Ens viikolla on koeviikko. No joo, ei mulla oo ku kaks koetta (on vähän kevyempi jakso pitkän sairasloman jälkeen) Mun kaikki kaverit kirjottaa tänä vuonna, mut mulla menee viel ainaki kaks vuotta, ku mul on ollu niin paljon ongelmia, joitten takii poissaoloja, jotten takia en ole saanu kursseja suoritettua. Oon siis suorittanu joku 35 kurssii ja pitäs olla vähintään se 75 suoritettuna et pääsee lukion läpi... Ei mua haittaa, et valmistun myöhemmin.. kai...
Ku koulu alko sillon elokuun alussa, mulla meni tosi hyvin. Opiskelin ihan tosissani ja oppisinkin jonkun verran. Nyt on taas alkanu mennä huonosti. Koulus menee enemmän energiaa ahdistuksen hallussa pitoon, ku opiskeluun. Tänään ahdisti tosi voimakkaasti ja meinasin taas alkaa hyperventiloimaan tunnilla(niinku pari viikkoa sitten). Mut nyt saan olla sen verran ylpee ittestäni, että sain ahdistuksen haltuun ja lopuks se sit meni kokonaan pois. Mut sit koulun jälkeen ku menin nupoon ja se kysyi, et kui olen niin vaisu, ni alko taas ahdistaa, enkä pystyny puhuu johonki puoleen tuntiin. Mä vaan toivoin et se kysyy jotain tosi kevyttä, että pystyisin taas alkaa puhuu. Sit se kysy, et monelta mulla alkaa kuoroharkat ja palasin taas pinnalle. Onneksi.
Maanantaina on hoitoneuvottelu. Sinne tulee lääkäri, mun hoitaja ja minä. Puhutaan varmaan jotain lääkkeistä, ja siitä että tarviiko jotain lisätä, ku nukun taas huonommin ja mielialakin on laskenut. Oon nyt yrittäny ylläpitää pienenmoista kulissia kotona, ettei äitin tarvitse puuttua näihin juttuihin, koska haluan täysi-ikäisenä ihmisenä hoitaa itse itseäni! Oon myös yrittäny ylläpitää musiikki harrastustani, että olis edes jotain muuta ku koulu, koska en osaa enää olla vapaa-ajalla kavereitten kanssa... Sitä se sairaalaelämä teettää...:/
Nyt pitää hipsiä kuoroharkkoihin. Toivottavasti ei ala sielä ahdistaa, et voisin olla koko harkat. Mä nimittäin todella tykkään laulaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti