Epäreiluu

Tänäään on ihan paska päivä. Ekakski hersin kahelta, sit venailin, et uni tulis taas, mut ku ei tullu ni tunnin päästä menin hakee unilääkettä. Eli joskus kolmen aikaan. Ja olin aamulla niin väsyny, et huhhuh. Varmaan lääkkeen takia. No jaksoin kuiteski herätä aamupalalle ja lääkkeetki otin. Sit menin takas nukkumaan, ja mua ei saatu hereille lounaalle. Sit mut tultiin väkisin nostaa sängystä ylös ja suihkuun piti mennä, siis pakosta(mitähän seki niille kuuluu, et koska meen suihkuun ja koska en... -.-)

No toi oli jo ihan perseestä, et väkisin piti herättää. Sit äiti laitto viestii, et jos voitais mennä shellille kahville taas, ja Krisseki olis mukana. No hoitaja sano siihen vaan että: "Sä olit nukkunu koko aamupäivän, katotaan myöhemmin" Siis miten toi nukkuminen liittyy siihen , jos haluun mennä kahville äitin ja siskon kanssa. En tajunnu. Sit hiukan myöhemmin mut kusuttiin kansliaan juttelee. Kaks hoitajaa vs minä. Ne sano, etten mä saa mennä kahville, koska olin nukkunu aamupäivän. Sit ne selitti siinä miks, mut se ei vaan menny mun jakeluun. Ainoo asia, jonka mä tosta saan mieleeni on se et ne haluu siis rankaista mua, ku en ollu jaksanu nousta. Mä sanoin niille siitä, ni ne sano, et ei se ole mikään rangaistus.... Mikä se sitte oli, se jäi täysin auki.

No sit piti olla ohjelmassa korttien tekoa. Se olis ollu hauskaa puuhaa, mut siel oli sakset jotka sain käsiini. Ja se siitä sitten. Kaikki muu katos ympäriltä. Teräase. Pitelin sitä kädessä ja koskettelin sormilla terää. Varmaan viisi minuuttia näin, kunnes hoitaja tuli ottaa sakset pois multa ja kysy, et haluunko lähtee pois ja et haluunko tarvittavat. Mä halusin. Sit toinen hoitaja kysy, et mistä mul oli tullu niin huono olo. Sain sanottuu, et mun itsetuhoimpulssit nousee, ku nään jotain millä viilltää. Se sano vihasena mulle: "No siitä sun pitää päästä eroon. Maailma on täynnä teräviä esineitä, eikä niitä voi aina välttää" ja toinen hoitaja(tosi mukava) sanoi: "Se on Sandra tosi hyvä, et sä tunnistat tän ongelman, se on ensimmäinen askel paranemiseen" Pikkunen ero noilla kahdella reaktiolla. Jälkimmäinen tuntui paremmalta.

Sit me mentiin käytävälle jutskaa tän jäkimmäisen saispuolisen hoitajan kanssa. Se on hoitaja S. Me juteltiin ekana ihan normi juttuja sitte keskustelu käänty yhtäkki raiskaukseen. Se puhus siitä liian kovalla äänellä, mua pelotti et muut kuulee... Se ei nimittäin oo sellanen asia jonka haluun muiden potilaiden tietoon. Mieleen jäi tosta keskustelusta, ku se kysy, et jäikö mulle jotain mustelmia tai arpia tosta... Mä en oikeestaan koskaan sen tarkemmin tarkastellu mun kehoa raiskauksen jälkeen. Sen tiiän et verta tuli ja en pystyny kävelee kunnolla sen jälkeen... Mut en mä saaanu noita kerrotttuu, olin vaan hiljaa. En koskaan ees ajatellu et jäikö mul jotain arpia sinne.... S kehotti mua menee gynekologille.. Ehkä pitäis, en tiiä.....