Mä muistan semmosen jutun... Olin koko lapsuuden ihannoinut yhtä biisiä. Sanoin sillon joskus 10 vanhana että vitsi ton mä haluun oppia laulamaan. Sanoin että se vois olla sopiva mun äänelle koska mulla on vahva ääni. Ja se että kehuin itseäni oli silloin jopa harvinaisempaa kuin nykyään.
Sitten koitti se päivä kun koin olevani valmis nauhoittamaan ton kyseisen kappaleen. Olin ehkä 20 vuotias. Äänitin sen ja musta se ei kuulostanut ihan hirveen kauheelta. Mut sit yks ihminen sanoi että se ei oikeen sovi mun äänelle. Muistan kun sillon tuntu et koko elämä romahti. Se mulle niin tärkeä biisi ei sopinutkaan mun äänelle. Olin niin odottanut päästä laulamaan sitä. Noh... voi että. Niin pieni asia. Silti niin iso.
Oon aina tuntenut kovin vahvasti. Vaikka en aina tunteita näyttänytkään. Siihenkin vastasin ehkä että ok. Menin huoneeseeni itkemään. Niin pahalta se tuntui. Dramaattinenko?
Tää tuli siis mieleen kun kuulin sen bändin yhtä biisiä. Ja itseasiassa tällä hetkellä soi juuri se kyseinen kappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti