Koko sessio meni pieleen, ku katoilin koko ajan ja mua vaan itketti, mut en pystyny ees siihen... Sain kerrottuu A:lle, et näin se paskan torilla. Alettiin sit siit puhuu ja mua oksetti koko homma. Istunnon jälkeen mua pelotti lähtee kotiin, ku aattelin et se odottaa ja vainoo mua jossain. A sano, et se ei usko et se odottaa mua jossain, mut jos odottaa, ni mä voin mennä vaikka johonki liikkeeseen "piiloon"... No mä lähin sit sielt ja olin ihan paniikissa, mut en nähny sitä enää missään. Ehkä toi oli vähän harhanen ajatus... en tiiä...
Perjantain CRT meni ihan piloille ja en pystyny tekee mitään tehtävii. Kerroin siellä et olin nähny sen miehen ja ajatukset pyöri nyt siinä.. Lopulta toimintaterapeutti J sano, et "laitetaa tehtävät pois ja mietit kymmenen hyvää asiaa itestäs ja ennen sitä et saa mennä kotiin." Sain listan ihme kyllä tehtyy (J:n avulla) Sit J sano et "Sä oot nyt päässy jo niin pitkälle, että et anna yhen ihmisen pilata tätä" Sain vähän itsevarmuutta.
Viikonloppu meni ahdistusten kera, mut muuten ihan hyvin... Tänään oli taas psykoterapia. Puhuttiin viime viikosta ja siitä et miten pärjäsin istunnon jälkeen. Kerroin et olo parani viikonloppuna, mut et mua pelottaa niin paljon, et en uskalla mennä Nellin kans ulos lenkille. A sano et se ei oo realistinen pelko.. mut mulle se on. Mua pelottaa
