Mul on taas voimakkaita itsemurha ajatuksia. Miten pääsen näistä eroon. Ahdistaa. Haluisin vaan kuolla pois. Miks mun piti syntyä? Vois hakee kylppäristä sheiverin ja rikkoo sen. Viiltää terällä ranteet auki ja nukahtaa ikiuneen. Vois myös tyhjentää lääkekaapin. Kyl siit varmaan riittää kuolemiseen saakka. Ehkä huomenna.
sunnuntai 28. helmikuuta 2021
perjantai 26. helmikuuta 2021
Päin persettä. Mut ainakaan en oo viillelly
Ahdistaa liikaa. Kaikki. Siis aivan turhatkin asiat. Ääh. Tekee mieli viiltää. Oon lihonnu joku 10 kg viime keväästä. Kun ei saa viiltää ni ruoka auttaa. Oon pienestä pitäen ollu tunne syöjä. Ku vietin sillon 6-vuotiaana päivät yksin kotona ni mä söin. Söin yksinäisyyteen ja suruun. Pelkoon ja vihaan. Mut vaan jätettiin yksin kotiin. Vaikka olin just joutunu seksuaalisen hyväkskäytön uhriksi 5-vuotiaana. Oon todella vihanen mun vanhemmille siitä.. Ja kannan kaunaa.
Ja mua ei laitettu harrastaa mitään liikuntaa vaikka just sellanen olis kohottanu mun itsetuntoo ja olis myös auttanu painonhallinnassa. Paitsi sillon 8-vuotiaana mun isä laitto mut ja yhen mun siskoista ankaralle dieetille. Sehän se paransikin mun minä-kuvaa. Not. Se dieetti oli siis sellanen et piti juosta verenmaku suussa. Joka ilta punnitus. Jos paino ei ollu laskenu tai oli tullu lisää painoo ni ei saanu iltapalaa.
Mut se ei auttanu. Mä söin yhä ihan sikana. Piilossa, koulussa, kavereiden luona.
Koulussa ala-asteella mun ainoo 7 todistuksessa oli liikassa. Muut oli lähinnä 9 ja 10. Mut siihenki on syynsä. Muistan ku koulu alko. Siis ekaluokka. Olin innoissani mukana kaikissa aineissa. Myös liikunnassa. Vaikka olin huono. Mut musta ne leikit oli kivoja. Nii.. sit tuli eka todistus joulun alla. Sillon ei ollu viel numeroita mut oli arvostelut. Siin luki liikunnan kohdalla: yrittämällä enemmän pystyisit parempaan. Siin meni mun liikunta into.
Ja siis yläasteella liikka oli 5. Sovittiin opettajan kanssa että saan vitosen liikasta jos tuun paikalle. Eli mun ei tarvinnu tehä mitään. Se olis ollu liian ahdistavaa ja nöyryyttävää. Onneks oli niin ihana liikka opettaja.
Mut juu. Tämmönen vähän erilainen postaus. Tai en muistaakseni oo kauheesti kirjotellu mun painoon ja syömisiin liittyvistä asioista.
Kuitenki. Öitä nyt!
perjantai 12. helmikuuta 2021
Viina ei vaan sovi mulle
Juu eilinen meni vähän mönkään. Aamuyöstä alko kuuluu kovasti ääniä. Ne käski viiltämään. Yritin selvitä niitten kanssa. Lopulta se kävi niin ylitsepääsemättömäksi että ainoo ratkaisu oli viiltää. No mä sit muistin että mulla oli viinapullo kaapissa. Tiiän että viina auttaa ääniin. Hetkellisesti ainakin.
Päätin sitte juua. Ja niinhän se oli että äänet vaimeni.
Mul oli kotikäynti klo 13 ja olin jo ihan sammumispisteessä. En heränny ovikelloon joten hoitaja H soitti mul puhelimeen. Se kysy et oonko kotona. Mä sanoin että oon. Sit se pyysi mua tulee avaa ovi. No mä sit kompuroin avaa ovee. H astu mun olkkariin ja näki vajaan viinapullon mun sohvapöydällä. H olo ihan hämmentynyt. "Ootko sä juonu?"se kysyi. En muista mitä kaikkee siinä tapahtu mut jotain H sano että pitäs soittaa äitille ja kaataa loput viinat viemäristä. Sit muistan että makoilin siinä sohvalla ja sit H sano että hänelle tulee hoivavietti et hän haluis silittää mun päätä. "Mä tiiän että sä et tykkää että sua kosketaan" se sano. Mä sanoin että ei se haittaa. Sit H kysy että saako hän silittää. Mä sanoin että joo.
Se tuntui hyvältä ja turvalliselta.
Sitte sovittiin vissiin että H saa kaataa mun loput viinat pois. Hän oli huolissaan musta. Ja soitti äitille vaikka äiti oli töissä. Hyvä että soitti. En haluu salata asioita äitiltä.
Juteltiin tänään äitin kanssa asiasta. Se ei onneks ollu kertonu kellekkään asiasta. Äiti sano että se että juonko vaiko enkö on mun päätettävissä koska oon aikuinen. "Mutta kannattaako se?" äiti kysyi. No mielummin viina ku viiltely.. kai. En sanonu tota tiettykään äitille. Mut kerroin että kuulin ääniä.
Mut joo. Nyt nukkuu.
Miss you N.
keskiviikko 10. helmikuuta 2021
Poliisiauton kyydissä
En oo varmaan kertonu tääl siitä ku viime syksynä jouduin poliisiauton taakse kyytiin. Olin siis sillon osastolla. En nyt tarkalleen muista mitä siin tapahtu mut muistan että olin ulkona L-mieshoitajan kanssa koska mul ei ollu vapaakävelyy. Lähin kävelee märystä kohti moottoritiesiltaa. Siis silta jonka alla menee moottoritie.
L yritti kysellä minne oon matkalla. En vastannu. Sitte L soitti osastolle ja siel käskettiin soittamaan poliisille. Pysähdyin sillalla. Nousin korotuksen päälle. L veti mut alas siitä. Yritin uudelleen monta kertaa mut koko ajan se veti mut alas ja yritti jotain vissiin puhuu mul. Sit tuli poliisi.
En muista miten mut jotenki päädyin sinne poliisiautoon. Se oli tosi ahdas. Pää osu kattoon. Sit me ajettiin takas märyyn osastolle.
Ja oon siis monesti ollu poliisin kans tekemisis mut tää oli eka kerta ku olin poliisiautossa.
Nyt oon harhoissani. Vaikee jatkaa kirjottamista. Kello tulee viis ja oon viel hereil.
sunnuntai 7. helmikuuta 2021
Chilli viikonlopou
On ollu ihan sika kiva viikonloppu. Siskot tuli pääkaupunkiseudulta käymään ja toisen siskon pojat tuli myös. Eli mun maailman söpöin kummipoika ja hänen maailman söpöin isoveli.
Kerranki on jotain kivaa kerrottavaa.
Käytiin koko porukal luistelemassa ja pulkkailemassa. Tai no itseasiassa mä en tehny kumpaakaan mut tulipahan oltua ulkona. Ja syötiin makkarat ja jälkkäriks laskiaispullia ja kaakaota.
Tänään illalla me pelattiin salkkari-peliä ja mä voitin jeee. Sit jutskattiin siskojen ja äitin kanssa meijän lapsuudesta. Sai kyllä nauraa!
Mut nyt tsekkailee Youtube-videot ja sit nukkuu.
tiistai 2. helmikuuta 2021
Selviinköhän huomiseen
Ahdistaa. On ihan kauhee olo. Mitä mä teen.
Intervalli jakso tuli ja meni. Lääkitystä kevennettiin.
Eilen leikkasin sämpylää auki. Vahingossa viilsin pienen haavan käteen. Se triggeröi mua pahasti. Mul tuli heti semmonen olo et tarvii viiltää. Viestittelin äitin kanssa siitä ja se mieliteko katos ihan hyvin. Onneksi.
Oon nyt kolmisen viikkoo nukkunu huonosti. Toivottavasti en pian oo taas osastolla pitkää jaksoa. Seuraava intervalli on 1.-5.3. On mulla kriisipaikka siel p5:lla. Mut en oo menos sinne kyllä. Pakko pärjätä.
Huomenna tulee 10 vuotta raiskauksesta. Voi olla et jo senki takii ahdistaa. Ja painajaiset ja flashbackit voimistunu tässä samalla. AHDISTAA! VITTU KU AHDISTAA. TAPPAKAA MUT!
What should I do?
Haluun vaan pois. Taivaaseen Isän luokse. Taivaan-Isän luokse.
En viiltele enää. Mul on tullu siihen tilalle toinen itseäni vahingoittava käyttäytyminen. Mut siit en aio jutella koskaan kenellekään. Se ei tavallaan oo itseni satuttamista. Mut tavallaan se on sitäkin...
En kestä tätä pahaa oloa. N ja V ei vastaa mun viesteihin. Sekin harmittaa. Ei mitään syytä kertoneet että miks jättävät vastaamatta mun viesteihin. Mut kai se on ihan yks hailee.
Kuuntelen chiliä musaa mut sekään ei auta.
Narun jatkeeks? Kuula kalloon? Lääkkeitä naamaan? Junan alle?
Jotain JA PIAN.
Kiitos hei.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)