Sivut

maanantai 3. helmikuuta 2014

So... Here I am, waiting for you

Ahdistaaaaaa, ei ei ei ei, ei ahdista, kaikki on hyvin. Jee jee jee.. NOT!

Raiskaus. Pelkkä se sana sattuu. Siitä ei saa pelleillä. Siinä ei oo mitään hauskaa. Oikeesti,,, ei mitään hauskaa. Mä vihaan niitä "mä raiskaan sut" vitsejä. Vaikka kuinka olis leikillään, se sana sattuu.

Mä en uskalla kulkee ulkona yksin.. ollenkaan. tä on menny pahempaan suuntaan. Mä en uskalla. Mua pelottaa. Just ja just pystyn kävelee bussi pysäkille(joka on n. 50metrii meijän koti ovelta). Mun terapeutti ei ymmärrä, mun äiti ei ymmärrä.. kukaan ei ymmärrä, paitsi yks mun kaveri, kellä on kauheita kokemuksia lapsuudessa. Hän ymmärtää <3 p="">
Miks en voi olla niinku kaikki muutki... Olisin terve psyykkisesti ja fyysisesti. Mutta ei... kysehän on minusta. Näin ei voi tietenkään olla. Mut laitettu tänne vaan kärsimään. :( Oon surullinen.....

Mä yritän tosi kovin, mut mikään ei onnistu. Kaikki menee aina pieleen. Ihan salettiin ku tavataan kihlattuni  M:n kanssa, se ei haluukkaa mua enää, ku oon  niin läski ja ruma.. ja siis mä olen läski.. mun painoindeksi on "sairaalnloinen lihavuus".. Mut oon lapsesta saakka ollu lihava. Terapeutin kans ku ollaan käyty läpi myös mun lihavuutta, ollaan tultu siihen tulokseen, että koska mä aloin lihoo siin 5-6 vuotiaana, ni se on ollu varmaan lohtu syömistä sen seksuaalisen hyväksikäytön takii. Ja 6-vuotiaana mä olin toodella lihava ja lihoin entisestään, ku olin yksin kotona.. kävin semmosta esikoulua joka oli vissiin kolmena päivänä viikossa 9-12. Muulloin olin yksin.

Mut ihan sama.. kaikki vihaa mua tämmösenä, mut toisaalta kaikki vihais mua varmaan vaikka olisin laiha. Joten... ihan sama




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti