Ahdistaa ku lupasin et en viillä enää. Ei oo sitä turva tunnetta. Varalla.
Oon tosi väsynyt. Vois vaan nukkuu loppu elämän. Miks ei voi koskaan mennä sitä kultaista keskitietä. Eka ei nuku ollenkaan. Sit ei muuta teekkää ku nukkuu. Miks pitää aina mennä ääri laidasta toiseen laitaan.
Mua uhkaillaan tääl osastol et joudun johonki tuettuun asumiseen. Mä haluun asua mun omas kotoon. No tultiin nyt semmoseen lopputulokseen että asun porukoilla jonki aikaa ja sit takas omaan kotiin. En haluis tällasta järjestelyä. Mut mieluummin näin ku et joudun johonki tuettuun asumiseen..
Ikävä parii ihanaa ihmistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti