki on hyvin. Miks tuntuu tältä? Haluun viiltää ja vuodattaa pahan veren pois. Vaikka ei sitä edes ole. Eihän? Se on vaan jonkin sortin harha-ajatus. Kyl mä voitan. En ole epätoivoinen. Mulla on hyvät mahikset pärjätä. Voitan.
Elämä vois olla helpompaakin. Mun puolesta. Mut ei. Aina, koko ajan ajatukset karkaa. HALUAN KUOLLA! Kai. Tai sit haluun elää, mutta en näin.
Ahdistaa. Onko sillä loppu pelissä mitään väliä. Siis sillä, milloin tapan itteni. Vaikka huomenna. EN! Mä haluan elää. Haluan haluta elää.
tiistai 15. helmikuuta 2022
Sekasin päästäni
Intervallijaksolla. Kauhu-uni
keskiviikko 9. helmikuuta 2022
Peilit on perseestä
Siis oikeesti. Hyi vittu! Mä oon ruma. Oikeesti. Näin itteni yhes videos. JÄRKYTTÄVÄN NÄKÖNEN!!! Vittu en näytä ees ihmiseltä. RUMALÄSKI! Ei ihme et mua on haukuttu läskiks. Mä ansaitsen sen. Koska oon. Ja ruma! Vittu näytän joltain epämuodostuneelta paskan palalta. VITTU! En jaksa nähä itteeni. Oon niin ruma. Järkyttävä. Kerran joskus 13(?)vuotiaana tein silleen et viilsin mun jokaseen ruumiinosaan jota vihaan. Eli kaikkiin. Jalkoihin, käsiin, mahaan, tisseihin ja tietty naamaan. Tekis niin kovin mieli tehdä se uudestaan. Ehkä en kuitenkaan.
Joo siitä puheen ollen. 3.9 tulee kaks vuotta viiltelemättömyyttä. Nice! Oon ylpee ittestän. (ja niin laskeuduttiin sitten narsismiin... taas) En vaan voi tuntee ylpeyttä itteeni kohtaan. En ansaitse sitä. Jos kehun itteeni ni tulee saman tien semmonen olo että oon narsisti. En saa, en voi, en uskalla, en pysty, en osaa kehua itteeni.
Aspan H oli eilen ja tänään käymäs, siis kotikäynnit. Eilen siivottiin. Ku oltiin lopetettu siivoominen, ni H sano että nyt voi taputtaa itteään olalle. Ja taputti itteään. Mä sanoin, että mä en voi. Sit se sano et hän voi taputtaa muakin. Sitte se taputti mua olalle. En vaan pystynyt. On pelottavaa olla ittestäni ylpee. En voi.
Sain vaihettuu lakanat tänään. Se on ärsyttävää puuhaa mut pakko välil.
Oon viikot niin yksinäinen ku rakas ei oo tääl. Tulee viikonlopuiks mun luokse toisesta kaupungista junalla. Mä rakastan sitä. 💖
Mul on nyt joku neljäs kerta ku on silmätulehdus tässä kolmen kuukauden sisään. Onpas ärsyttävää. Kolmannen kerran silmätippoi ja jotain voidetta. Vittu ku osaa ärsyttää.
Mul on ikävä Nellii. Se oli maailman paras koira.
Mut joo.. meen koht nukkuu. As if mä saan unta...
sunnuntai 6. helmikuuta 2022
Näinkö?
Vittu et osaa ahdistaa. Mä vihaan tätä. Vihaan tätä kaikkea. En haluis ajatella näit juttui mut ne tunkee mun päähän. Vittu! Olispa joku ulospääsy. Mut ei oo. Yhden elämä pilaantuu. Tapahtui mitä tapahtui. Ja mä en voi vaikuttaa siihen. Ei oo mitään mitä voisin tehdä kenenkään hyväksi.
Semmosta se on se ahdasmielisyys. Tuhoo monen elämän. Ja siis eikö tuomitseminenkin ole syntiä. Miten se on vähemmän paha. Voi rukoilla toisen puolesta mut ei kuulu tuomita. Voi vihata tekoa, ei ihmistä. Näin äiti on mulle opettanut. Mut kaikki ei oo semmosia ku äiti. On tää äitillekki vaikeeta mut äiti ei lakkaa rakastamasta.
Ja tä ei siis liity muhun.