So I felt like the biggest asshole

Kirjotin viimeks sillon ku olin menos osastolle, todellisuudessa  mä olin siel vaan kolme päivää(ja kauhee lasku seuras perässä). Menin sinne oikeesti siis sen takia, että mä en ollu saanu unta varmaan viikkoon. Ajattelin, että kaikki harhat johtui siitä.. Olin kuitenki ilmeisesti väärässä, koska täl hetkellä ne on itseasias voimakkaampia, vaikka ahdistuneisuus ei oo niin koko aikasta. Mä tiedän, et mä lähin osastolta liian aikasin, eka yö kotona oli ihan kauhee. Mut mä tiesin, et äiti haluu, et oon kotona. Markuksen takia? En tiedä... Mä valehtelin, ja näyttelin siinä tupo palaverissa. Kyllä mä niinkin osaan tehdä. Halusin vaan kotiin...

Oli osastolla olosta hyötyyki! Mulle löyty vihdoinki joku ei niin paljon riippuvuutta aiheuttava nukahtamis lääke, joka oikeesti auttaa.. Nukun semmoset kymmenisen tuntii per yö ja oon aamul suht pirtee ku herään, ja herään siis ysiltä. Ja sit mul määrättiin sertraliinin kylkeen toinen masennuslääke, jonka pitäis aktivoida mua... Sitä kaunista päivää odotellessa. Ku jaksan just ja just siirtää itteni huoneesta sohavlle, et en ihan täysin erakoidu. Kaikki luulee, että oon laiska, oikeesti en vaan jaksa... Mä vihaan olla mä. 

Mut niin takas niihin harhoihin.. Siis mä oikeesti pelkään et mul on joku aivokasvain.. Kuulen äänii, jotain epämäärästä muminaa... lähiaikoina oon alkanu erottaa yksittäisii sanoja esim. mun nimee. Nyt oon myös alkanu näkee juttuja.. Tai siis en mitään niinku sellastaa kauhujuttua, mut jotain varjoja ja niitteen liikkeitä. Ja joskus niinku jotain hahmoja, jotka vilahtaa just jonku huonekkalun esimerkiks sohvan taakse.... Ja siis en usko et ne on oikeesti,(paitsi välil) eli se ei voi olla mitään skitsofreniaa... must vaan tuntuu, et mun aivois tapahtuu jotain kummallista... Oikeestaan koko mun elimistössä.. veressä? Ja sit sen lisäks mul on niinku jotain asentohuimausta tai jotain.... Mul on joskus otettu magneettikuvat ja aivokäyrä ja mitään ei löytyny... Voikohan siel olla kuitenki nyt tapahtunu jotain?

Pelot on myös pahentunu.. En uskalla mennä ulos ollenkaa.. tai pihalle uskallan hetkeks jonku, vaikka Nellin kanssa. Äiti pyytää mua joka paikkaan.. Yleensä en jaksa, mut nykyään on helpompi sanoo välillä "en jaksa" vaikka jaksaisin, koska en haluu sanoo, että en uskalla.. Mä tiiän et pitäis vaan mennä, mut ku en pysty. Sitäpaitsi siel on vaarallista. Ihmiset on vaarallisia.. missään ei voi olla turvassa.

Lääkärille ei kerrottu harhoista, mistään.. ei ees siitä että koen, että mussa on pahaa verta..