Pääsiäinen on tärkee juhla. Meinaan tälle kaikelle. Se on meijän pelastuksen päivä. Armon päivä. Jeesus kuoli ristillä meijän syntien takia... Se on tosi outoo, jos sitä miettii... Mitä me ollaan ikinä tehty, et me ollaan ansaittu Jumalan rakkaus. EI MITÄÄN! Me eletään täällä synnin ja kadotuksen keskellä ja silti meille suotiin armo. Ja VIELÄ! joku ei suostu vastaanottamaan pelastusta. Outoa. Et ei tarvi tehä mitään ja sulle annetaan ilmaseks jotain, mut sä et haluu ottaa sitä vastaan....
Jos me päästäis taivaaseen vaan meijän tekojen tähden, ni siel olis kyl aika hiljasta... ei siel olis yhtäkään aikuisen tasolla järjellisesti olevaa.. Koska kaikki tekee syntiä. Kukaan ei oo toistaan parempi ihminen. Meitä ei laiteta arvo järjestykseen, koska me ollaan kaikki saman arvosia. Jumalan silmissä me kaikki seistäis palkintopallilla samalla korkeudella :) lohduttava ajatus <3
Arvatkaa mikä on musta ihana ajatus? No see, ku me mennään taivaan porteille ja sielä on iso kirja, jossa on kaikki meijän tekemät synnit. Paksu kirja varmasti! Sitte se avataan, ku meijät tuomitaan helvettiin tai päästään taivaaseen, ja se onki tyhjä! Tyhjiä sivuja vaan. Missä ne synnit on? Ei niitä ole enää, sillä Jeesus on minunkin synnit kantanut ja niiden takia kuollut. Taivaanportit aukeaa ja me päästään kotiin. Ja miettikää, ainoo asia mitä meijän pitää tehdä, on uskoa! :)
Siitä tulikin mieleen... Onkohan mahdollista päästä taivaaseen, jos tekee itsemurhan? Jotkut sanoo, että ei, mut mä en oo varma enää.. Oon miettiny tätä pitkään, siis mooooonta vuotta, varmaan kymmenen vuotta itseasiassa. Oon miettiny, et jos tavallaan pelastaa toisen ihmisen hengen sillä et tappaa ittensä, ni voiko siitä tuomita. Koska sillon ala-aste iässä mä olin ihan varma, että mä aiheutan yhden mun siskon itsemurhan.. Joo aika oudosti ajateltu kymmenvuotiaalta..? Ja sit vanhempana, joku 5 vuotta sitte, aloin ajattelemaan, et jos oikeesti elämä on vaan niin liian vaikeeta, ni onko se niin paha jos sit tappaa ittensä... Oon kirjottanu itsemurha kirjeen vuosi sitten ja mä en vieläkään oo uskaltanu hankkiutua siitä eroon.... se tuo turvaa mulle, ku tiedän, et se on aina valmiina jos tulee tarve. Mä tiiän, et mun pitäis päästä siitä eroon, mut en pysty siihen.. Oon kyl yrittänyt
Se on tällanen:
6.3.2011
Mä oon tosi pahoillani, mut te
ymmärrätte, jos selitän sen täs.
Mulle perhe on aina ollu kaikkein
tärkein. Vaikka viime vuosina mä en
oo tuntenu teistä ketään enää.
Mä silti rakastan teitä. Mun mielestä
tä perhe kärsii ja mä oon suurim-
maks osaks syypää siihen. Tä
mun päätös tuntuu vaan parhaalta
ratkasulta tähän kaikkeen. Te var-
maan pidätte mua itsekeskeisenä,
mut mä on valmis luopumaan mun
pelastuksesta teitä varten. Mä myös
tiiän, et te ootte surullisia ja vihasia.
Mut se menee ohi. Mä uskon, et
te ootte surullisia ehkä vuoden ja
sen jälkeen teijän kaikkien elämä
paranee paljon.
Mä haluun, että te tiedätte, että tä
ei oo mikään hetken mielijohde
vaan oon suunnitellu tätä monta vuotta.
Ku olin osastolla viime vuonna(2010)
mä olin merkannu 30.3 vikaks
päiväks. Mut se ei siel onnistunu.
Tälläkertaa en oo valvonnan alasena.
Mä haluaisin taivaaseen, mut
oon valmis menemään helvettiin,
jotta te pelastuisitte ja tä on
ainoo keino. En voi kyl olla myöntä-
mättä, et osa syy tähän mun
päätökseen on se, että mun elämä
on pelkkää kärsimystä. Voiko helvetti
olla tätä pahempi? Suurinta tuskaa
aiheuttaa se, et mä satutan teitä
mun ongelmilla. Varsinki Markusta.
Sillä on parempi ilman mua.
Sanokaa sille, het mä rakastan sitä.
En haluu, et Make joutuu kärsii
mun takia enää.
Mä rakastan sua, äiti
Rukoillaan yhdessä, et Isä antaa tän
mulle anteeksi.
Sandra
En pysty luopumaan tosta paskasta ja se taas nopeuttaa mun hetkittäistä itsemurha päätöstä... mitä mä teen?
Juujuu.. tää ilon juhlaki meni multa tällaseks.. noh... kohta helpottaa varmaan , ku me ehkä korjataan syntikka ni saan vähän muuta ajateltavaa........................... -.-
Hei!Aloin lukea sun blogia vasta nyt ja se on todella kiinnostava. Tää aihe on itelle todella samaistuttava. Kirjoitit tosi hyvin ja ihanasti siitä, kuinka meille on annettu niin suuri lahaja, kuin pelastus. <3 Se on itsellenikin tärkeää, sillä olen ollut koko elämäni uskossa ja myös arvostan sitä itsessäni ja muissa ihmisissä.
VastaaPoistaItsekin olen vaikeina aikoina miettinyt, että joutuuko helvettiin itsemurhan kautta ja se on vaikea kysymys. 10 käskyssä sanotaan, että älä tapa, jolloin se varmasti koskee myös itsensä tappamista. Ja Jumala on myös sanonut, että hän on luonut meidän elinpäivät jo ennen kun synnyttiin ja että vain Hän tietää, koska meidän kunkin aika on täältä lähteä. Jumalalla on jokaisen elämälle suunnitelma. Se alkaa sinä päivänä kun me synnytään ja päättyy, kun kuollaan. On surullista jos jättää Jumalan täydellisen suunnitelman kesken ja päättää elämänsä oman käden kautta, sillä se on mielestäni suurin virhe. Elämä on lahja Jumalalta, mutta me ihmiset vain osaamme vaikeuttaa omaa elämäämme, aivan kuin muidenkin. :/ Tästä sepustuksesta huolimatta ei voi todeta joutuuko siitä Helvettiin, mutta en kuitenkaan itse lähtisi koittamaan, että kuinkas tässä sitten käy.
Kannattaa kysyä joltain esim. seurakunnan työntekijältä, jospa hän tuntisi Jumalan sanaa paremmin. :)
Siunausta ja voimia sinulle! Olet rukouksissa! :) <3