shittii

Pyörii päässä se raiskaus.. Tällä hetkellä eniten se, ku mul oli Krissen paita päällä ja se meni rikki, ku se mies oli niin kovakouranen. Anteeksi :( kauheen paha olo siitäkin

Mä vihaan tätä....

Nyt vois kyl niin laittaa kuulan kalloon.. tai ainaki viiltää.. ansaitsen sen koska oon läski paska.. meinaan oon oikeestikki, ja en vaan omasta mielestäni.. Mul on nimittäin toinen blogi, jota kirjotan omalla nimelläni. Eli siel on kuviikin musta ja mun perhe lukee sitä. Tämmösii kommenttei tullu anonyymeiltä: "Ei haittaa jos sun leuka murtuu ku sulla on niitä 2 :)" ja "Harmi, kun muut ihmiset ei mahdu kanssasi edes kuvaan :(" ja "Paljonko perheelläsi menee viikossa rahaa ruokaa? Olette niin hurjan lihavia."

Tekis niin mieli hirttää itteni :( niin pahalta tuntuu... ja olis ees haukkunu pelkästään mua mut ku pitää koko perhettä haukkuu :(((( VITTU! Tuntuu pahalta

Näin tänään.....

Mukavat olot kotoon, ku kaikki huutaa ja itkee :(

Äiti parkaa. Se ansaitsis niin paljon parempaa :( :(

epärealistinen pelko?

Mä näin sen miehen taas viime perjantaina.. Tuli hetkellinen romahdus. Näin sen ku kävelin CRT:stä psykoterapeutti A:an vastaanotolle. Se sano "terve". Mä menin hiljaiseksi. Tuntu et sydän pumppaa tuhatta ja sataa. "Terve" se sano taas. Mä lähin ekana kävelee ja sit melkeen juoksin tyhjän torin läpi. Meinasin jäädä auton alle, ku en ollu hetkessä yhtään. Sit menin A:n ovelle ja painoin summeria. Se ei avannu ovee. Menin paniikkiin, mut sit A tuli mun takaa ja pääsin sisälle turvaan.

Koko sessio meni pieleen, ku katoilin koko ajan ja mua vaan itketti, mut en pystyny ees siihen... Sain kerrottuu A:lle, et näin se paskan torilla. Alettiin sit siit puhuu ja mua oksetti koko homma. Istunnon jälkeen mua pelotti lähtee kotiin, ku aattelin et se odottaa ja vainoo mua jossain. A sano, et se ei usko et se odottaa mua jossain, mut jos odottaa, ni mä voin mennä vaikka johonki liikkeeseen "piiloon"... No mä lähin sit sielt ja olin ihan paniikissa, mut en nähny sitä enää missään. Ehkä toi oli vähän harhanen ajatus... en tiiä...

Perjantain CRT meni ihan piloille ja en pystyny tekee mitään tehtävii. Kerroin siellä et olin nähny sen miehen ja ajatukset pyöri nyt siinä.. Lopulta toimintaterapeutti J sano, et "laitetaa tehtävät pois ja mietit kymmenen hyvää asiaa itestäs ja ennen sitä et saa mennä kotiin." Sain listan ihme kyllä tehtyy (J:n avulla) Sit J sano et "Sä oot nyt päässy jo niin pitkälle, että et anna yhen ihmisen pilata tätä" Sain vähän itsevarmuutta.

Viikonloppu meni ahdistusten kera, mut muuten ihan hyvin... Tänään oli taas psykoterapia. Puhuttiin viime viikosta ja siitä et miten pärjäsin istunnon jälkeen. Kerroin et olo parani viikonloppuna, mut et mua pelottaa niin paljon, et en uskalla mennä Nellin kans ulos lenkille. A sano et se ei oo realistinen pelko.. mut mulle se on. Mua pelottaa

Pitääkö ihmiset mua ylimielisenä?

Mul tuli mieleen semmonen tapaus ku olin viel nuorisokuorossa lauleskelemassa ja meil oli joku yhen yön "leiri" ja siel oli kaikenlaisia tutustumis leikkejä. Kuorossa oli aika paljon uusia laulajaia, joita en tuntenu ollenkaan. Siel oli myös yks semmonen olisko ollut 14-vuotias tyttö. Mä olin aina luullu et se oli ylimielinen, mutta leikkien aikana tajusin et se oli tosi tosi ujo ja siks ei puhunu, muutaku omille kavereille. 

Oon ruvennu miettii, et pitääköhän ihmiset mua ylimielisenä, kun oon niin ujo. 

...

Ikävä viiltelyy

Biisi + höpinää

Biisi raiskaajan näkökulmasta:

Mul on taas alkanu pyörii päässä se raiskaus.. Aattelin et olisin jo päässy yli siitä, mut ei.. :( En varmaan koskaan pääse yli siitä. Se on vaan liian iso pala purtavaksi. Mä näin sen miehen tänään taas. Koko maailma pysähty ympärillä. Tuntu et oltais oltu tunteja siinä tilanteessa, vaikka oikeesti mentiin vaan autolla ohi siitä.

Mul on jotenki ollu nyt tosi hankala päivä.. tai pari päivää.. ei oo oikeen kiinnostanu tehä mitään ja on ahistanu. Mut tää on nnnyt vaan. Kyl se menee taas ohi pian....

Mun kaveri A on vissiin tulos meille yöks pe-la. Katotaan kauhuleffoja ja mässäillään :) Toivottavasti tulee kivaa :)

Hammas parka

Tuntuu et kaikki menee pieleen.. Tietsikan näyttö paskoo(kaikki mustat kohdat näkyy punasena -.-) VituttaaKKO?! Ja mun hammas lohkes, vaikka just kävin hoidattamassa sen ja siihen laitettiin väliaikanen paikka. Ja mun toinen korva ollu maanantaista lähtien lukossa. Kävin tänään hoitajalla puhdistuttamassa sen. Se tuntu oudlta, ku sinne laitettiin kauheella paineella vettä.

Olin eilen kuorossa. Ahdisti niiiin kovin. Meinasin jo lähtee menemään, mut sit päätin , et minähän en lähe mihinkään ennenku kuoro loppuu. Ja niin mä sit istuin ja koitin laulaa koko sen puoltoista tuntii. Mun teki niin mieli viiltää. Mut en aijo enää koskaan. Oon päässy näin pitkälle ilman, joten ei se tarve voi olla niin suuri. Ku kerran oon pärjänny ilman viiltelyä. Tätä on vaikee selittää... Mut siis yksinkertaistettuna mä voin paremmin, ku sillon ku viiltelin. Oon nyt huomannu sen. Vaikka pahoja oloja, viiltely halua, flash backeja, pelkoja ja ahdistusta tuleekin vielä.

Meen taas hammaslääkärille tänään klo 15 :/

Oon vähän huolissani mun raha tilanteesta. Kuntoutustuki/eläke tuli 7.10 ja sitä on koitettu jatkaa. Outoa, että hakemukset ja b lausunnot sun muut on laitettu jo kesäkuussa ja vieläkin se on käsittelyssä. Soitin sinne ja ne sano, et ne laittaa kiireelliseksi sen. Mut siel on varmaan kaikki kiireellisinä, joten en usko et se auttaa mitään... :/

Puhuttiin eilen psykoterapiassa mun pois muuttaamisesta. Siis omaan kotiin. Yleensä hoitajat/lääkärit painostaa mua muuttamaan pois, mut A ei ikinä. Ja se olin mä joka siitä alotti puhumaan. Mä kerroin, et rakas muuttaa mun kotikaupunkiin EHKÄ ens kesänä. Ja me tod näk muutetaan heti yhteen. Sanoin, et haluun sitä ennen asua yksin, ettei suoraan äitin sylistä M:n syliin. Tarviin sen itsenäistymis vaiheen. Ahdistaa tosin pelkkä ajatuskin muuttamisesta, mut pakko se askel on kuitenki jossain vaiheessa ottaa. Ens keväänä varmaankin..

Mut ei mul muuta. Huomenna äänitykset ja mun pitäis harjotella viel noi biisit. Eli Moikka!

Psykoterapiaa

Oon ollu viime päivät vähän hiljasempi.. En ite ees huomannu enkä tienny syytä, mut mumma ja äiti kumpiki kyselly mun vointia ja ollu huolissaan. Mä huomaan nyt kyl itekkin ja luulen tietäväni syynkin, mut sitä en tänne paljasta.

Meil oli äitin kanssa kiva päivä tänään. Käytiin subissa syömäs kana teriyaci subit ja jutskattiin kaikkee kevyttä :) Mut sitte,,, mä näin "sen miehen". Ei se tainnu olla se, mut se oli ihan samannäkönen. Mul meni hetkeks fiilikset, mut sit tsemppasin äitin takia, ja olo parantukin aika nopeesti. Äiti ei varmaan ees huomannu. Toivottavasti.....

Olin tänään psykoterapiassa. Kerroin mun hyvästä ystävästä, joka joutui/pääsi osastolle. Kerroin, että oon huolissani tästä tyttösestä. Jotenki keskustelu vaihto aihetta ja puhuttiin mun itsemurha ajatuksista(joita ei oo ollu nyt enää puoleen vuoteen). Kerroin, että ekan kerran ku suunnittelin oikeesti itsemurhaa oli kun olin 9-vuotias. Vihasin ja häpesin itteeni sillon. Lapsuuden traumojen  takia... Kannoin mukana syyllisyyden tunota ja häpeää. Kerroin, että ekan kerran sanoin sen ääneen ku olin 11-vuotias ja sain lähetteen lasten psyk.polille. Niihin aikoihin aloitin viiltelyn, mut ei kukaan sitä tienny. Sain mun ekat masennuslääkkeet, ku mul todettiin lapossa syvä masennut. Kerroin myös sen, että ajattelin sillon, että jos mä tapan itteni, ni säästän muut perheenjäsenet itsemurhalta, etenki K:n joka nykyään sairastaa skitsofreniaa. Sanoin myös, et oikeesti luulin sillon , että oon paholaisen lapsi. Toivoin kuolemaa ja olin varmaan vähän psykoottinen.

Sitte puhuttiin mun osastolle joutumisesta ku olin 15-vuotias. A:lla oli omia selityksiä sille, mut mun mielstä mä olin vaan masesntunu ja itsemurhahaluinen. Väsynyt tähän elämään. Kerroin, että sain sillon lääkityksen muuten kohdilleen, mutta musta tuli aggresiivinen. Ei siis fyysisesti mut henkisesti. Ja etenki koulunkäynti oli sillon vaikeeta. Mul epäiltiin sillon myös adhd:ta, mut ne epäilykset meni nopeesti ohi, ku todettiin, että oon entistä ahdiistuneempi adhd lääkkeiden kanssa. Eli mä olin vaan levoton, ku voin niin huonosti. 

Nyt haluisin vaan puhuu rakkaan kanssa. Mul on niin kova ikävä sitä :((

Rakastan

Mä ja M mentiin eilen kihloihin :) Oon niiin onnellinen. M kosi ja mä vastasin myöntävästi. :)

Baari-ilta

Eilen oli A:n synttärit. Tarkotus oli ryypätä aivot pelloille, mut toisin kävi. Olin ostanu viina pullon, jonka korkkasin ja simaisin vähän. Sen jälkeen en pulloon enää koskenu. Baarissa join yhden drinkin ja yhden karpalolonkeron. Äiti soitti kesken illan mulle ja sano, että Krisse oli huolissaan soittanu äitille. Se oli huolissaan mun alkoholin käytöstä. Ja varmaan myös siitä, miten viime baari reissun jälkeen kävi. Mä suutuin Krisselle aluks, mut mä tajusin sit sen, et Krisse oli vaan huolissaan. Sovittiin illalla riidat onneks :)... No äiti oli tosi vihanen ja sano, että humalan hakunen juominen on lapsellista(niinhän se on). Se oli myös huolissaan. Ja oli myös pettynyt, ku mä olin luvannu,että juon vaan vähän. No mä lupasin äiteelle, että en juo paljoo. Ja pidin lupauksen :) Tulin yöks kotiin, vaikka oli tarkotus mennä A:n luokse yöks. Äiti oli tyytyväinen ja niin olin määkin... :) Hauskaa oli! Ilman että olin sen enempää humalassa.

Mä jopa meikkasin ja suoristin hiukset. Viimeks ulos lähdettäessä meikkasin sillon, ku pari vuotta sitte se mies raiskasn mut. En ollu sen jälkeen uskaltanu kaunistaa itteeni, ku pelkäsin , että oon viehättävän näkönen. Vaikka mä oon kyl ruma. Mut en kato haluu antaa semmosta kuvaa, että oon ehostanu itteeni. Miehet luulee, et mä oon niit varten meikannu. Meikkaan ihan itteeni varten. Se oli vähän pelottavaa, mut mä ylitin itteni. 

Me laulettiin karaokee ja mä sain kehuja :) se oli kivaa... Mun kaverin poikaystävä kehu yht H-K:ta ku sillä on tosi hieno ääni, mut lopuks se sano, et mul oli koko illan paras lauluääni. Jossain vaiheessa kaverit meni tanssimaan. Mä en uskaltanu, koska viimeks ku menin tanssii, ni ilta päättyi huonosti. Ne tanssi silleen perset heilutellen ja mä aattelin, et jos mäkin oon tolleen tanssinu, ni se oli mun oma vika, et tulin raiskatuks. Siel oli yks ällö vanha pappa. Se tuli juttelee meijän pöytään. Mä menin ihan paniikkiin. En saanu sanottuu, et paikat oli varattuja. Onneks kaverit sano sit. Mä menin ihan lukkoon.. Mua pelotti ja ahdisti. Mut se meni ohi onneks aika pian.

Nyt mul on vaan semmonen ongelma, et mul on nyt se viina pullo.. mitä mä sil teen. Tiiän, et jos mä säilytän sen ittelläni, ni juon sen joskus. Kaiken kerrallaan... Ottakaa se pullo multa pois! Jooko?

Nää biisithän kertoo musta...

It's the same slice,
Same blade,
The same lie,
Same ol' vein

My weight
My face
My height
My race
I'm a mistake.

My weight
My face
My height
My race
I'm such a disgrace.

You're perfectly flawed
You're perfectly incomplete
Like cracks in the glass
And faded photographs

You're perfectly flawed
You're perfectly incomplete
Let them condemn
Imperfections will keep you unique

Nothing left to lose, just try again
Nothing left to lose, just try again

-----

September,
the first snowflakes have fallen down, from the sky
She's like a helpless child left alone in the dark,
no place to run, no place to hide
except the pain of the cut
she's waiting, just waiting
for the moment to end it all

you were the one, your soul was left alone
sweet angel without love
why all the stars were fading from your sky
when you needed caring there wasn't any time

molested child, abused and tied
to the chains of fear
rejected so many times, no wonder she was shy
i felt so ashamed of my good part
everytime I saw her scars
she hated life and can you blame her after all she had to take

you were the one, your soul was left alone
sweet angel without love
why all the stars were fading from your sky
when you needed caring there wasn't any time

detective, we have a potential witness you should see...

you were the one, your soul was left alone
sweet angel without love
why all the stars were fading from your sky
when you needed caring there wasn't any time

I will make you pray

Mul oli tänään taas CRT. Tehtiin kaikenlaisia tehtäviä. Se on itse asiassa ihan kivaa puuhaa. Paitsi välillä mä katoan tilanteesta ja on vaikea palautua takasin jatkamaan tehtävää. Se on ärsyttävää... Siellä on esimerkiksi semmosia tehtäviä, että on paperilla lukuja ja siitä pitää ympyröidä vaikka parilliset luvut. Pari riviä teen ja yhtäkkiä mä vaan katoon. En saa enää kiinni siitä, mitä pitikään ympyröidä ja joudun palaamaan taaksepäin ja tarkistaa mitä sieltä on ympyröity.

Tehtävien jälkeen mä kerroin hoitaja T:lle, että aion perjantaina ryypätä, ku mennään kaveri porukalla baariin viettämään A:n synttäreitä. Sovittiin, että jätän lääkkeet ottamatta ainakin illalla, ku lääkäri oli viimeksi tehnyt semmosen päätöksen. Ja jos mä vielä viiden jälkeen aamulla juon, niin sitten en ota aamu lääkkeitäkään. Toivottavasti tulee kiva ilta :) Mä jo äitillekkin sanoin, että juon, ni ei tarvitse salaa juoda. Vaikka kyllä mä 21-vuotiaana saan tietty itse päättää, juonko vaiko enkö. Ja mä aion todennäköisesti juoda aika paljon...

CRT:n jälkeen menin ostaa bussi kortin. Seutulipun siis. Se on voimassa 30 päivää ja sillä saa matkustaa niin paljon ku haluaa. Ja pääsen sillä myös isovanhempien luokse, vaikka ne asuu toisessa kunnassa. Se on aika kätevä :). Sen jälkeen ku olin ostanut sen kortin, niin menin bussi pysäkille. En ollut varma, että oliko bussi  jo mennyt, ni  mä kysyin yhdeltä papparaiselta, että onko se mennyt. Siis minä! Minä puhuin tuntemattomalle papparaiselle. Se oli tosi tosi ahdistava kokemus, mutta samalla ehkä askel eteenpäin? No ei se bussi ollut vielä mennyt. Siinä oli odottelemassa myös joku mummo, mutta se  ei kuullut mun kysymystä.

Viikonloppu meni vaihtelevissa merkeissä. Välillä ahdisti tosi kovin ja välillä vähän vähemmän. Koko ajan oli kyllä semmonen pieni ahdistus ja tänään on myös ahdistanu vähän. Mutta mä saan jonkin verran kontrolloitua sitä pahaa oloa. Ei esimerkiksi ole nyt tarvetta ottaa tarvittavia lääkkeitä. Viillellä kyllä tekisi mieli, mutta mä taistelen sitä vastaan. En aio viiltää, en todellakaan.

Mitään ei tapahtunut

Psykoterapeutti A kehotti mua nostaa syytteen sitä miestä vastaan. En mä halua. enkä aijo... Muuten siit tulee todellista... EN halua! Se sano, että ei voi tietenkään pakottaa, mutta suosittelee. Kuulemma raiskaus ei rikoksena vanhene koskaan. Mutta mä en halua yhtään lisää ihmisiä tähän. Enkä haluu nähä sitä miestä enää koskaan. Mä sanoin A:lle, että en haluu puhuu siitä syytteen nostosta enää. Se sano, että se on ok.

Liian todellista... Sitä ei tapahtunu, mitään ei tapahtunu. Niinhän se mieski sano.

Ahdistaa taas. Puhuin äitin kanssa, se sano, et mun kannattaa ottaa tarvittava ennen ku se menee sit siihen, että vaan viiltely auttaa. Mua harmittaa, että mul on nyt just tänään tää, ku siskot tuli Helsingistä käymään täällä. Haluisin voida hyvin, mutta mä en voi tälle mitään...Ymmärtäkää, jooko. En tee tätä tahallaan. Mä yritän näyttää hyvin voivalta. Teitä varten. Nostan kulmakarvat ylemmäs, että en näytä niin surulliselta, mut hymyileminen sattuu. Tosi kovin. Tää on ihan naurettavaa............................................

Tekis mieli vaan kuolla pois. Ei tästä tuu mitään.

Save me

everythings normal, everythings not ok,
it's normal

as long as you're under my roof you will
respect me
what's a matter you don't like it when i touch you?
don't run, don't run

but i can't get his sins off of me

i will conquer them
i will rise [rise]
i will...figh

this is our time to shine [our time to shine, our time for
justice]

save me, save me

-

Tekis mieli työntää veitsi sydämeen. Tää kipu ei tunnu päättyvän koskaan. Pitäiskö oikeesti vuodattaa tää paha veri pois. Mä tarviin apua!

Ahdistus jatkuu...

Otin eilen tarvittavan ja se autto siks illaks.. Mut tänään jatkuu. Se tulee aalloittain noin viidentoista minutin välein ja kestää joku vartti-puol tuntii... ja sit se menee hetkeks, silleen et ei kokonaan pois, mut lievemmäks ja sit tulee takasin.. Mikä mua vaivaa

Eilen oli yhes kohtaa niin kauhee olo, et olisin halunnu sairaalaan, mut se meni onneks ohi nopeesti se olo. En haluu sairaalaan! Enää koskaan!! Kyl se tästä varmaan helpottaa.

Ahdistaa niin vitusti

Mul oli eilen tosi rankka psykoterapia tapaaminen.. Mä sanoin terapeutti Aalle, et mua kauhistuttaa et jos en pysty harrastaa seksiä mun poikaystävän M:n kanssa.. Mul on liikaa kipeitä muistoja, jotka tulee mieleen jo pelkästään kun mä ajattelen seksiä.. Ja M haluu varmasti olla mun kanssa silleen.  Ja kai mäkin haluun olla sen kanssa, mutmut... entä jos en pysty. Mua kuvottaa ajatuskin siitä että miehen elin koskee mua mihinkään mun ruumiinosaan... hyi vittu. No kuiteski, A sano, et mun ei kannata tehä mitään mihin en oo valmis.. Mut entä jos en oo koskaan valmis... vittu.

Sit jonku mutkan kautta päädyttiin puhumaan raiskauksesta. Mua loukkas ku A puhus hyväksikäytöstä,  koska se mies raiskas mut. Mun mielestä siinä on iso ero. No mua rupes ahdistaa niin kovin et katosin hetkeks kokonaan.. en tiiä kauan olin pois, mut havahduin siihen ku A huhuili mua. Kerroin et olin loukkaantunut siitä syystä. A sano, että oli pahoillaan ja että ei enää käytä sanaa hyväksikäyttö ku puhutaan tästä tuoreemmasta jutusta. Kerroin, et mua ahdistaa ja et en saa pois mielestä, ku se mies avas mun reidet väkivalloin. A sano, et se ymmärtää että sitä on vaikea pitää pois mielestä. Sit tunti päättyki jo ja A kysy et pystynkö lähtee kotiin. Mä sanoin että joo.. Lähin sit menee kauheen ahdistuksen kera bussi pysäkkiä kohti. Matkalla pysäkille on r kioski. Tarkotus oli mennä sinne ostamaan jotain jolla viillellä. Ahdisti niiiiin kovin!! Mä menin sinne sisään, mut en ostanu viiltelyy varten mitään. Sen sijaan päätin ostaa suklaata sille henkilölle kenen takia päätin olla viiltelemättä, eli Makelle. En tietenkään kertonu sille, et se oli taas estäny mua viiltelemästä. Sit kävelin bussi pysäkille.  Siel oli maassa lasinsiruja. Meinasin ottaa,  mut sit mietin taas Makee. Ja sitä kuin kauan oon jo ollu viiltämättä. Aattelin, et ei se voi nyt tähän päättyä. Melkeen vuoden uurastus ja taistelu, hukkaan heitetty. Sit vaan kirosin ne sirut ja yriti ajatella muuta.

Ahdistus ei kyl päättynyt... se on vieläkin päällä. Ja en saa sitä pois. Oon yrittäny kaikkee ja tuntuu et viiltely on ainoo apu tähän.. EI EI EI. Ei sitä... mitä sitten. ?..... mitämäteen?? Oon jopa yrittäny puhuu siitä....

Kiitos Jeesus :)

Tajusin just, etten olis täällä enää, jos en uskois Jumalaan.. Uskon, että oon nyt päässy vaikeimman yli Jumalan avulla. Ainaki toistaseksi. Koputetaan puuta! CRT alko eilen ja se on itseasias ihan kivaa :) ja psykoterapia jatkuu kesän jälkeen ja ja ja syyskuussa alkaa sos taitojen ryhmä.

Pakko viiltää! Ihan pakko pakko pakko

Mä kaipaan sua

Se ei oo vieläkään vastannu mun sähköpostiin :( odotan kovasti vastaustasi :/

Pelottaa

Mä näin sen eilen.. Kaupassa.. Se moikkas.... mua oksetti, voin pahoin.. ahdistus nousi tuhanteen... en tienny mitä tehdä... pyörrytti... teki mieli viiltää... melkeen antauduin tunteen valtaan... mutta EN viillellyt!

Ikävä..

Eilinen ilta oli aika rankka. Teki niiiin kovin mieli viillellä. Mulla on kauhee ikävä viiltelyä. Sitä tunnetta ku se terä nipistää ihoa, ja ku lämmin veri tulee haavasta. Mul on ikävä niitteen naarmujen rupien auki repimistä. Voi vittu mä haluun viiltää saatana! Mut mä pysyn vahvana. En aijo viillellä. Mä en tee sitä enää.

Nyt mä yritän ajatella jotain muuta. Et pääsis eroon näistä ajatuksista :(

ens syksy!

So far, so good :) eli hyvin menee :)

Mul alkaa syksyllä CRT, sosiaalistentaitojen ryhmä ja joku skitti.. ? Joku sosiaalisten taitojen ryhmä sekin. Ja koulua jatkan ensi kevätlukukaudella. Tulee olee rankka puol vuotta. CRT on 3 kertaa viikossa skitti ja sos taitojen ryhmä kumpikin kerran viikossa ja sen lisäks nään psykoterapeutti A:ta 2-3 kertaa viikossa.. Huhhuh!

Ja mun älykkyysosamäärä on laskenu. Ennen se oli 131 ja nyt se on vaan 118 :( Psykoosi on tyhmentänyt mua :( arvatkaa vituttaako!?!

Mut jeee me mennään Kreetalle!

Koulu jää tauolle

Mä luovutan koulun suhteen nyt kevät kaudella. En oo ollu nyt johonki kuukauteen koulussa. Mä oon valehdellu kaikille.. Menin vaan koulun viereiselle huoltsikalle koulun ajaksi. Mä en pysty menee sinne koska siel on yks mies joka näyttää mun isoisältä (siltä sialta).. Onneks sain kerrottuu nyt äitille. Mä olin ihan varma että se suuttuu, mut ei se suuttunu. Päin vastoin. Se ymmärsi ja sanoi, että mun kannattaa yrittää syksyllä uudelleen.. :) tuli tosi hyvä olo tosta.

Mulla alkaa vissiin ens syksynä CRT (vaikka en oo skitsofreenikko). Sen pitäis kuulemma auttaa muistamaan ja keskittymään, niin, että pystyisin lukemaan ja muutenki keskittymään esim. koulussa. Tarkotus olis että sillon ku mul on CRT ni en sillon kävis koulussa. Eli se siirtyy eteenpäin se koulun alottaminen. Mut mielummin näin, ku et meen sinne ja en pysty oppimaan mitään.

Mut on mul hyviiki uutisii. Me mennään Krissen ja sen kaverin kanssa Pariisiin kesäkuussa :) Jee! Jännittää ihan sikana. En oo tooosi pitkään aikaan ollu niin kauan pois äitin luota. Tästä tulee kyl elämän koettelemus. Onneks Krisse on niin turvallinen olento.. Siihen voi tukeutua täysin rinnoin <3 div="">

Me mennään sit viel EHKÄ Bulgariaan äitin , isän ja Maken kanssa heinäkuussa. Siitäki tulee varmaan kivaa!!

PS Halusta ja tarpeesta huolimatta, oon ollu nyt joku puol vuotta ilman viiltelyy. Pisin aika viitosluokalta lähtien! Hyvä minä!!

Mun pää on ihan sekasin

En tiedä mitä pitäis ajatella.. Mun isoisä, joka käytti mua seksuaalisesti hyväksi, kuoli viime viikolla.. Onko se hyvä asia? Pitäiskö mun olla onnellinen? Kertokaa mulle.

Koulu

Jännittää ihan vitusti mennä huomenna kouluun.. En tiiä mitä siitäkin tulee,,, :( En haluis mennä sinne, mut on ihan pakko voittaa tää pelko taas! Pelottaa että epäonnistun. Niinku tän äikkä viitosen. Ku en päässy läpi ku en pystyny tekee koetta ja en pysty lukee kirjaa. Mut opettaja jousti sen verran, et saan suorittaa ne kun pystyn..jos pystyn... Aikuis lukiossa ei kuulemma oo niin tarkkaa tollaset jutut.

Mul on huomenna koulun lisäksi aika A psykoterapeutille ja T-hoitajalle. Saas nähä, että miten jaksan ne kaikki kolme juttuu :( En jaksa, ku oon poikki. Fyysisesti ja henkisesti... Oon kuitenki vähän paremmassa kunnossa ku pitkään aikaan. Mut silti tuntuu, et ei jaksa. Oon yrittäny käydä ulkonaki. Koiran kanssa.

Kohta pääsee taas nukkumaan <3 p="">

Haaste :)

Ohjeet:
Tämän pienen haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 faktaa minusta, tässä ja nyt !

1. rakastan perhettäni (myös eläimiä) <3 nbsp="" p="">2. vihaan itseäni
3. rakasta musiikkia
4. olen mieleltä sairas
5. viiltelen (nyt oon ollu pari kuukautta viiltelemättä :))
6. olen joutunut raiskauksen ja seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi
7.  katson piirrettyjä, kuten Simpsoneita ja Family Guyta
8. olen reippaasti ylipainoinen
9. rakastan pepsi maxia
10. mulla on vain muutama ystävä, mut ne on sitäkin rakkaampia
11. oon aika sekopäinen, kun mut oppii tuntemaan

11 kysymystä haastetuille:

1. Mikä on lempiherkkusi ?
- suklaa
2. Lempiblogi ?
- http://snowblinded.blogspot.fi/ eli sähkökissan blogi
3. oletko facebookissa ?
-juu
4. mitä juot mieluiten ?
-pepsi maxia
5. Onko sulla lempinimeä ?
-on ;)
6. Montako lasta on perheessäsi ?
-siis tarkottaaks tää niinku kuin paljon mulla on sisaruksii(ne on meinaan jo aikuisii melkeen kaikki) Viisi meitä on :D
7. seurusteletko ?
-en nyt
8. Tykkätkö hedelmäsalaatista ?
-juuuuu
9. Mielimusiikki ?
-Damian McGinty
10. Mitä teet päivisin ?
- dataan ja käyn terapiassa ja koulussa iltaisin
11. Opiskeletko jotain ?
-aikuislukiota yritän käydä

Haastan:
sähkökissa
Elle
Cicatrix
ei mul taida olla muita joilla on alle 200 lukijaa :)

Kysymyksiä haastetuille:
1. Seuraatko salattuja elämiä?
2. Omistatko lemmikkejä?
3. Opiskeletko?
4. Lempi juomasi
5. Poltatko
6. Juotko alkoholia
7. Onko sulla diagnoosi, jos on niin mikä?
8. Pelaatko facebook pelejä
9. Tiedätkö pelin sims? Jos tiedät, niin pelaatko sitä?
10. Seuraatko simpsoneita
11. Lempi bändisi?

syyllisyys

Jos saan lähettää sulle myöhästyneen kysymyksen, niin haluisin kysyy, et ku oot kirjoitellu blogiis syyllisyyden tunnosta, niin miks konkreettisesti sä koet olevas syyllinen? 

Mä koen syyllisyyttä lähes kaikesta. Ihan naurettavista asioista. Esimerkiksi, jos pilkon sipulia, koen syyllisyyttä, jos palat ovat eri kokoisia. Ja olen aina syyllinen riitoihin, vaikka en ite olis mukana koko jutussa... jnejnejne Oikeesti välillä naurattaa, kun tajuun, että koen syyllisyyttä noin turhista asioista

Suurinta syyllisyyttä koen elämäni traumaattisista kokemuksista. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Miksi mä en tienny, että se mies teki mulle pahaa. Kannan syyllisyyttä myös siitä, että isä ei voi enää tavata omaa isäänsä mun takia.

Tunnen syyllisyyttä myös raiskauksesta. Miksi mä lähdin sen miehen matkaan. Miksi mä olin niin tyhmätyhmätyhmä... Mul on semmonen olo, et en voi ees surra koko tapahtumaa, koska se on mun oma syy....

Eli tällasista asioista koen syyllisyyttä... Joka päivä, koko ajan

Singing is like breathing trough the soul

Kysymyksiä tuli tuhansittain (;D NOT), joten päätin valita yhden niistä ja tehä oikeen kunnon postauksen aiheesta. 

Kerro jotain siun lauluharrastuksesta? :3 
Mähän olen siis aina laulanu. Ihan pikku vekarasta saakka. Äiti laulo meille lapsille usein ku oltiin pieniä. Sieltä siis olen varmaan musiikki innostuksen ja lahjat saanut :) Eskarissa lauloin ekan soolon tai no duuon kaverini C:n kanssa.(siis yleisön edessä eka kerta) Se oli tosi jänskää... Eka ja toka luokalla laulettiin aina yhden silloisen kkaverin kanssa ennen tuntien alkua jotain virsejä. Lauloin myös sillon koulun kuorossa.

Kolmannella luokalla alotin musiikkiluokan uudessa koulussa, jossa olin sitten 3-6 luokkaan saakka. Silloinkin lauloin koulun kuorossa. Sain tosi usein sooloja ja sain kyllä kuulla siitä kateellisilta luokkakavereilta. Joskus 10-vuotiaana aloitin myös seurakunnan lapsikuorossa laulamisen. Viidennellä luokalla aloin käymään kitara tunneilla. Se ei kyllä napannu samalla tavalla ku laulaminen. Lopetin kitaratunnit joskus seiskaluokalla.

Ylä-asteella jatkoin musaluokkaa(toisessa koulussa tietty). Sillon luokkakaverit ei ollu enää kateellisia, vaan päinvastoin, ne kannusti mua ja halus tyrkyttää kaikki soolot mulle. Mut se taas otti päähän luokanvalvojaa joka sattu olemaan myös musiikin opettaja. Se aina sano: "annetaan jonkun muunki laulaa, eikä Sandra aina vaan" Se oli inhottavaa. 

12-vuotiaana siirryin lapsikourosta nuorisokuoro diskanttiin. Sielläki sain usein laulaa sooloja. Nykyään kun käyn samaa kuoroa, mulle ei enää uskota sooloja, koska oon niin epäluotettava.. sairauden takia. Ei koskaan tiedä millon vointi tulee niin huonoksi, etten kykene tulee paikalle esityksiin. Oon nyt vähän sillä mielellä, et onkohan nuorisokuoro vielä mulle sopiva kuoro, ku mä nyt kuitenki oon jo aikuinen... Aattelin kysyy kuoron vetäjältä.

14-15-vuotiaana alotin laulutunnit. Niitä jaksoin sen pari vuotta, ku jos halus pidempään jatkaa ni olis pitäny alottaa opiskelee myös musiikin teoriaa. Vointi huononi niihin aikoihin ja en jaksanu ees niillä laulutunneilla käydä saati sitten joillain teoria tunneilla. Lukioki alko painaa harteille ja mun oli sit pakko lopettaa laulutunnit. Se harmittaa vieläki.

Lukiossa jatkoin musiikkilinjalla ja koulun kuorossa taas. Sooloja oliki vaikeempi saada, mut mä "tyrkytin" itteeni joka väliin. En siks et olisin parempi ku muut, vaan siksi, ku mä nautin esiintyä. Sain muuamat soolot ja sillon sain myös kanssa kilpailijan, jolla on ihan sairaan upee ääni. Oli siis mun vuoro olla kateellinen. Mut oli toi tyttöki vähän mulle kateellinen tai sit se ei vaan tykänny musta, ku se aina puhu musta paskaa..

Nyt mä oon äänitelly biisejä youtubesta karaoke pohjat ja siihen päälle vaan laulut ja kännykällä (todella laadukasta) äänitys. Ja lisään niitä sitte youtubeen omalle kanavalleni. Voisin tähän mainita myös että kävin idolssissa ja en päässy ees tuomareiden eteen, ku tuotanto tiimin päätöksestä olin liian epämyyvännäkönen... -.- huoh.......

Oon myös ite kirjotellu biisejä. Ja jopa esittänyt kaverin kanssa mun tekemän biisn koulun päättäreissä. Oon kans heittäny vähän keikkaa kaverin kanssa, siis ihan palkkaa vastaan. Ja yksin ja siskon kanssa muutama keikka vedetty torilla ja baarissa.

Kiitos tästä kysymyksestä ja sori ku tuli kilsa postaus. Mut musiikki on aina ollu niin iso osa mun elämää. Ja laulaminen varsinki. Osaanhan mä soittaakki pianoo, rumpui ja jonki verran kitaraa ja kuuntelen musaa koko ajan, mut laulu on aina ollu se tärkein mulle. 

Toivottavasti tätä ei oo kauheen vaikee lukee :D

Kysymyksiä?!

Aattelin tehdä kysely postauksen, jos kysymyksiä tulee tarpeeksi. Eli laittakaa kommenttina kysymyksiä ja mä teen vastaus postauksen ens viikonloppuna! Saa kysyy iihan mitä tahansa. :)

Kiitos

CRT?

Koulu meni huonosti kuten aina, mut ainakin mä olin koko tunnin. Tarvittavien voimalla tosin.. Olin tänään hoitaja T:n ajalla. Kerroin et masentaa ja ahdistaa koko ajan enemmän. Kerroin et olin valehdellu olevani sairas, ku oikeesti en ollu vaan jaksanu mennä tapaamisiin.

Me sovittiin T:n kanssa. että mä en mee suorittaa koetta ens viikolla, koska en muutenkaan pääsis läpi tätä kurssia ku en saa luettuu sitä kirjaa joka pitäis lukee ja josta pitäis tehä joku arvio vissiin... Parempi näin. Meen sit vaan huomen tunnin jälkeen ilmottamaan opettajalle, että olen vaan "kuunteluoppilaana" Ja et saan tässä samalla siedätyshoitoa ja silleen... Saas nähä mitä siitäkin tulee.

En muuten myöskään eilen ostanu mitään teriä. Eli siin mielessä oon turvassa iteltäni, ku ei oo mitään millä viiltää.

Sovittiin T:n kanssa myös niin et se puhuu lääkärille, et jos mul alotetaan CRT. Vaikka en ookkaan skitsofrenikko. Se vois kuulemma auttaa muistissa ja keskkittymiseen. Et pystyis sit lukee paremmin. Se vois olla ihan hyvä juttu. Jos se siis auttaa... Sitä olis sit kerran viikossa. Kuullostaa ihan mielenkiintoselta.

Meen vissiin torstaina isovanhempien luokse. Toivottavasti jaksaa siel sit olla ja tehä jotain mumman kanssa...

So we have come to this

Kohta pitäis mennä kouluun. Ahdistaa ja jännittää niin sairaasti.

Viime viikolla en käyny missään sovituissa tapaamisissa. Väliin jäi siis koulun lisäksi kaksi psykoterapia aikaa, yks omahooitaja aika ja leponex ryhmä. En vaan saanu mentyy niihin. Valehtelin hoitajille että oon kipeenä. Nyt kaduttaa.. Ja en tiiä jaksanko huomennakaan mennä mihinkään. Vaikka pakko kai se olis. Ja ajatelin kertoo hoitaja T:lle et valehtelin ja et voin oikeesti koko ajan  huonommin ja huonommin.. En haluu sairaalakuntoon.

Tänäänki tekis mieli jättää koulu välistä. Menis vaan siihen viereiselle huoltsikalle hengaamaan. Ja ehkä sielt vois ostaa jotain jolla viillellä... Kouluun en halua mennä. Se on liian ahdistavaa ja pelottavaa. Ja ennen kaikkea ajan hukkaa.. En opi siel MITÄÄN!!

Ahdistaa

Mulla on tällä hetkellä kauheesti itsemurha ajatuksia. Ja tekee mieli viillellä. Ahdistaaa saatana. Se sattuu. Mitä mä teen? Luin äskön mun itsemurhakirjeen. Tää lause jäi päähän: Rukoillaan yhdessä, et Isä antaa tän

mulle anteeksi. 

Hittolainen

Nyt ahdistaa.... en tiiä syytä

Melatoniini?

Saas nyt nähä miten toi melatoniini toimii.. Tänään alotan.. Krisse(sisko) sano, et se on myös paljon asennekysmys et toimiiks se vai ei. Täytyy kai alkaa ajattelee silleen, et "kyl se toimii".

Mul oli tänään aika hoitaja T:n kanssa.  Se tuli joku kymmenen minsaa myöhässä ja mua vitutti niiin paljon! Ja sanoin sen sille. Sit me keskusteltiin siitä. Mä sanoin, et mul tuli semmonen olo, et T pitää mua turhana ja vähäpätösenä. T selitti, et se ei ollu hänestä riippuvista syistä se myöhästyminen. Mä kysyin siltä et kui se ei pistäny viestii, et se tulee myöhässä. En saanu siihen suoraa vastausta.. Mut ei kuitenkaan oo mun vika toi juttu.

Muuten tää on ollu semi hyvä päivä. Väsyttää vaan niin paljon etttei mitään rajaa.. Onneks kohta pääsee nukkumaan!!

Kouluun,, taasko(!?)

Älykkyysosamääräsi on noin 135 , joka on korkeampi kuin 99.0 prosentilla väestöstä. Tein jonkun mensan nettitestin ja sain 135! uu oon  tyytyväinen. Vaikka tiiän mä sen et noi on vaan semmosii suuntaa antavia :) mut silti. Ja ku viimeks tehtiin psyk testit ni sain jotain 131 vissiin. Ja se oli jakautunu silleen, et kielellinen älykkyys oli jotain 125 ja visuaalinen/matemaattinen älykkyys oli 135. Eli on toi aika lähellä totuutta kai..

Tänään on taas koulu. Se on kyllä niin yhtä tyhjän kanssa. En opi siel kertakaikkiaan mitään. Ja joka kerta on suurempi ahdistus ja aina vaan tekee enemmän mieli viillellä. Mut mä haluun yrittää vielä.. Ehkä se alkaa helpotta ku saan ne lääkkeet. tai no lääkkeet ja lääkkeet. Mulle määrättiin melatoniinia.. Mul on ollu se aikasemminki ja ei oo  mitään auttanu. Hoitaja T sano, että se voi toimii nyt paremmin ku mul on toi leponex lääke.. En jaksa uskoa... Musta se koko melatoniin on yks iso huijaus. Lume lääke!

Mul oli tänään psykoterapia. Se meni ihan hyvin... Puhuttin aika pinta puoleisesti(onneks, en olis nimittäin jaksanu ppuhuu mitään syvällisii, ku oon niin väsyny)

Sinne mennesäni, näin yhden vanhan kaverin. Ei olla nähty moneen vuoteen.. Mul tuli vähän sellanen luuseri olo. Ku se on jo töissä ja sillä on auto ja oma kämppä. Ja mää vaan junnaan paikoillani. Mut oli ihan kiva jutella kaverin kanssa.. Se oli kyl hiukan ihmeissään ku mul on lukio viel kesken. Olis varmaan pitäny sanoo, et käyn ilta lukioo... se ei oo niin outoo

Mut jooo,,, ei täs muuta... kitti mmo

Heikosti mennään, mutta suunta on oikea (kai)

Taas yksi koulutunti takana.. Tuntuu vaan ettei siit oo mitään iloo kellekkään, ku en pysty oppimaan mitän kuitenkaan. Mul menee yhä vaan kaikki keskittyminen siihen, et pystyn olee koko sen n. puoltoista tuntii, ilman paniikkikohtausta... Koko ajan täytyy muistaa rentouttaa itteeni, siis ihan fyysisesti. Ja pitää laskea hengitys tahdin mukaan, etten vaan ala hyperventiloimaan. En tiiä onko täs mitään järkee.. Teki taas niin kovin mieli viiltää.. Mut tälläkin kertaa mä vein voiton!

Ja vittu ton nukkumisenki kanssa. Nukun 3-5 tuntii per yö.. Sekin vaikeuttaa tota koulun käyntii. Tänään piti T hoitajan puhuu lääkärille mun unettomuudesta ja sit sen oli tarkotus soittaa mulle, mutta ei... Ei oo soittanu. Ja sekös vastaa päähän ottaaki

Mä en jaksa enää tälleen :( punanen viiva on tullu takas kuvioihin.... ajattelen sitä taas tosi usein... vaikka en oo ees viillelly.

help me

Tekee niin kovin mieli viiltää.................

I did it!!

Laivamatka meni tosi hyvin :) Riehuttiin Maken kanssa ja pelattiin rahapelei ja syötiin vatsat täyteen buffetissa. Vähän mua kyllä pelotti niis kohdissa ku kaikki oli pakkautunu toisiinsa kiinni laivan vaihdon aikana ja perillä. Lauloin kans karaokee ja sain kivat huudot. Made me really happy :D

Viime yön nukuin ihan täysillä. Parhaat yöunet kahteen viikkoon. Ja äskön käytiin uimssa. Seki oli ihan kivaa, jos ei lasketa sitä kohtaa ku jotkut kakarat alko nauraa, vissiin mun rumalle vartalolle.. Hävetti ja teki mieli kuolla. Mut onneks Krisse oli siin mun kans, ni se autto vähän oloon.

Mut muuten tää päivä menny ihan kivoissa merkeissä ja kohta syömään :)

Moikka !

Laivalle

Meen huomen taas laivalle Maken, äitin ja mumman kanssa. Toivottavasti tulee olee hauskaa! Vähän jännittää, et miten menee ahdistuksen ja pelkojen kanssa.

Nukuin taas huonosti viime yön ni en jaksa kirjottaa mitään romaania ;D

Comeback

En oo jaksanu kirjotella pitkiin aikoihin. Sori siitä.. Mut joo.. Oon nyt siis alottanu koulun ja aika heikosti on menny. Mul menee kaikki energia siihen, että pystyn olemaan siellä luokassa. Kaikki opetus menny ihan ohi ja en pysty keskittymään ollenkaan. Vähän kauhistuttaa, et tuleeko tästä koulun käynnistä mitään. Varsinki ku on taas alkanu tulee unettomuutta.  Nukun 3-5 tuntia yössä.  Ja oon päivät väsyny. 

Mul on alkanu tulee myös pelkoja. Pelkään mm. että kuolen ja pelkään liukuportaita ja nää pelot on mulle ihan uus juttu. Tuntuu et oon sekoamassa. 

On kuitenki ihan hyviiki juttui, esim. et oon ollu nyt n3 kk viiltelemättä!! Eiks ookki hienoa!

Tällä hetkellä mun hoidot on sellasii, et käyn n. 2kertaa viikossa tapaamassa psykoosityöryhmän hoitaja T:tä ja n. 2 kertaa viikossa psykoterapeutti A:ta. Lääkkeitä on leponex, venlafaxin ja abilify. Lääkkeet on tosi hyvin auttanu, ku mul ei oo pitkiin aikoihin ollu mitään aistiharhoja. Paitsi nyt ihan lähipäivinä oon kuullu kuiskintaa. Mut pistän unettomuuden piikkiin. Sovittiin hoitaja T:n kanssa et jos viel ens viikolla on unettomuutta ni sit ruvetaan miettii lääkettä siihen. 

Muuten menee nyt suht  hyvin..  Masennus alkaa hiipua ja elämän halu alkaa kasvaa. Vaikkakin toi koulu nyt masentaa ja ahdistaa. On myös jopa alettu käymään uimassa Krissen ja äitin kanssa. Se on muuten kivaa, mut ku vihaan mun vartaloo ni se on tosi kiusallista..

Ja vielä iso kiitos kaikille, joitten mielessä oon ollu. Tuli oikeesti tosi lämmin olo sydämeen ku niin moni oli ollu huolissaan  Mut voin nyt semi hyvin 

uv-lupaus

Mä kekkasin täydellisen uuden vuoden lupauksen: Ei osastoa koko vuonna.