Missään ei oo hyvä olla. Ei osastol, ei porukoil eikä kotona. Haluisin vaan kuolla. Ei must oo mihinkään. Joutaisin narun jatkeeksi.
Ne ei haluu pitää mua enää osastolla. Mut en pärjää kotonakaan. En halu muuttaa tuettuun enkä porukoillekkaan. Ja siis siihen on miljoonia syitä miks en halu muuttaa tuettuun. Mm. täs kaupungissa jossa asun ei oo semmosta palvelua muuta ku keski-ikäsestä ylöspäin. Ja en todellakaan aio muuttaa pois tästä kaupungista. Sitä paitsi mul ei oo varaa muuttaa nyt mihinkään ku on toi auto. Osamaksut, kaskot, dieselverot ja naftat plus huollot ja katsastukset.
Lisäks haluun elää itsenäisesti. Vituttaa jo se ajatus siitä että pitää kysyy lupaa et saisko joku tulla esim yöks. Ja koko ajan joku kyttäämässä. Sen lisäks mul on nyt niin hyvä kämppä, hyväl sijainnil ja kaikki mun kamat mahtuu täydellisesti mun kotiin. En halu mihinkään kämäseen yksiöön johon mun iso jenkkisänky ei mahdu.
Ja en jaksa käyttää mun viimesii vähäisii voimii muuttamiseen ja sekin maksaa joten mul ei oo varaakaan muuttaa. Kelalta saa jonki verran apuu muuttoon mut ei läheskään tarpeeksi. Plus et vaikka olis rahaa ylläpitää autoo ni en kuitenkaan uskaltaa ajaa muuta ku tääl mun kotikaupungissa.
Sen lisäks joku on koko ajan kyyläämään mun menemiset, tulemiset, ostokset, ruokailut.
Syitä on muitakin mut täs nää isoimmat. Yks isoimmista syistä on se etten halu asuu liian kaukana äitistä.
Mä oon niin poikki. En oo ees tänne jaksanu kirjoittaa. Haluun vaan nukkua pois. Herätä taivaasta taivaan Isän luota.