Niin paha olo itteni kanssa. En ees tiiä mitä haluan. Tavallaan haluun nähä mitä tä elämä viel tuo mukanaan. Mut tavallaan haluun jo pois. Oon paha. Pahuus elää minussa. Miks tän pitää olla niin helvetin vaikeeta?? Miks? Eiks mut vois ampuu pois. Haluun pois. Jonnekkin jossa en enää koe olevani paha. Haluun Isän luokse taivaaseen. Tai.. Haluun traumaterapiaan. Ei oo muita vaihtoehtoja.
Sulkisinko viimein kannet,
tän elämän, kuluneet?
Parempaan pääsenkö?
Vai manalaanko tieni vie?
Antakaa vastauksia.
Olen hukassa.
Tiedän että mua odotetaan siellä.
Mut onko aikani vielä?
Sun seurassa on hyvä olla.
Mutta oot niin kaukana.
Miks et voi olla täällä mun vieressä?
Sun sylissä on turvallista.
En haluu susta erossa olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti